Ihmetellen

Miksi...

...aina kun kuvittelee löysän viikon olevan edessä, ilmeneekin kaiken maailman hössötystä ja kokousta ja sähellystä?
...englannin aikamuodot ovat niin vaikeita oppia?
...loistava neuleidea tulee silloin kun langat ja puikot ovat kaukana poissa ulottuvilta?
...maanantaisin on töissä niin karmea kiire?
...abitkin ovat välillä ihan kakaroita ("Mikset tehnyt läksyjä?" "Emmää avannu reppua eilen?")
...kuivaustelineellä olevat pesukonemärät (linkousteho 500) vaatteet ovat maailman paras riekkumisalusta nälkäiselle katille?
...parhaat telkkarisarjat on älyn myöhään?
...vein lasipurkit keräykseen viikko sitten ja tein eilen karviaishilloa? Tuli muuten hyvää - sopii erityisesti neljän viljan puuron kanssa aamulla.
...en ole vieläkään ehtinyt tehdä kissanleluja.
...mulla on niin hatara pää? Kävelin tänään kaksi kertaa rehtorin kansliaan ja unohdin mitä piti kysyä...


Tartten listan kaikesta mitä olen luvannut tehdä. Saa vapaasti muistuttaa, jos ei kuulu mitään - olen ihan hyvin voinut unohtaa tässä sählingissä :)

Kissojen tietotekniset taidot ylsivät eilen uudelle tasolle. Piki kerjäsi ruokaa nukkumalla näppiksellä (yleensä Indyn heiniä). Kun vihdoin sain sen häädettyä, Windowsin väriteema oli vaihtunut oranssista siniseksi.

Viime yönä oli levotonta. Näin unta, että Mikkelissä, siinä Otavankadun varrella, K-marketin (tai mikä Tuuliviiri se nykyisin on) vieressä oleva leikkikenttä olikin jäädytetty jätti-isoksi luistelukentäksi (ulottui Essolle asti). Outoa.

Peikkometsä - Troll forest

Tänään oli hauskaa, opettelin leikisti uutta ammattia ;) Onneksi oli hyvä opastaja, muuten olisin kivettynyt ihan kokonaan...
Edit: Siis tällaisesta ja tällaisesta oli kyse. Kiitos Kertulle kokemuksesta!

Kehrätty, taivaallisen ihanaa peikkometsää. Ravelryvaihdon ensimmäisellä kierroksella Talutin (minun hemmottelijani) sai loistavan idean ja Tuulia toteutti eli värjäsi merino-silkkiä ihan minua varten. Kertakaikkiaan täydellisen väristä. Ajatelkaa syvän vihreää, ikivanhaa kuusimetsää, paksu sammal, hämärä ja ihan varmasti peikkoja ja keijuja. Alemmassa kuvassa väri on oikea. 107 grammaa. Ehdottomasti huivi. Suloisen pehmeää, silkki tuo merinoon upean säväyksen.



Joo-o. Kumpikin katti tunki itsensä kuvaan.

In the first ever Finnish Ravelry excange last winter I my spoiler Talutin had got a brilliant idea, Tuulia made it come true and dyed merino-silk for me. Imagine an ancient forest, grand old pines, a little dark, thick moss and definitely some trolls and fairys. Sooooo soft, I like the feeling silk gives to merino. 107 grams. A scarf.

Edit: Today I got to try a new job. Like this and this. Thank you for the experience, my friend Kerttu.

Saamaton

Kyllä tämä neulojan elo voi välillä olla kummallista. Toisaalta puhkun intoa ja hypin riemusta! Sukkasato! Apuemoilu on hauskaa, roikun koneella koko ajan (siis ihan koko ajan), haluan aloittaa uudet sukat just nyt ja heti! Tosin mallista ja langasta ei ole hajuakaan, mutta ehkä tuolta varastoista löytyisi... Mutta kun sukkia ei nyt vielä kannata aloittaa. Sen sijaan ne hanskat (ei vieläkään huvita, ei yhtään), Mamman synttärit on kohta (mitähän?), työkaveri toi langat ja lupasin kolmiohuivin (ei liian pitsinen, simppeli, lanka on paksua eli nopea) ja ja ja ja...

Toisaalta olisi ihan pakko kehrätäkin. Huskyn karvat odottavat karstaamista - hyvin piilotettuina. Yhtenä yönä tässä viikko sitten heräsin kummaan rapinaan. Piki kulki ympäri makkaria pää pujotettuna paperikassin kahvaan ja levitteli karvoja lahjakkaasti... Merino-silkkiä ei olisi paljoa jäljellä, jos vaan saisin samaan rullaan mahtumaan. Siitä tulee mahtavaa!

Lopputuloksena en osaa aloittaa mitään. Paijailen lankoja, ihastelen villoja, selaan lehtiä, kirjoja ja Ravelryä - enkä saa yhtään mitään aikaiseksi.


Jotain kuitenkin. Joskus kohta tulevat elämäni ensimmäiset Wollmeiset! Hullun hommaa noiden ostaminen kyllä on (oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja tarpeeksi nopea kone ja näppärät sormet), mutta jos ne elävässä elämässä ovat niin upeita kuin kuvien perusteella luulen, olen onnellinen :)

Paikallisessa sokkarissa oli alelankoja. Novitan Luxus Cottonit vein kaikki (2,90 - 30%), mutta Cannesia ja Huopasta jäi.

"Äiiiitiiiii! Poliisivene!" Täh? Eihän nyt sokkarin parkkipaikalla mitään poliisivenettä voi olla? Oli siellä. Jokin poliisiesittelypäivä eli 1/3 parkkipaikasta oli suljettu - lauantaina. Miksei ne voineet olla tien toisella puolella torilla?

EDIT: Vaikka tykkäänkin lukea blogeja SharpReaderilla, pitää kaikkea teknistä kivaa aina kokeilla. Joten testasin Google Readerin "Seuraava" -nappia tuolla selaimen (Chrome) palkissa. En jaksanut napsutella kaikkia syötteitä läpi, kun olin ne jo kertaalleen lukenut, joten päivitin kaikki luetuiksi ja vahingossa painoin vielä "seuraava". Ja sain eteeni näin hämmästyttävän tekstin:


Onnittelut, olet päässyt internetin loppuun .

Hihhuloin

Kummallista. En voisi koskaan edes kuvitella pukeutuvani tähän väriin, mutta näitä leimuja rakastan!


Vielä oudompaa. Tänään paikallisen K-supermarketin kassalla. Tervehdimme kassan kanssa puolin ja toisin - näemme tuolla usein, mutta emme mitenkään tunne toisiamme muuten. "Sinä siis neulot kaikki nuo ihanat puserot itse?" "Öööö, joo, melkein, täh?"

Toimitin eilen samojedinkarvahuivin perille ja siitä tykättiin! Ja toivottiin, että jos tuovat lisää karvaa, voisinko joskus (ei kiire) tehdä myös pojan tyttöystävälle ja miehen äidille jonkinlaiset huivit. Kyllähän minä, sitten kun ehdin, tykkään kun pyydetään :)


Olin juuri äsken kaksi tuntia koululla - käynnistimme opiskelijoiden kanssa Aikuislukion, tai siis Pirkanmaan aikuislukion Keuruun opintoryhmän. Maanantaiksi pitää kehitellä rautalankaohjeet videoneuvottelulaitteiden käytöstä ja atk-henkilö värikoodaa johdot, jotta opiskelijat jossain vaiheessa selviävät itse. Mielenkiintoista!

