Aatteita

Kiitos - takki on ihana, oli eilenkin reissussa päällä ja esittelin Mammalle tietenkin. Oikea pää kolmantena -reissu. Mammalle, ympäri ämpäri Mikkeliä asioilla ja Kenkäverossa, Jkylään joulumarkkinoille, pysähdys vielä Petäjävedellä ja vihdoin kotiin. Löytyi kaikkea kivaa, mutta unohdin esim. totaalisesti, että viikon päästä pitäisi olla jokin lahjus 1-vuotiaalle neidille... No, onneksi on idea, pitää vaan ehtiä toteuttamaan.

Ostin kaksi cd:tä. Club for Five You're the Voice ei pettänyt, hieno, vaikka auton mötäkkä peittikin osan äänistä ajaessa. Kotona kuunneltuna vielä parempi. Brittisensaatio Susan Boyle osaa laulaa upeasti, mutta levyn tuottaja ei kyllä ole osannut asiaansa. Käsittämätön sekamelska: yksi joululaulu, muutama uskonnollinen, Madonnaa, ja vaikka mitä sikin sokin.

Sain Kipakoiden kalenterin hyppysiini! Se on... käsittämättömän hieno! Siis me olemme kuitenkin ihan puhdas harrastajaporukka, emme ole koskaan aiemmin tällaista tehneet ja siitä tuli näin hieno! Jotenkin huikaiseva olo nähdä oma ohjeensa mukana. Ja oma kissa kalenteripoikana ;) Tilatahan voi täältä! Aion itse lahjoa joitakin ihmisiä kalenterilla (ainakin ex-äitipuoli, pari sukulaistätiä, pari kamua).

Mamma. En tiedä mitä kirjoittaisin, mutta pakko on jotenkin purkaa. Periaatteessa Mamman pää on yhä kirkas, mutta ajoittain hän näkee harhoja. Pahoja. Kotoa hän ei yksin pysty poistumaan, onneksi. Tuettuna käy naapurissa pihan poikki kylässä ja seurakunnan lähetyskerhossa, joka järjestetään kerran viikossa Mamman talossa - kolmelle mummolle - kiitos seurakunnalle, tämä on näille mummoille todella tärkeä tapahtuma. Kotonaan Mamma pärjää, mutta kauanko? Nyt jo kotihoito käy joka päivä, toisinaan parikin kertaa. Mikkelin kotihoidolle myös todella iso kiitos - jos he aamulla käydessään huomaavat, että tänään Mamma on jotenkin alakuloinen/sekava/väsynyt, he monesti käyvät illemmalla uudestaan ihan vaan vilkaisemassa, että miten menee. Tiedän, että joissain kaupungeissa kotihoidon tehtävät ovat todella tarkasti rajatut, mutta nämä ovat tehneet kaikkea (paitsi eivät käy pankissa, minkä kyllä ymmärränkin).

Mutta silti mietityttää. Mamma ei enää näytä Mammalta. Ylpeä, kirkas katse on kadoksissa, posket ovat valahtaneet alas (ne meidän korkeat poskipäät ovat kadonneet). Suora selkä on kumartunut. Onneksi ilo, positiivisuus ovat tallella. Ja ajoittain oikea Mamma pilkahtaa kun hän innostuu kertomaan mitä sukulaisille kuuluu. Joku pikkuserkku on saanut lapsen (tytön) - hullua, muistan sen pikkuserkun (kaimani) noin kaksivuotiaan kokoisena... Elma kotikylältä on kuollut - Mammaa vuoden nuorempi. Muistan nimen, mutta en henkilöä. Salli ei juhlinut syntymäpäiväänsä - harmitti Mammaa tosissaan, vaikka toden paikan tullen Mamma ei varmaan edes olisi lähtenyt juhliin. Ja telkkarissa ei nyt taida olla yhtään kuoro-ohjelmaa - entinen kuorolainen on tykännyt niistä kovasti.

Pyjamapäivä. Kehräystä ja ajattelua. Kissat ovat nukkuneet koko harmaan päivän. Pitää herätellä ne ja antaa leluja (tyhjensin eilen Mustin ja Mirrin tietynlaisista palloista) jotta riehuvat ittensä väsyksiin ennen yötä. Kahteen yöhön ei ole nylkytetty ja pidetty kissatappeluääntä - jokohan se kausi olisi vihdoinkin ohi.

Rakas

Kiitos, päädyin metallinappeihin, kun ne toiset tuntuivat liian vaaleilta, enkä tosiaankaan halunnut kattien kaluavan tätä takkia! En muista mistä olen metalliset tilannut, jostain ulkomailta pari vuotta sitten. Puiset on Mikkelin Korunapista.
Edit: Miä muistin sen nappikaupan! Ja yllätys, yllätys, Rowanin langan seurana on Rowanin nappeja, täältä. Menkää varovasti, on kyllä nappihullun taivas.

Mutta. Tässä teille ainoa villatakki/pusero, jonka ikinä neulojan urallani olen tehnyt kahdesti. Mutta kun se on niin älyttömän upea ja ihana malli tehdä! Rakastan tuota palmikkoa! Teen varmaan vielä joskus kolmannenkin... Punaisen...


Malli: Tangled Yoke Cardigan (IK Fall 2007 - tässä lehdessä on niin monta hyvää mallia, että pitäisi vissiin ostaa toinen kappale (tai skannata tämä) ennen kuin hajoaa lopullisesti).
Lanka: Felted Tweed, 338g, väri Pine
Puikot: KnitPro 3,5 mm ja 3 mm


Olen täysin myyty! Illalla (yöllä) päättelin kyllä kummankin nappilistan kahteen kertaan kun se lörpötti ensin (ei lörpötä enää, vaikka kuva väittää niin).

Muokkasin ohjetta jonkin verran. Koko on 38, mitat 46:sta. Paitsi pituutta on enemmän. Ja hihat tein ihan omasta päästäni. Aloitin 47 silmukalla (pienimmässä koossa on kymmenen enemmän). Sovitin neuloessa ja kirjailin levennykset muistiin paperille, jotta sain toisesta hihasta samanlaisen. Päädyin kuitenkin hihan lopuksi ohjeen ja koon mukaiseen silmukkamäärään. Mutta edellisessä versiossani hihan suut ovat lörpähtäneet hehtaarihalleiksi, ja sitä en halua tälle missään nimessä. Edellinen on muutenkin hyvin kulutettu ja käytetty, ei sitä enää kehtaa julkisesti pitää. Neuloin myös hihoihin vähemmän joustinta, jotenkin ne pitkät eivät oikein olleet minua.

Nappilistoihin poimin silmukkamäärät koosta 46 (koska pituutta oli enemmän). Sattui todella sopiva silmukkamäärä. Napit painavat jonkin verran, mutta napakasti kiinnitettyinä en usko niiden venyttävän neuletta.

Takki neulotaan pyörönä, mutta ohjeessa on yksi nurja silmukka kummassakin sivussa ns. valesaumana. Minusta se nurja ei ollut kovin nätti, joten päädyin neuleretriitin ja Tuulian työpajan innoittamana tekemään sauman joka toisella kerroksella nostetulla oikealla silmukalla. Kaunis!

Tämä oli tietenkin heti tänään päällä töissä, mutta vain yksi ihminen huomasi... Rakastan tätä itse, Felted Tweed on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista langoista. Keväällä tekemäni Placed Cable Aran on ollut käytössä koko ajan, eikä nukkaantumisesta tai muusta kulumisesta näy minkäänlaista jälkeä. Ja, mikä tärkeintä, tämä tuntuu rehelliselle villalle! Toisaalta, varmasti kutittaa herkempiä. Oikeasti langassa on 50% merinoa, 25% alpakkaa, 25% viskoosia. Mutta tuntuu kyllä ihan täydeltä villalta, eikä ollenkaan merinolta.

Kummat?

Kummat? Nappilista on alkutekijöissään joten vielä ehtii pähkäillä. Metalliset ovat tosi söpöjä, mutta painavia. Puisetkin ovat tosi söpöjä, mutta erittäin tod.näk. päätyvät kissojen pureskelemiksi... Siis kummat? Joo, vihreää, taas ;) Mutta se sopii, istuu täydellisesti, on mielettömän ihana!


-Ope, mä en haluu tehä tätä!
-Voi kuule, ei aina saa mitä haluaa.
-Mitä sä haluaisit?
-Nytkö? No, jos oikein haaveilla saa, niin istua Etelä-Ranskassa jossain kahvilassa lasillisella hyvän neuleen kera.
-TOSTAKO sää haaveilet?!?!
-No, haaveita on monia, paljon, erilaisia.
-Jos voittaisit lotossa, oisitko vielä täällä töissä?
-Paljonko voittaisin?
-No, kolme miljoonaa.
-No, sitten ehkä en...
-Jättäisit meidät?!?!