8A eilen. Menin luokkaan varmaan aika tuiman näköisenä, minut oli onnistuttu suututtamaan välitunnilla. Kysyivät vienosti:"Ootko pahalla tuulella?" Myönsin. "Etkö oo saanut tarpeeks suklaata?" Räjähdin nauruun ja unohdin totaalisesti pahan tuuleni - on ne vaan sulosia!


Riiviöt mököttävät. Emäntä on liikaa huikentelemassa kylällä, eikä leiki ja toimi iltaunialustana... Niinpä joku (Piki?) oli kaivanut kuivakalapurkin keittiön kaapista. No, Hilma tulee viikonloppuna poikien iloksi. Ja toivottavasti yöt viilenevät - viime yönä heräsin kolmen aikaan siihen, että hiki valui: untuvatäkki, villasukat, villatakki (minua paleli nukkumaan mennessä!) ja kaksi kissaa kainalossa. Indy kuorsaa.

Aksu

Kuinkahan laajalla täällä pienessä kylässä tiedetään meikäläisen hulluudesta? Eilen yksi tuttu kysyi, että jokos ne Aksun karvat on saatu langaksi? Tuliko siitä mitään? Olivat kuulemma porukalla ihmetelleet... Ketkähän kaikki?

How many people in my little country town know about my crazyness? Yesterday an acquaintance inquired me, if Aksu's fur had already been transformed into yarn? Was it possible to do it? She told me they'd been wondering together with a bunch of people... Who?

Te tiedätte ja olette jo nähneet, että lankaa tuli. Siis se naapurin samojedi, maailman ihaninta pumpulia taivaalta = koiran karvoja. Tämä ensimmäinen karvasatsi on nyt sitten myös neulottu.

You already know and have also seen that it really transformed into yarn. So all this talk was about my neighbour's dog, samoyed Aksu whose fur I asked for and got and then spun it. And here it is knitted.


Malli: Drop Stitch Scarf (Ravelry)
Lanka: 100% Aksu-samojedin karvoista itse kehrätty, 67 grammaa
Puikot: 5 mm

Pattern: Drop Stitch Scarf (Ravelry) Yarn: 100% Aksu the Samoyed's fur, self spun, 67 gramsNeedles: 5 mm


Tämähän oli aivan äärettömän helppoa ja ihanaa kehrättävää, vaikka mukana ei ole yhtään lammasta. Mukana saattaa olla jokunen kissankarva, erityisesti Piki on syvästi rakastanut näihin karvoihin ja tykkää syödä mussuttaa näitä... Kulutuksen kestävyys tällä langalla on olematon, joten huivi oli ainoa mitä tuli mieleen neulomukseksi. Tämä on menossa Aksun emännälle kiitokseksi (olen saanut jo toisen kassillisen karvoja), ja hän ei mielestäni ole pitsi-pitsi-tyyppi. Joten tämä on kiva, suloisen pehmeä, mutta ei yltiöromanttinen pitsihörhelö. Toivottavasti kelpaa.

Really easy and lovely to spin, though I didn't put any sheep wool into it. There might be some cat hair mixed in, as Piki loves deeply these hairs and eats them... This isn't really for any hard use, so a scarf was the thing that came into my mind. I'll give this to Aksu's owner as a thank you (I've already received a second bag of hair) and she isn't (that's what I think) a romantic lace person. I hope this one will do.

Paha

Kiitos! Tausta on nyt hetken, mutta lisää tekisi mieli muokkailla. Totta, ei ole minun väriseni... Tykkäisin, että tausta kuultaa tuon tekstin takana olevan yksivärisen läpi, mutta CSS saa kuvatkin haalenemaan... Eli pitäisi varmaan kuvankäsittelyssä liimata tuo tekstipohja suoraan kuvaan - miten? Pitää kysellä ja kaivaa. Tekniikkani näissä koodausjutuissa on testaa, kokeile, kiroile, testaa, kokeile, onnistu vahingossa, testaa, kokeile, kiroile ja vakoile muiden blogien koodia.

Taustakuvan sai pysymään paikoillaan tuossa koodinpätkässä näkyvällä viimeisellä komennolla:
body {
margin: 0 auto 0px;
background: url(http://farm3.static.flickr.com/2561/3848429845_d028952064_o.jpg); background-position: center; background-repeat: no-repeat; background-attachment: fixed;



Päivä ei ala hyvin. Hesari ei tullut. Toinen kerta kahden viikon sisään. Jakelu selitti ummet ja lammet siitä kuinka Hesari ei lähetä varalehtiä, joten minulle tilataan Jkylästä ja se tulee illalla tai huomenna... Pitäisikö siirtyä digilehteen? Sitten varmaan prakaisi nettiyhteys joka ikinen aamu. Mutta se olisi ainakin halvempi.

Jotain on neulottu ja neulotaan vielä vähän tänäänkin. Seuraavatkin ovat jo kovasti suunnitelmissa. Tartten uuden Tangled Yoke Cardiganin - entinen, vuoden vanha, on ihan kamalan näköinen, mutta sitä onkin pidetty yöt ja päivät. Brooklyn Tweedin kirja tuli eilen ja siinä on kaikkea kivaa. Tosin se ei mielestäni ole kirja, vaan vihkonen... Tarttee lisää villasukkia, pitäis tehdä sitä sun tätä.

Ja keksin loistavan perusteen ostaa lankaa mielin määrin (tai villaa kehräykseen). NYT-liite viime viikolla laski eläkkeitä ja minä olen sitä väliinputoajasukupolvea. Kaikki mahdollinen indeksi/prosentti/joku on alennettu meille "nuorille", en saa aikoinani suorittamastani tutkinnosta/opintoajasta eläkettä (kuten 2005 jälkeen) eikä minulle makseta alle 23-vuotiaana tehdyistä töistä eläkettä. Joten niin kauan kun Keuruulla on lapsia (ei kauaa enää) ja minulla töitä, pitää ostaa lankaa ja villaa varastoon... Äääh, mitenhän saisi itsensä paremmalle tuulelle?

Yes!

Onnistuin! Siis saamaan taustakuvan pysymään paikoillaan. Voipi olla, että kun olen alkuun päässyt, kokeilen vaikka mitä. Jos löydän aikaa. Fontti ei miellytä, eikä riviväli, pitää tutkailla paremmalla ajalla (ja valolla - missä välissä tuli pimeää?) jotta löytäisi parannusta.

Tähän piti tulla kuvasarja herroista painimassa huvipuistossa, mutta kaikki kuvat ovat liian epäselviä kun kamera ja kuvaaja eivät pysy herrojen vauhdissa. Uudet lelut ovat niin suosittuja, että Piki kaivaa keittiön kaappeja etsimässä lisää. Ainoastaan semmoiset katonrajakaapit ovat tämän Batmanin taitojen saavuttamattomissa.



Tänään piti kasata pari postipakettia - tähän koneelle juuttuminen ei tosiaankaan ole edistänyt niitä. Huomenna, pakko. Leikkasin sentään nurmikon tänään. Jostain kumman syystä, olen erinomaisen innokas puutarhoija alkukesästä, mutta syksyn lähestyessä pihani alkaa näyttää yhä ränsistyneemmältä. Onneksi syysleimut tuoksuvat ja alppikärhö kukkii! Pihasta löytyy siis kaksi alppikärhöä. Sinisen luulin jo kuolleen, kun ei pariin vuoteen näkynyt yhtään kukkaa, mutta nyt se on innostunut. Ja niihin parina kesänä esiintyneisiin harmaanvihreisiin, todennäköisesti pistiäisen toukkiin tepsii sitten suihkutettava (ei aerosoli) muurahaismyrkku. Eikä kärhö mennyt ruskeaksi niin kuin mäntysuovasta.