Heti

Hihheijaa! Sain just vapaan illan ensi tiistaiksi kun aikuislukiolaiset kertoivat, että heillä onkin ruotsin koe. Ja vapaata tarvitsenkin...

Takki on kohta vailla nappilistaa - napeista ei ole hajuakaan, mutta ehkä varastoista löytyy... Varastoista löytyi lankaa tilaussukkiin, jopa kohtuullisen marinoitunutta, eli ajalta kun blogi oli nuori. Toiveena oli siis liukuvärjättyä, konepestävää ja ihan vaan sileät sukat. Heti takin jälkeen.

Tilattu myös tilkkusukat, sain langatkin viime perjantaina. Heti takin jälkeen.

Kaikki huskyn karvat vihdoinkin karstattu yhteen lampaan kanssa. Kehräys heti takin jälkeen.

Tampereen messuilta ostettu Villivillan ihana sammal/peikkovihreä kainuunharmas huutelee kovasti Pikin avustamana (piilotin mihin tahansa, herra kaivaa esille ja syö... ja oksentaa). Heti takin jälkeen.

Pari käännöstä englanniksi tullut luvattua. Heti takin jälkeen.

Ainakin yksi neulottu joululahja saatava aikaiseksi. Heti takin jälkeen.

Joulukortit väsättävä. Heti takin jälkeen.

Sohvalle neulomaan. Heti.

Vielä

Lisää väriterapiaa eilispäivän kauniin ja eksoottisen ilmiön avustamana.


Kaarroke on melkein puolivälissä, ja nyt alkaa homma nopeutua kun silmukat vähenevät. Samassa suhteessa tosin työt lisääntyvät eli neulomisaika vähenee... Mutta tämän on pakko, kertakaikkisen ehdoton pakko valmistua marraskuussa!

Telkkarista bongattua. Top Gearissa testailtiin kommunistien autoja ja suomentaja tekstaili "kommunistillisista" valtioista... Top Gear on muuten maailman paras auto-ohjelma!

Opekokous tänään, huomenna lapsenvahtina + aikuislukio, keskiviikkona aineiden lukua, torstaina kansalaisopisto, perjantaina - vapaa ilta?

Keksin joulukortti-idean - mutta ei ole aikaa sen toteuttamiseen...

Unia

Kirous on taas iskenyt. Neulon ja neulon ja neulon ja neulon. Ja mittanauha näyttää yhä edelleen samaa kahta ja puolta tuumaa... Neljä ei tule ikinä täyteen. Tykkään neuleestani mutta samalla olo on tuskainen. Haluaisin aloittaa tilaussukkia nro 1 ja 2. Haluaisin kehrätä - huskyt on vihdoinkin karstattu ja rukin uutta fast whorliakin pitäisi testata. Mutta kun pusero on saatava valmiiksi! Onneksi paras osa on vielä edessä.


Indyn hormonit ovat vähän asettuneet ja enää ei kiljuta ja nylkytetä ihan joka yö. Joka toinen vaan... Herra on myös ollut kovin hellyyden kipeä. Eilenkin suihkun jälkeen itseäni kuivaillessa herra kiipeili suihkuseinämän päällä ja kiehnäsi siihen kun ei minuun ylettynyt. Indy myös tietää tasan tarkkaan milloin on lisää fleecepalloja tiedossa. Aamulla istahdin kirjoituspöydän eteen ja laitoin liimapyssyn lämpenemään - herra oli tikkana paikalla ja yritti parhaansa mukaan liimata itsensä johonkin. Pallo yritettiin ryöstää käsistä, vaikka liima ei ollut vielä kunnolla kuivunut... Tämä oli siis kolmas kerta kun tein palloja. Nopea poika oppimaan. Halutessaan.


Tämä sylivauva on taas vetänyt melkein kaikki jääkaappimagneetit alas. Ne lähtee kun hyppii tarpeeksi korkealle ja huitasee sopivasti tassulla... Herra on myös ihastunut minun kuppieni pohjalle jäävään kylmään teehen.

Känny tuli huollosta. Nyt pitäis säädellä kaikki asetukset, sähköpostit ja muut. Toivottavasti toimii tällä kerralla kauemmin kuin yhdeksän päivää...

Opin uuden sanan. Lukion ykköset nimittivät minua datikseksi. Se on kuulemma ihminen joka viettää paljon aikaa tietokoneella. Ja ovat pommittaneet sen verran Facebookissakin, että luovutin. Kavereina on nyt muutama nykyinen oppilas (entisiä on ollut ennenkin), joten pitänee hiukan miettiä mitä kirjoittaa...

Väriä!

Taivas on harmaa. Sieltä tippuu tasaisen kastelevaan tahtiin harmaata jotain, joka ei jää harmaaseen maahan, vaan sulaa pois. Auto on harmaan paskainen, huusholli on siivoamaton ja harmaa pölystä. TARTTEE väriä!





Tuulia otti messuilla hellään huomaansa minun rakkaan Sonatani. Niisk. On vähän ikävä, vaikka Suzie onkin ihan ihana! Sain Tuulialta rukkimaksuna mielettömän upeita villoja! Värit ovat huikea ja villat ihanan pehmeitä (alpakkaa, silkkiä, merinoa, wensleydalea, BFLlää)... Eilen vielä tuli pisteeksi iin päälle postissa pieni paketti, jossa oli Suziehen fast whorl - eli vauhti kovenee! Postissa pakettia etsittiin pitkään ja hartaasti - jostain syystä postin täti onnistuu aina merkkaamaan Alyssen paketit jotenkin oudosti järjestelmään. En tiedä ottaako hän väärän koodin (näin itse arveli), mutta etsintä vie joka kerta puoli tuntia...

Kaarrokkeessa on 304 silmukkaa ja 3½ mm puikot. Hidasta.

Namia

Kaksi vuotta sitten uutena vuotena laskin edellisen kerran lankavarastoni todellisen laajuuden. Karu totuus kertoi silloin noin 30 kiloa. Nyt... En ole uskaltanut laskea. Arvioisin kuitenkin vähintäänkin tuplamäärää. Plus siihen itse kehrätyt päälle - ei paljoa, ehkä pari kiloa. Plus siihen kehräysvillat päälle - paljon... Eli ei ollut pienintäkään tarvetta hamstrata lankaa messuilla. Mutta näille kaikille oli ehdottomasti tarve!

Vasemman puoleinen kaunis, niin minun vihreäni on Asarumilta arpajaispalkinto. Blogimaailmassa on monta värjäysvelhoa ja Asa on kyllä ehdottomasti yksi heistä. Kiitos!

Kaksi pehmeää siinä vieressä ovat lehtitilauksen kimppaa. Eli Titityyn vieressä messuilla oli lehtikauppias, jolla oli erittäin kuuluva (joskin ihan miellyttävä) ääni. Sitä tuli sitten kuunneltua koko viikonloppu ja sunnuntain edetessä tarjoukset vaan kovenivat... Tilasin sitten Kotilieden. Sain lehtiä, lehtikotelon (jossa voi hyvin säilyttää lankaa tai keskeneräistä neuletta), kaksi marimekon ostoskassia ja nämä langat. En halunnut 100% akryylihuivia tai designkorua.


Vasemman puoleinen oli niin vastustamaton, että se tarttui mukaan ihan väkisin. Kehräysvillaa, kainuunharmasta, tuoksuu kissojenkin mielestä ihan vastustamattomalta. Ja näyttää peikkometsältä...

Oikealla... Noroja. Jotain mitä en ollut ennen nähnyt, eli Priimasta Yuzen. Kaikki neljä ovat ihan samaa värjäyserää, vaikka yksi mielestäni näyttää vaaleammalta. Mutta eihän sitä voinut jättää kyydistä pois, nämä kun olivat viimeiset tätä väriä siinä hyllyssä... Se olisi varmasti tuntenut olonsa kovin yksinäiseksi.


Sitten miun aarteet! Alpakkaa - tätä tuli hiplailuta kohtuullisen ahkerasti omalla kojulla ja loppujen lopuksi oli pakko ottaa kotiin asti. Huivi, unelman kevyt ja ihana. Malli vielä pohdinnassa. Ja sitten miun ihan ensimmäinen Casbah! Ei ymmärrä miten lanka voi olla näin jumalaisen ihanaa! Ja ei, en ole sortunut vaaleanpunaiseen, kamera vain valehtelee. Kyllä siinä on punaista, oranssi ja vähän violettiakin.


Lisää kuvattavaa olisi.... mm. viisi kirjaa ja rukin osamaksuvillat. Jälkimmäiset vaativat ehdottomasti päivänvaloa, joten joudutte odottamaan. Ja hain kyllä wollmeisetkin jo postista...