Kuinka

Kiitos, kiitos, kiitos! Olen ylen äimistynyt. Minusta ne ovat räikeät, vaikkakin kivan räikeät. Idean on taatusti keksinyt moni muukin, on se sen verran yksinkertainen. En oikein osaa ohjetta tehdä, koska se on niin simppeli, mutta voin jossain vaiheessa yrittää kuvata keskeneräisestä tekeleestä miten teen. Mutta, kiitos teille kaikille ihanille kommentoijille! Ja käykääs Ravelryssä katsomassa PäiviH:n huomattavasti tyylikkäämmät sukat samalla tekniikalla (tai Ravelryviestittelyn perusteella me teimme sen takakäännöksen eri tavalla).

Kuinka muuten neuleet kuvastavat meidän luonnettamme, persoonallisuuttamme? Vai kuvastavatko? Siis ne työt, joihin itse valitsemme mallin, langat ja teemme itsellemme. Tilaustyöt tehdään usein tilaajan ehdoilla, mutta "miulle ittelle" tulevat? Minun omani ovat usein värikkäitä, jopa räikeitä - samoin luonteeni on iän myötä muuttunut yhä tempperamenttisemmaksi ja räjähtelevämmäksi. On minulla muutama tyyni ja rauhallinen neulekin ja kuulemma osaan luonteeltanikin sellainen olla - ainakin töissä. En tykkää bling-blingistä enkä mistään kummallisista tikapuu- tai pom-pom- tai muista sellaisista ihmelangoista. Samoin elävässä elämässäkin minusta rauhallinen ja luotettava peruselämä (villa?) on kaikkein parasta. Toisaalta, tykkään kyllä pitsistä eli elämässäkin on kiva olla jotain pientä ekstraa (lankaa, kissoja, kirjoja, suklaatia?)...


Piki oli tänään kovin kummastunut ja jossain määrin peloissaankin, mutta ihan hyvässä tarkoituksessa. Kävimme kävelyllä - naapurin tytön kanssa (täyttää kevättalvella 6). Tyttö suorastaan tihkui intoa ja iloa. Indy tottui nopeasti ja kulki välillä tytön jalkojen välistä (sepäs vasta riemastutti!), kiehnäsi jalkoihin ja viihtyi. Piki pelkäsi jokaista kiljahdusta, hypähdystä, juoksun pyrähdystä. Mutta Pikikin voisi tottua, jos useammin kävelisimme tällaisen pienen sähikäisen seurassa. Ehkäpä Pikistä tulisi vähän rohkeampi? Kokeillaan.


Tyttö siis lähti pihasta mukaamme, polun alkupuolella, oman takaoven näkyessä patistin tytön kysymään äidiltä lupaa. Tyttö kävi, juoksi kummallisen nopeasti takaisin. "Mitäs äiti sanoi?" "Öööö. Se sanoi.... Se...." "Käypäs kunnolla, tai et saa tulla." Kävi se. Tuli takin kanssa takaisin ja oli niin iloinen, että lämmitti sydäntä. Taitaa olla kaverin puute.

Tänään hain karvalapsille lisää leluja. Yksi tuhottiin jo. Löysin myös vaelluskengät 60 prosentin alennuksella! No, vanhat olivatkin jo kymmenen vuotiaat... Lankaa tietysti (Rowanin Felted Tweediä ja vähän Noroa) lempikaupastani tietysti :) Lopuksi päädyin vielä Mäki-Mattiin neulomaan. Meitä oli vain viisi (kaunis sää ja loppukesän perhejuhlat verottivat), mutta saimme kovin taiteellisia vieraita. Kiusaan teitä, enkä kerro enempää ennen kuin myöhemmin syksyllä!

Tilkkuja - Quilts

No, nysse on seonnut ompelemaan - ehei! Tai kyllähän minä heinäkuun lopussa sain tehtyä lempparihameeseeni uuden vuorin (ohutta puuvillaa, ihana!), korjattua yhden kassin ja leikattua paitaan kankaat. Ompelinkin paidasta jo sivu- ja olkasaumat, sovitin ja tajusin ommelleeni kankaat oikeat puolet vastakkain... Purin ja luovutin kunnes inspis seuraavan kerran eksyy tänne.

The title may indicate to some readers that perhaps I've been sewing? No, not a chance. Well, actually, at the end of July I did try sewing, and managed to make a new petticoat to my favourite skirt. I even cut a fabric for a new shirt, sewed a couple of seams, tried it on and.... I had sewed rights sides together... Will try again some day in the future.

Ehei, tilkkusukat. Tämä ajatus on pyörinyt päässä jo pitkään. Sukkaparin neulomisesta jää yleensä sen verran lankaa, ettei riitä toiseen pariin (edes minun pieniin sieviin jalkoihini), ellei neulo olemattomat varret (en tykkää) tai neulo lasten sukat (ei ole ihan kamalasti lapsia lähettyvillä), joten siitä tämä idea. Asiaa helpottaisi kummasti, jos osaisi neuloa vasenkätisesti, mutta kyllä se meni näinkin.

No, quilt socks. I've had this idea for quite a long time. There's always left over yarn after knitting a pair of socks, but not enough for a new pair (not even for my tiny feet), unless you knit no cuffs (I don't like that) or unless you knit for a child (not too many of those in my vicinity). These would have been much faster to knit if I knew how to knit left handedly.


Malli: omasta kallosta. Jokainen väri omalta kerältään, takana keskellä käännös takaisinpäin eli joka toinen kerros neule on väärinpäin kädessä ja neulotaan nurjaa. Takana keskellä on myös yhden silmukan siirrolla tehty sauma, jolla langat sai kiertymään nätisti toistensa ympärille, eikä jäänyt saumaa ommeltavaksi.
Lanka: kaikkia suht saman paksuisia sukkalankajämiä viime vuosilta. 69 grammaa.
Puikot: 2,50 mm.

Pattern: my own. Intarsia, worked in the round, turning the sock in the middle in the back = so it's knit row, purl row, knit row, purl row... I made a nice seam in the back with a one stitch cable.
Yarn: all kinds of sock yarn left overs from recent years. 69 grams.
Needles: 2.5 mm


Ensi alkuun hidasta neuloa (langat menivät sotkuun), mutta kun tottui vääntelemään tekelettä aina tiettyyn suuntaan tietyssä vaiheessa, homma toimi. Kunnes laittoi kassiin ja meni kotiin/töihin/kokoukseen/jonnekin, otti taas esiin kassista ja sai ensi töikseen järjestellä kerät.

At first really slow to knit (the yarns were always tangled), but when I got used to the system, it was ok. Until I had to stop, put the knitting into a bag, go home/work/meeting/somewhere, take up knitting again - I had to organize the yarns first.


Tykkään! Voisin tehdä lapaset ja hanskatkin tällä systeemillä. Harjoittelua sukkasatoon!

I do like these! I could knit mittens and gloves in this method.

Rutussa

Lämmin kiitos kaikille ihanista kommenteista! Nehän on ihan simppelit kannet, ei mitään kummallista. Käytössä sisäkansiin jäävät "taskut" ovat näpsäkät, sinne voi tunkea kaikenlaista tärkeää paperia. Tämä päällystely alkoi kolme vuotta sitten kun tarroilla (niillä minäkin ennen kannet koristelin) ei voinut mitenkään peittää sitä kaameaa vauvankakkaväriä... Mekin saamme arvostelukirjan koululta, tarjolla on halukkaille (kysytään keväällä) pienempi A5-kokoinen päiväkirja, mutta kun minä olen tottunut tuohon isoon. Ja meikäläisen hatarapää saattaisi kadottaa tuommoisen pienemmän aika nopeasti. Tätä isompaa koulu ei kustanna, mutta laitan verotukseen.