Manteli: tätä samaa olen ihmetellyt blogikierroksellani. Tuntuu, että osa ihmisistä ei esim. kuulutuksista huolimatta tajunnut, että on kaksi hallia, vaan porhalsi tyytyväisenä A-hallissa.

Olen neulonutkin. Hihat ja kroppa, kaikki nyt siinä vaiheessa, että voisi aloittaa kaarroketta.

Toipumassa

Huh. Tämä aamu on mennyt aika horteessa. Ajatukset pyörivät vielä langoissa ja messuissa, kroppa on jäykkä kuin heinäseiväs ja nukuttais makeasti. Mutta kotona ollaan. Olen nyt aamulla lukenut kolmen päivän hesarit, monta sataa blogia, harkinnut raivaamista (kassit on vielä eteisessä) ja kaupassa käyntiä, mutta tekis mieli vaan lösähtää sohvalle kehräämään ja neulomaan. Mieluiten molempia yhtäaikaa ;)


Millaista sitten oli messuapuna? Kivaa, mukavaa! Oli aivan uskomattoman ihanaa tavata paljon uusia ja vanhoja tuttuja. Tuli halauksia, hämmästyneitä katsahduksia (ai sä oot villasukka), muikeita ilmeitä käsien hiplatessa Casbahia (on se pehmeää), yhtä epätoivoisia ilmeitä lankoja tuijottelevilla naamoilla (miten voi päättää mitä ostaa?!?!), mahdottoman paljon kysymyksiä langoista (kaveri käski ostaa n-alkuista alpakkaa --> manua / mitä tästä voi tehdä?), ohjeista ja mallineuleista (mistä löytää/paljonko menee/onko vaikeaaa/kutittaako/huopuuko). Aika hyvin sitä oppi ulkoa mallineuleiden langan kulungin... Sylvi/Twist Collective ja Ullaneule tuli mainittua lukuisia kertoja.

Viime vuonna pystyin blogissa luettelemaan ketä kaikkia tapasin messuilla, nyt se ei onnistu, teitä oli niin paljon! Oma kamuni Turusta ei päässyt tulemaan, mutta sattumalta tapasin vanhan luokkakaverini. On ihan pakko järjestää jotain, retriittiä uudestaan (joko isommalle porukalle tai useita), kursseja, jotain, jotta pääsen taas näkemään teitä. Jos joulu/hiihtolomalla eksyn Helsinkiin, pitänee kuulutella etukäteen shoppailuseuraa. Tai ajoittaa tuleminen neuletapaamisen kohdalle...


Ei, meillä ei ole kunnon harmaata sukkalankaa (=paksua). Eikä meillä myöskään myydä puroa tai rose mohairia. Joo, ihan sama juttu mulla, lankaa vaan on niin pakko saada ostaa, kun se on niiiiiin ihanaa! Ja rouva, ne ovat sukkablokit/neliskanttiset puikot/palmikkopuikko/hamppua.... Puhuin kuin paraskin Runeberg. No, minähän en kyllä koskaan ole hiljaa... Paitsi ehkä illalla hotellissa. Ihan poikki, jalat varsinkin. Kumpikin istui koneen edessä, hotellin nettiyhteys oli surkea ja sitten neulottiin sen minkä hereillä pysyi.


Noita lankoja tuijotellessa ja hiplaillessa tuli noin miljoona uutta ideaa, jotka tahtoisin toteuttaa just nyt ja heti. Taitaa kuitenkin olla parasta vain kirjoittaa muistiin, ei aika kuitenkaan riitä.

Tampereella oli muuten huikean vaihteleva sää. Perjantaina oli hirmupakkanen ja näpit jäässä. Sunnuntaina satoi vettä... Tampereelta löytyy hyvää ruokaa - en tosiaankaan päässyt laihtumaan, vaikka puhuin ja olin päivät pitkät jaloillani. No, ehkä jälkiruuilla oli osuutta asiaan. Tampereelta ei sitten löydy parkkipaikkoja - varsinkin perjantaina siinä pakkasessa tuli ehkä vähän kiroiltua.