Kissakuvahaasteessa on aiheena ruttunaama. Pikin naama ei ole ikinä eikä koskaan rutussa. Paitsi ehkä kun se pelkää jotain kamalasti. Mutta tämä on herra aurinkoinen, kullanmuru, kainalokatti. Tosin voisi se herättää aamuisin hitusen myöhemmin kuin varttia vaille viisi...

Indyn kulmat ovat useinkin rutussa. Ei ole mieleistä ruokaa riittävästi (ahmatti), ei pääse ulos riittävän sutjakkaa vauhtia, ulkona Piki ja emäntä eivät ensin tule tarpeeksi nopeasti perässä ja sitten kun päästään rantaan, ne eivät ymmärrä pysähtyä nautiskelemaan järvituulesta tai -maisemasta riittävän kauaksi aikaa. Tai on vaan tylsää. Joistain koiraroduista olen kuullut sanottavan useinkin, että ne tarvitsevat toimintaa - Indy on just sellainen.


Emännän naama on ollut rutussa viime päivinä. Eilen oli oksennettu oman harjan päälle (ei sentään Furminatorin, vaan sen vanhemman), tänään jompikumpi oli vääntänyt oikein haisevan lörtsyn, mutta onneksi laatikkoon osuen. Se eilinen kana ei vissiin sopinut vatsalle. Emäntä ei enää tosiaankaan haluaisi herätä vaille viisi joka aamu, varsinkin kun herrat harrastavat viimeiset rallit puolen yön tienoilla - ja viime yön joutsenet klaklattivat kovaäänisesti rannassa.

Naama on rutussa myös, koska tänään:"Ope, mitä mää teen kun lähen huomenna kaheks viikoks Espanjaan?" Huomenna! Ei mitenkään tullut mieleen kysyä tuota jo eilen, jotta ope kerkiäisi hieman miettimäänkin...

Rutussa yhä: paikallinen bussiyrittäjä lähetti oikein kotiin etanapostissa mainoksen reissusta Tampereen käsityömessuille. Lähtöaika oli merkitty, pois lähtöaikaa ei ollut lappusessa eikä netissä. Laitoin palautetta. Vastaus tuli ihanan nopeasti, mutta aikataulu on ihan sama kuin viime vuonna, vaikka anoin kauniisti lisäaikaa... Eli taidan tulla omalla autolla, jotta saan olla ihan koko päivän! Haluaako joku kyytiin? Lauantaina siis, sitten marraskuun alussa. Seinäjoellekin pääsee lokakuussa kyydissä, lauantaina sekin.

Mutta naama silisi eilen iloiseen ja onnelliseen hymyyn paikallisessa optikkoliikkeessä. Ei halpaketjuliike, ne ovat kaukana isoissa kaupungeissa, vaan liike, jonka uskollisista uskollisin asiakas olen ollut jo kymmenen vuotta ja aion olla niin kauan kuin rahat riittää. Heillä oli syntymäpäivä, joten alennuksia, esittelyitä ja kaikesta ihmismäärästä ja kiireestä huolimatta aurinkoista ja yksilöllistä palvelua. Jopa toista ihmistä palvellessaan toinen heistä heitti ohi mennessään pokat käteeni "kokeile tosta, tuo muoto sopisi sulle" ja kyllä he tietävät ja löytävät! Kalliiksi tulee, mutta unelma toteutuu - mulla on kohta kahdet lasit joissa on samat vahvuudet eli voin vaihdella mielialan mukaan! Ja tietenkin räväkät ja persoonalliset, minä en voi ihan yksinkertaisia ja simppeleitä pokia pitää... Kuvastaakohan tämä jotain kieroutta persoonallisuudessa ;)

Kannet III

Useimmilla ihmisillä lienee muutama esine, joita ilman arki ei kerta kaikkiaan suju: avaimet, lompakko, känny. Minulla on lisäksi open päiväkirja. Sellainen A4-kokoinen iso, jota koulu ei kustanna. Mutta pienemmällä en tee mitään, sillä tässä on kaikki! Kokoukset, lukkari, valvonnat, tapaamiset, tuntisuunnitelmat, läksyt, erikoiset muistettavat, puh.nrot, arvosanat, tulokset, mietiskelyt ja pohdinnat. Poissaolot ja myöhästymiset ovat sentään eri paperilla nykyisin, mutta ennen Wilmaa nekin löytyivät täältä. Jos tämä katoaisi...

Päiväkirjan kannet olivat joskus vuonna X kauniin punaiset. Useimmiten kuitenkin joko vauvan kakan ruskeat tai mustat. Tänä vuonna mustat. Masentavaa. Kolme vuotta sitten tein tilkkukannet, joita käytin myös viime lukuvuonna. Hajosivat käsiin. Pari vuotta sitten lakanakannet ja sabluunalla painettu kuvio. Hajosivat jo vuoden jälkeen. Tänä vuonna näin:


Mallia ei ole, lähinnä vaakatilkun tyyliin. Sitten sisäsivusta poimittu silmukoita ja neulottu sisäkansi, jotta pysyisi paikoillaan. Tarkoituksella liian nafti, jotta pingotus (=kannet paikoilleen ja suihkupullosta vettä -> kuivatetaan paikoillaan) venyttäisi tasan tarkkaan sopivaksi. Ehkä hitusen isompi olisi kuitenkin voinut olla. No, varmasti venyy käytössä. Ohuttaa Pirkkaa 56 grammaa, 2½ mm puikot. Ensin ajattelin koristuksia (esim. kirjoen opelyhenteeni HeS), mutta ei jaksa. Ehkä siihen päätyy joku söde pinssi...

Ladattu - Reloaded

Nyt sataa kaatamalla, mutta eilen oli lempivuodenaikani. Lämmin, kevyt tuuli, upottavaa ja herkullisen vihreää sammalta, lakkojen lehtiä (ei marjoja), metsän huumaavaa tuoksua, sieniä (haaparouskuja ja kangassieniä), mustikoita (isoja ja meheviä), hiljaisuutta, rauhaa, ihan yksin. Akkujen latausta.




For me the time between too hot summer and cold, dark and rainy autumn is the best. It's warm, a little breeze, soft and lustruous green moss, a lovely scent of the forest, mushroom and blueberry picking, alone in the quiet woods. Batteries reloaded.

Höh

Routa: kiitos, haarukkanyöriä. En ole vielä ehtinyt testaamaan mutta pian...
Teija: Se Helsinki-neule oli se kannessa oleva vaaleansininen toppi. Ihan ok.

Ja kyllä se vielä neuloo. Vähän, joskus. Eilen sain piikin kyynärpäähän - tenniskyynärpääksi tämäkin tohtori sanoi. Hassua vaan, että sanoi, että kipeänä on nimenomaan olkapää-kyynärpäävälin lihasten kiinnityskohta, kun kipua ei sillä välillä tunnu yhtään... No, katsotaan. Oli joko parempi pistäjä tai eri pistokohta, mutta ei ollut eilen illalla niin sairaan kipeä kuin viime lokakuussa. Tulin kotiin tohtorista ja nukuin kaksi ja puoli tuntia...

Tohtorilta lähtiessäni kyllä mokasin. Kävelin pihalle, kaivoin avaimet ja yritin avata auton oven. Ei auennut, ei sitten millään. Soitin huoltoon. Ei vastannut. Yritin vielä, tuskailin, mietin jo kävelemistä kotiin vara-avaimen luo. Tuttava käveli ohitse lapsensa kanssa ja kysyi mitä puuhasin. Kerroin. "No, tossa on toinen samanalainen auto ton punasen takana..." Ja tähän kohtaan kaikki tunnetut kirosanat. Lomaltapaluuloma?

Neuloo se. Jotain. Kuka arvaa. Tähän tulee vielä pari reunahärpäkettä (kiinnittämiseen) ja koristeluja jollain konstilla.


Tänä aamuna töihin ajaessa harmitti kamalasti. Miksei ollut kameraa mukana? Miksei ollut aikaa kuvata? Ihana, ihan mieletön sumu ja usva järven päällä. Niin kauniita, pisaraisia hämähäkinseittejä. Onko huomisaamuna sumu? Pitäiskö varalta laittaa kello soimaan...

Aatoksia

Onko tämä koulun aloittaminen aina ollut yhtä vaikeaa? Koulussa on ihan kivaa ja oppilaatkin ovat (ainakin tähän mennessä) olleet mukavia. Mutta kotiudun vasta viideltä, syön, luen blogit, istahdan sohvalle neulomaan - ja herään yhdeksältä... Aamulla löysin eilen pyörineet pyykit pesukoneesta. Kissoille olen sentään muistanut ruokaa antaa. Mutta Indy mököttää = nukkuu yöt työpöydällä viltin päällä eikö tule viereen. Se ei ole päässyt ulos :( Ehkä ensi viikolla on jo normaalimpaa ;)

Uudet oppilaat ovat ihania! Seiskat on niin pieniä ja söpöjä. Osa ujoja, osa tervehtii jo kaupassakin, vaikka minulla ei ole hajuakaan keitä he ovat... Lukion ykkösistä osa on "kasvanut aikuiseksi" - he eivät enää tunne minua, koska minä opetin heitä peruskoulussa. Tosin kyllä he vielä törmäävät minuun... Lippissota on alkanut ja tupakoitsijat etsivät uusia piilopaikoja. Business as usual.

Uuden siiven myötä meillä on ihan liikaa ulko-ovia. Valvonta on hankalaa, sisävalvojia onneksi lisättiin. Uusi siipi on ihanan puhdas ja jotenkin raikas - käytävät eivät ole vain tylsän valkoisia, vaan seiniltä löytyy punaista ja vihreää. Luokissa on mielettömän isot ikkunat ja musiikkiluokka on kuin kappeli. Piha vaan on vielä yhtä kivilouhosta...

Olen yrittänyt tutkailla kansalaisopiston tarjontaa. Ihania käsityökursseja (mm. nypläystä, kudontaa, kierrätystä) mutta ne kaikkein mielenkiintoisimmat ryhmät ovat joko aamupäivällä tai perjantai-iltana. Eli ei onnaa. Kehruukurssia ei ole, mutta kyllähän tämä näyttää itseopiskelemallakin sujuvan.

Haaveilen. Jonain kauniina päivänä haluan päästä suureen maailmaan jollekin neule- tai kehräysaiheiselle kurssille. Tapaamaan maailman muita neulojia, näkemään uusia materiaaleja ja metodeja. Kokemaan jotain, mitä työkaverit eivät tosiaankaan ymmärrä. Neulehörhöin kaverini ei enää ole meillä, joten välillä on vähän yksinäinen olo.

Ihanuuksia - Lovely things

Eilen ja tänään on ollut oikein mukavia postipäivä, mikä on tuntunut erityisen kivalta, koska lukuvuoden aloittaminen on aiheuttaminen iltaisin koomaamista sohvalla. En ole edes tehnyt käsitöitä kotona (kokouksessa kyllä neuloin) ja jotenkin olen onnistunut venauttamaan oikean etusormeni. Ei kestä painamista, vetämistä tms.

Beginning the year (yeah, I feel like the year really begins when school begins) is hard work. In the evenings I really haven't knit anything, I've just been lying on the sofa comatose...

Tänään tuli IK, ja se ei kyllä ikinä petä. Oli palmikkoa, pitsiä ja kirjoneuletta; ohuella, paksulla ja keskivertolangalla; kaiken väristä ja tosi mielenkiintoisia. Tästä lehdestä tulee varmasti tehtyä jotain. Ja hei! Lehti tuli ihan ajoissa, eli soutuvenhe Atlantin yli oli ehkä saanut huippusoutajat tai peräti perämoottorin ;)

Luckily today the mailman brought me IK - it never fails to cheer me up and there's always something really alluring. There were cables, lace and colours; thin, thicker and thick yarn: all kinds of colours and really interestin. And the best part! The magazine was on time! Either the rowing over the Atlantic has got speedier or they've bought a motorboat ;)

Eilen tuli Secret Pal 14 ensimmäinen paketti!Englannista (minulle rakas maa ja kieli) ja aivan ihana paketti!

And yesterday I received my first Secret Pal 14 package from England (a country and language which are dear to me). What a lovely package it was!


Kuvassa näkyy: Spostikeskustelun perusteella ystäväni laittoi mallikappaleet kahdesta lehdestä - The Knitter, josta on ollut paljon puhetta Ravelryn Suomalaisten neulojien ryhmässä ja oman suosikkinsa Yarn Forward, josta en ole koskaan kuullutkaan. Ensi lukemisen perusteella jälkimmäinen on enemmän minun makuuni. Ihania pitkiä artikkeleita (mm. Bohus Knitting) ja mm. ohje nimeltä Helsinki!

We had exchanged emails and I had asked about British knitting magazines. So my friend really kindly sent me an issue of The Knitter - there has been a lot of talk (mainly positive) about this magazine in the Finnish knitters' group on Ravelry. She also sent an issue of her favourite magazine Yarn Forward. I had never heard of this one before, but I do like this one better. Nice long articles about techniques.

Vasemmalla ihanaa tiukkakierteistä Mirasol Perun lankaa nimeltä Hacho. Pinssejä neulomisesta (mm. pudonnut silmukka) - rakastan! Lammasmuistilappuja ja lammaskortti ja villapesua. Ehdottomasti mielenkiintoisin esine on tuo puinen. Siihen kuuluu myös terävä silmäneula ja ohjeet. Mikä on tuon nimi suomeksi? Nähtävästi (ohjeista päätellen) sillä tehdään jonkinlaista nauhaa/nyöriä - englanniksi se on "lucet" tai "basic lucet cordmaker" (linkissä ihan alimmaisena). Pakko testata! Ja ihana paketti!

On the left lovely tight yarn called Hacho by Mirasol Peru. Pins about knitting (I love these!), sheep sticky-notes, wool wash (I've never had wool wash before). The most interesting item is the wooden "peg". I've no idea what it is called in Finnish, but in English (I think) it is "lucet" or "basic lucet cordmaker" (the picture at the bottom). This is for making cord (you can add beads too) and I really have to find time to try it out! Thank you for this lovely and interesting package!

My own spoilee has received her first package as well (last week), she just hasn't blogged it yet.


Tämä on ihan erityisesti Jkylän alueen neulojille, KipAkoille! Ei ne teidän hullut ideat niin hulluja ole... Jos kerran muutkin niitä toteuttavat ;) Kuva on siis lehdestä Yarn Forward.

This picture is from Yarn Forward. I just love the crazyness!

Pyörällä - Dizzy

Pää on pyörällä, sikin sokin ja ihan poikki. Sitä se ensimmäinen työpäivä teettää, vaikka oppilaat tulevat vasta huomenna. Liikaa ihmisiä, puheen pölötystä, muistettavia asioita, uusia asioita, unohtunutta ja vaikka mitä. Mutta toisaalta tosi mukava nähdä työkavereita, saada uusi siipi käyttöön ja päästä normaalin elämänrytmiin.

Normal life = I'm back to work and the students will join us teachers tomorrow. My head is spinning with new people, new things, forgotten things, and everything.

Herrat kissatkin olivat löytäneet normaalin rytmin. Aamulla ei vielä herätty ennen kellonsoittoa, mutta ruoka oli maittanut päivän aikana helteestä huolimatta runsaasti. Ja joku on oppinut avaamaan keittiön laatikoston alimman laatikon... Mihin minä nyt piilotan namit ja käyttöä vielä odottavat uudet lelut?

Catsies are back to normal life as well. Actually this morning they didn't wake me before the alarm, but during the day, they had eaten a lot (despite the heat) - as they normally do. And one of the them had learnt to open the bottom drawer in the kitchen. Where will I store the cat candy and toys now?

Iiik! Tajusin just unohtaneeni avata päivän postin! Siellä on jotain erinomaisen kivaa!

Yikes! I just now realized that I haven't yet opened today's post! And there's something really nice there!!!


Tämä meemi on niin kiva, jotenkin luonnollinen, että pakko on osallistua.

1. Pehmeintä maailmassa - Pikin massu. Uni.
2. Liian makeaa - Halva, hattara.
3. Mieluisin ääni - Tuuli metsässä. Pikin kurraus ja Indyn hörräys (=kehräys). Hiljaisuus.
4. Järkyttävin haju - Tupakka. Hajuvedet, partavedet, pyykinpesuaineiden ja huuhteluaineiden lemu.
5. Himottavan hyvää - Suklaa, salmiakki, jäätelö, kanttarellit, puolukat, mustikat, vatut, itse tehty perunamuussi, Aino luumujäätelö (miksi sitä saa vain jouluisin), Bristol Cream, Siiskosen ruisleipä.
6. Tuoksuu hyvälle - Kuiva kangasmetsä kesäisenä päivänä. Suklaa.
7. Oudoin hajumieltymykseni - Pikin turkki (sinne pitää upottaa nenä ja nuuskutella kun maailma potkii pahasti).
8. Lapsuuden hajumuisto - Mummon ruisleipä, navetta, heinälato.
9. Kutittaa - Keinokuidut, mikä hyvänsä jalkapohjissa.
10. Riipii korvia - Kynsi osuessaan pahasti liitutauluun. Ruikutus, kiroilu.
11. Etova maku - Homejuusto, vuohenjuusto, paprika, oliivit, retsina, olut.
12. Pelottava ääni - Eläimen huuto kivussa.
13. Kylmää vai kuumaa - Kylmä, mutta lämpimästi puettuna.
14. Iljettää koskea - Kissojen saalistamat päästäiset. Keinokuitu.
15. Tuntuu hyvältä kädessä - Herrojen turkit, rehellinen villa.

Kuuma

Helteeseen kuukahtamisen uhallakin tänään olen:
-laittanut ihan kunnon ruokaa --> keittiö on sauna.
-poiminut viinimarjoja.
-saanut loistavan idean --> penkonut lankoja --> napannut hätäpäissäni ja innostuksissani ensimmäiset käteen sattuneet puikot --> neuloa kitkutan nyt 2,5 mm Milwardeilla vuodelta nolla.
-tutkaillut hajuherneitäni --> liian kuiva paikka --> ei kukkia tiedossa.
-suunnitellut puutarhan syksyä --> päivänlilja on pakko jakaa ja pari liljaa ja suopayrtit siirrettävä suotuisampaan paikkaan.
-harjannut katteja, hellinyt herroja.
-käynyt pitkällä ja rauhallisella kävelyllä herrojen kanssa. Ensi kerralla otan kyllä kirjan tai neuleen mukaan jotta saavat rauhassa hidastella, varsinkin Indy:


"Mitä siä nyt taas kuvaat ja hösellät siinä? Anna ny katin rauhassa haaveilla laivakissan elämästä!"


Tai sitten tuo märkä muta ja veneiden aaltojen (joita Piki ei enää pelkää) huuhtelema järven pohja oli Indystä vaan taivaallisen viileää. Tässä oltiin kauan. Tosi kauan. Piki seikkaili sillä aikaa rantakivillä.

Vihdoinkin

Uskomatonta mutta totta. Valmis neule! Mutta vain ihan perussukat.


Malli: perussukka ranskalaisella kantapäällä
Lanka: Tofutsies (50% superwash villa, 25% soysilk, 22,5% puuvilla ja 2,5% kitiini), 54 g
Puikot: 2,25 mm

En tiedä mitä ajatella langasta. En voinut kuvitellakaan neulovani mitään pitsiä tai palmikoita, eivät ne tuosta erottuisi. Tuntui kädessä ihan puuvillalla, ohuelta ja luirulta. Uskomattoman riittoisaa, kerästä on mennyt vasta puolet (ja kaksi solmua tullut vastaan). Mutta nuo värit. Levoton. Erittäin levoton. Nelisäikeistä ja yksi säie on koko ajan kaunis helmenharmaa. Kolme muuta säiettä ovat kaikki yhtä aikaa saman värisiä (onneksi!), mutta niiden väri kulkee viininpunaisesta, rusehtavaan oranssin punaiseen vaaleanpunaisen ja kipakan pinkin kautta. Levotonta siis. Eivät jää itselle, ovat hitusen isot (noin kokoa 38), eli lahjavarastoon odottamaan sopivaa uhria.


Siitä muuttamisesta. Ymmärrän kyllä nyt aikuisena sen muuttavan lapsen pelkoja ja ahdistusta. Mutta minä olin silloin se ei-koskaan-muuteta-mihinkään perheen lapsi, joka otti vastaan uusia luokkakavereita innolla ja toivoen löytävänsä uuden parhaan kaverin. Jostain syystä varsin moni minun paras kaverini muutti pois 1-3 -luokilla. Minua harmitti ja koin jääväni yksin, mutta en kyllä silloin tajunnut ajatella sen muuttajan kannalta. Onneksi olen kasvanut tässä asiassa.

Kävin eilen vatussa kaverin pihalla. Villiintyneitä puutarhavattuja, isoja, makeita ja puhtaita. Keräsin ehkä pari litraa - eikä riittänyt pakastimeen, söin ne kaikki ;)

Tietääkö kukaan miten erottaisi pihlajalajeja? Siis, muista kun silloin kauan sitten äiti teki pihlajanmarjamarmeladia. Minunkin tekisi mieli, mutta kuulemma kaikista pihlajanmarjoista ei tule yhtä hyvää. Mistä sen tietää, näkee, maistaa ennen keräämistä, mikä puu onhyvä? Muistan kyllä mistä puusta äiti keräsi marjoja, mutta se puu on parin sadan kilometrin päässä enkä ole edes varma onko se enää pystyssä kun en viimeksi muistanut tarkistaa...

Ps. Laatikkovuori koululla on levinnyt kaikkialle ensimmäiseen kerrokseen. On siinä tavaramäärässä purkamista! Uudessa siivessä siivotaan ja viimeistellään koko viikonloppu, varmaan öisinkin. Luovutus on maanantaina. Joo, meillä on oppilaille omat kaapit, panttia vastaan. Niitä toivottiin aikoinaan tosi paljon, mutta sitten kun ne saatiin, ehkä puolet oppilaista käyttää niitä. Olisipa vaan omana kouluaikana ollut.

Muutto - Moving

Minä periaatteessa tykkään muuttamisesta. Sitä pitäisi harrastaa ainakin viiden vuoden välein, jottei tavarakaaos paisu hallitsemattomaksi. Olen tosi hyvä pakkaamaan ja purkamaankin, mutta kohtuullisen huono heittämään mitään oikeasti pois. Lapsena olin kateellinen kavereille jotka muuttivat, pääsivät uusiin ympyröihin tai ainakin uuteen (joskin useimmiten käytettynä ostettuun, mutta heille uuteen) omakotitaloon. Minä asuin yhdessä ja samassa rivitalossa 2-vuotiaasta 19-vuotiaaksi. Tylsää.

Muutto on nyt ollut mielessä kun koulu muuttaa. Tai siis Teletalo muuttaa pääkoululle uuteen siipeen. Teletalolla on opetettu viimeisen yhdeksän vuoden ajan äidinkieltä ja kuvataidetta ja oppilapset ovat saaneet pakollisen happihyppelyn sinne kulkiessan. Toisaalta tiedonkulku on välillä takellellut ja liikennesäännöt eivät oikein ole olleet kaikkien mielessä tarkasti. Onneksi mitään vakavaa ei ole sattunut.

Uusi siipi valmistuu. Ainakin melkein. Kalusteet myöhästyvät. Mutta vanhoilla pulpeteilla päästään alkuun ja kaikki muu oppimateriaali on jo roudattu käytävään (vanhaa puolta) jo odottamaan. Vai pitäisikö puhua vanhasta, keski-ikäisestä (70-luvulta) ja uudesta osasta? Ja pihan takana vanhin osa (kansalaiskoulu)?


Kiitos kommenteista teille kaikille. Minun pitää pohtia ja tehdä muistilista, jotta osaan ja muistan kertoa kaiken herra lääkärille. En pelkää tautia tai sairastamista, pelkään epävarmuutta.

Käytiin tänään kävelyllä kun en kestänyt jellonien karjuntaa. Päästäiskannan harventaminen jatkui...

The picture is from job, my school. For last nine years our students have walked about a kilometre to get to their Finnish lessons and Art lessons. We haven't had enough space in our main building for everyone, so those subjects have been taught in a really old building. That hasn't always been so nice. Information gap... The traffic... But now the newest addition to our school is nearly finished. The furnishings won't arrive before school starts but we'll manage with the old desks and chairs. The long line of cardboard boxes contain all the material the teachers packed last spring.

Justiinsa

Asia on justiinsa niin kuin te kuvailitte kommenteissa! Lääkäriin ei voi mennä ennen kuin on joko toinen jalka haudassa tai pää kainalossa tai sinne asti ei enää omin avuin pääse. Mutta silti on ihan pakko mennä töihin! Sitä vaan kuvittelee olevansa jotenkin korvaamaton - tyhmää. Ja kyllä, minäkin olen kokenut ihmeparantumisen odotushuoneessa muutaman kerran ;) Ja mikä kummallisinta, auto on kokenut ihmeparantumisen kolinoista ja kalinoista matkalla huoltoon...

Töissä on mennyt ihan liian pitkään, tosin osittain kivoissa hommissa. Saan tutustuttaa uusia opettajia taloon - tykkään sellaisesta. Kotona olen käynyt kääntymässä ja ollut mm. vattumetässä. Marjoja tosiaankin on valtavan paljon ja helpoissa paikoissa. Siis jos vatut nyt koskaan varsinaisesti ovat helposti saavutettavissa - ryteiköissä ne aina on. Mutta on ne niin namia!

Kissaherrat ovat mököttäneet. Kun se ei koskaan ole kotona. Jos se on kotona, se ei jaksa viedä meitä ulos tai sitten se vaan kehrää ja silloin ei pääse syliin. Tai pääsee, mutta siinä on hieman epämukava olla. Niinpä herrat mököttävät. Eivät tule edes ovelle vastaan...




Käsi on ollut parempi, paitsi aamuisin. Silloin sen suoristaminen on erittäin tuskallista. Tuo fibromyalgia on keskusteluissa lääkärien kanssa tullut ohimennen mainituksi, sukurasite reumaan on kyllä. Mutta tähän mennessä olen pärjännyt omatoimihoidoilla. Päkiöiden pakotuksiin (oikea on pahempi) auttavat villasukat (useimmiten), lonkkiin venyttely, sääreen hieronta. Tuo oikea sääri on jännä. Muistan jo teininä heränneeni öisin hieromaan sitä ja silloin sanottiin, että kasvukipuja. Se on semmoinen hassu tunne, pakottaa ja ei mene rennoksi. Mutta en kai minä enää kasva...

Lisää

Ensin nämä. Lupaan kyllä joskus hamassa tulevaisuudessa esitellä jotain muutakin kuin kehruita...


Vasemmalla kaksisäikeistä, kokonaan minun kehräämääni, 79 g. Keskellä kaksisäikeistä, toinen säe minun, toinen säie Lotan kehräämää, 42 g. Ja oikealla jäljelle jäänyt yksisäikeinen, minun kehräämääni (liikaa kierrettä), 17 g. Kaikki yhtä ja samaa alpakkaa ja kehrätty siellä Farmari-messuilla, kerrattu kotona. Jonkin verran roskia joukossa, koska ne vielä kerratessakin lentelivät syliin ja lattialle. Pehmeitä.

Onko tämä jotain perisuomalaista vai vaan oman sukuni piirre? Tämä vasen kyynärpää, josta viime lokakuussa sanottiin tosta noin vaan, että tenniskyynärpää ja lykättiin kortisonia (kerran) ja se tuntui paranevan. Nyt se on maalis-huhtikuulta ollut taas kipeä. Ennen juhannusta suorastaan sietämätön, mutta on sittemmin hitaasti parantunut. Aamuisin kamalan jäykkä, en saa kättä suoraksi ja sormien ojentaminen koskee. Päivän mittaan vertyy, mutta ei voi kantaa mitään painavaa ainakaan suoralla kädellä, vihloo ja viiltää. Jos käsi on kannettaessa koukussa, onnistuu paremmin.

Mutta siis se piirre - lääkäriin menoa pitää jahkailla ja vetkutella. En tunne olevani tarpeeksi kipeä ja kivulias siihen hommaan. Mitä jos joku muu tarvitsisikin sen ajan kipeämmin (sic!)... Soitin jo ajanvaraukseen, ja vielä siinäkin soudin ja huopasin. Ihan kuin pitäisi olla toinen jalka haudassa tai pää kainalossa ennen kuin on oikeutettu menemään lääkäriin. Mamma on ja Iskä oli ihan samanalaisia.

Riiviöt oppivat työaikataulun heti. Eilen olivat herätessä aamulla vähän pihalla ja unisia, mutta nyt, tänään nousivat näpsäkästi jo ennen minua ja tulivat herättelemään (Piki erityisesti, Indy nyt vaan oli ruokaa vailla).

Vielä - Still

Joo. Taas. Koettakaa kestää. Kyllä täällä neulotaankin, mutta hitaasti ja harvoin. Ja huomenna pitää mennä töihin.

Saanko esitellä, Syltty, Särkänniemen valtias. Syltty oli ylen kiinnostunut meistä kehrääjistä (ainakin niin kauan kun meillä oli sämpylät käsissämme). Myöhemmin herra päätti mököttää ja meni tuonne sinisen kopin taakse ja jätti peränsä yleisön nähtäväksi.


Syltyn seuralaiset olivat Jade ja sen äiti. Rauhallista sakkia, mitä nyt pikkuisen piti välillä juosta ympäriinsä pukitellen.


Seitsemän kehrääjää ja kahdeksan rukkia ja jokunen värttinäkin. Ihmiset pysähtyivät, muutama tuli juttelemaan, mutta jäykempää yleisöä kuin Farmarissa. En tiedä johtuiko se suurkaupunkilaisuudesta vai siitä, että meitä kehrääjiä oli ehkä pelottavan monta ;)


Vasemmalta: Kromski Sonata, Majacraft Suzie Pro, Ashford Joy ST, Majacraft Pioneer. Ashfordin olin nähnyt ennenkin, taittuu näpsäkästi kokoon. Suzien olin kohdannut myös aikaisemmin ja pääsin taas vähän polkemaan - on se hieno. Ainoa mikä häiritsee, on rullien materiaali - muovi. Pioneer oli ehkä vähän yksinkertaisemman näköinen versio Suziesta.


Keskellä kuvaa vielä Kiikan rukki - toimii todella upeasti. Oikeassa reunassa Louet Victoria ja Julia (Julioita oli toinenkin, ei näy kuvassa ihan). On se vaan jotenkin niin mukavaa tavata ihmisiä, jotka ovat yhtä hurahtaneita kuin itse. Ei tarvitse selittää mitään :)

Yesterday's post was all about the agricultural fair I participated in as a spinner. It was amazingly fun! People of all ages stopped and looked and asked questions and told about their own experiences. I thoroughly enjoyed it. Most men were really interested in the looks of my wheel - it's so weird, not traditional, two treadles? How does it work? Women were more into the material itself. I was spinning alpaca and sitting beside alpacas, so that was the main point - is it warm? How does it differ from sheep wool? Allergies? (And Judith! This time, in yesterday's post, it's me spinning.)

Today I went to Tampere to the Särkänniemi amusement park. There's a farm animal and pet zoo for kids and we had a spinning gathering there. We were seven with eight wheels and a couple of spindles. The people passing us didn't stop or ask questions as much as in the fair - was it because we were now in a big city or because there were so many of us spinners (did we scare them)?

Kiitos Mary-Annille kirjavinkeistä! Artemis Fowlit olen lukenut, ensimmäiset olivat hyviä, mutta sitten ne jotenkin puuduttivat. Muita täytyy katsastaa.

Onnellinen leveä virnistys!

- Onpas kummallisen/omituisen/oudon/erikoisen näköinen rukki! (Kromski Sonatasta, useimmiten lausujana mies.)
- Katso, täti tekee lankaa! (Useimmiten himpun alta kolmikymppisen tyylikkäästi pukeutuneen äidin suusta rattaissa istuvalle lapselle kun minä kehräsin.)
- Katso, tyttö tekee lankaa! (Lotta (16v.) kehräsi - vain parin viikon kokemus rukilla kehräämisestä, mutta aivan mielettömän taitava!!!)
- Kauriita/kameleita/laamoja! (=ALPAKOITA! Lasten suista, riemullisesti julistettuna :)
- Eipä tuota taitoa moni osaa, mutta minä silloin nuorena/äiti 60/50-luvulla/mummo aikoinaan... (Kaikki yli viiskymppiset, molemmat sukupuolet.)
- On meilläkin rukki vintillä. (Naiset, osalla jälkikasvu kuunteli yllättyneenä, mutta kiinnostuneena.)
- Minä en y-m-m-ä-r-r-ä miten tuo toimii. (Noin 6-7v. poika tarkkailtuaan tilannetta kauan ja hartaasti olkapääni vieressä. Yritin selittää. Kuten myös aika monelle vanhemmalle pikkupojalle, jotka piiiiitkääään ja hiljaa seisoivat kunnioittavan etäisyyden päässä tarkkaillen, kunnes uskalsivat lähestyä ja kysyä jotain rukin rakenteesta/toiminnasta verrattuna vanhoihin perinnerukkeihin, kunhan minä olin ensin aloittanut jutustelun jollain ystävällisellä lausahduksella.)
- Onko se villaa? Eroaako se lampaasta jotenkin? Allergisoiko se? Jne. Naisia kiinnosti tietysti tämä tekstiilipuoli. Täydellisen ihastunutta porukkaa. Varsinkin mukaan ottamani samojedivyyhti herätti naurua ja ihastusta. Tietääkö kukaan voiko villakoiraa kehrätä? Jokunen kysyi mahdollisuutta ostaa lankojani! Olin otettu, hämilläni ja hämmästynyt. Jos vielä ensi vuonna pääsen, lupaan myydä.
- Mistä noita rukkeja saa? Ai, maailmalla kehrätään nykyäänkin? Ai, rukkeja on kehitetty eteenpäin?
- Onko se kuollut? (Pieni poika katseltuaan pientä alpakan taljaa (alpakka kuoli sairauteen). Hellyttävää.


Tämä muistutti niin hirmuisesti niitä legoavaruushärveleitä, joita kokoan nuorimman kummipoikani kanssa, että oli ihan pakko ottaa kuva. Tai sitten tämä on hiekkakuoppakirppuhärveli.


Elukka se on tämäkin. Kenties sukua Posankalle?


Näitten kamujen villoja kehräsin (valkoista, pitkäkuituista, tosi helppoa kehrättävää). Niin söpöjä, vuoden vanhoja, tosi rauhallisia aikamoisista ihmisuteliasmääristä huolimatta. Vasta illalla lähtöä tehdessä, kun ihmisjoukot olivat poistuneet, huomasin, että nämä pitävät keskenään semmoista "nnnnnn - nnnnn" äännähtelyä. Hiljaista, rauhoittavaa, yhteyttä toiseen.

Tunnustus. Tykkään esiintymisestä ja rakastan puhumista ;) Jännitän aina esim. vanhempainiltoja aivan tautisesti etukäteen, mutta kun pääsen vauhtiin nautin täysillä. Eilenkin ajaessa jännitti (näin matkalla 28 peräkkäin porhaltavaa moottoripyörää!), mutta heti kun sai rukin pystyyn ja villan käsiin, juttu lähti luistamaan. Toistin varmaan tsiljoona kertaa, että puolalainen kaksivuotias rukki. Ja ei, kehrääminen ei ole vaikeaa, kun sen kerran tajuaa. Ja kyllä, tämä on rauhoittavaa hommaa, suorastaan zeniläistä. Ja kyllä, tässä on kaksi poljinta, mutta ei siitä silti sen tehokkaampaa tule. Ja selitin ja näytin rukin toimintaperiaatetta ja mitä teen käsilläni. Aivan mielettömän ihana päivä!!! Ja rukista (ja minusta) otettiin kamalasti kuvia ja pari videon pätkääkin... Näkeekö kukaan Österbottens Tidningiä?


Muutama blogituttu kävi bongaamassa, kiva nähdä teitä: SatuU (urheasti keppien kanssa!), Johanna ja Pike. Ensi vuonna Farmari on Mikkelissä - sormia syyhyttää jo ;)

Tänä kesänä ei varmaan sitten kannata ajaa väliä Karstula-Multia, ellei ole lehmän hermot. Perusparannus todellakin tarkoittaa perusteellista. Asfaltti pois, tautisen isoja lohkareita ja kuoppia, joissain kohdissa jo vähän tasoiteltu, mutta silti karmea ajettava. Onneksi myös jo ihan uutta asfalttia. Kaunis Suomen luonto, ei kiirettä eikä ruuhkia. Ja yhdessä kohtaa takaisin tullessa meidät ohjattiin tien sivuun - ylileveä siilo tien päällä.


Kotona herrat olivat olleet nätisti, ruuat syöty, laatikot täytetty, yksi höyhenlelun varsi purtu poikki (ihan varmasti Piki), yksi leluhiiri nyljetty (tod.näk. Indy) ja olkkarin hyllyn päällä oleva lamppu kaadettu (ei tiputettu). Ja minua nukutti hyvin :)