Oli jännä huomata miten erilaisia ihmiset jälleen kerran olivat. Toiset sävähtivät kauemmaksi esim. Casbahin hinnan huomatessaan. Toiset upottivat kätensä kasaan ja olivat välittömästi myytyjä. Ja eräät olivat liemessä jo kaukaa värit nähdessään ;) Joillain oli tietty malli tiukasti päässään ja siihen oli pakko löytää juuri tiettyä sävyä lankaa, lankaa ostettiin vain jos sille oli käyttötarkoitus. Toiset taas halailivat isoa läjää sylissään ja koettivat epätoivoisesti päättää mistä voisi luopua, jotta budjetti pitäisi. Ja eräät ostivat kaikkea ;) Netti neulomisen apuna oli yllättävän monelle ihan tuttu asia, jopa vanhemmassa sukupolvessa oli vain muutama, jotka sanoivat, että ei heillä mitään nettiä ole, kun varovasti kerroin Ullaneuleesta. Toisaalta kerran sitten viereinen samanikäinen rouva tokaisi, että kirjastosta se netti löytyy!

Neulebongailua oli helppo ja kiva harrastaa. En osannut pitää suutani kiinni, vaan välillä piti aina hihkaista tyyliin "Tangled Yoke Cardigan!" (vanhempi rouva, ihanan kypsän viljan värinen takki), "Laminaria!", "Mittumaari!" (useita, kuten myös Revontulia), jne. Erikoisin bongaus oli vastapäiseltä osastolta sunnuntaina. Tampp pampulalangasta tehdyt säärystimet.

Päivä

Päivä on ollut ihana! Olen varmaan jotenkin kiero kun nautin messutöistä... Olen tänään:
-tavannut hirmu monta räveltäjää ja neulebloggaajaa
-hiplaillut ihan liian ihania lankoja
-onnistunut olemaan ostamatta lankaa
-saanut vyyhdin ihanaa vihrää, Asarumin tosi ihana värjäys (ei kuvia, kamera on autossa...)
-saanut rukkimaksuna iiiison kasan aivan uskomattomia villoja! Tuulia, THE villavärjääjä asialla ;)
-myynyt ison kasan neliskanttisia puikkoja
-palellut pakkasessa
-oppinut melkein hinnat ulkoa
-syönyt hyvin
-harkinnut neulomista, mutta liian väsy
-ostanut kirjoja
-unohtanut ostaa kirjoja
-nauttinut!

Nyt jalat särkevät, mutta olo on onnellinen. Herratkin kuulemma voivat hyvin hoidossa. Indy on yrittänyt hurmata Hilmaa miehekkäällä olemuksellaan, mutta Hilma kuulemma lähinnä näyttelee tympääntynyttä.

Piukassa

Miä tiedän tasan tarkkaan olevani yhä edelleen se etupulpetin letti- ja silmälasipäinen kiltti hikipinko. Mutta silti kiukutan itse itseäni. On meinaan huono omatunto - olen palkattomalla virkavapaalla ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen (ekan kerran tässä työpaikassa) ja lähden justiinsa Tampereelle laittamaan Tiinan kanssa TitiTyyn putinkia pystyyn messuja varten. Tiedän jo nyt, että nautin viikonlopusta suunnattomasti! Tiedän, että tarvitsen tämän tauon jaksaakseni läpi harmaan marraskuun. Joten jospas opettelisin nauttimaan elämästä :)

Tekniikka on mielenkiintoista. Känny on yhä edelleen huollossa ja jälleenmyyjäni lähetti minulle sijaislaitteen. Hyvä niin, mutta parempi olisi ollut jos olisivat lähettäneet myös tähän sopivan laturin... Onneksi olen luonteeltani hamsteri ja löysin 90-luvun lopun laturin, joka sopii.

Eilen yksi kollega meinasi saada slaagin. Innokas historian opiskelija oli kesken tunnin tunkenut nokialaisensa (simpukka) suuhunsa... Onneksi ei niellyt eikä saanut minkään sortin sähköiskuja.

Ja herrat kissat... To cut the long story short - Indystä on kasvanut murrosikäinen kolli, joka luulee ettei sitä ole leikattu. Yrittää siis öisin, kamalan ja järkyttävän pahan kissatappeluääntelyn kera nylkyttää Piki-rassua...

Nyt lähden ajamaan. Olen niiiiiiiin käsittämättömän innoissani messuista. Tulkaa moikkaamaan!

Jee!

Jee, nyt saa vihdoinkin paljastaa ja hehkuttaa! Moniammatillinen ja kaikissa asioissa ei välttämättä niin ammatillinen, mutta yltiöpäisen intohimo-harrastuksellinen neulojaporukkamme Kipakat, on toteuttanut jotain mielettömän ihanaa! Ikioman, kauniin, upean neulekalenterin! Kalenteria aletaan myydä heti kun vaan painosta saadaan. Myymme spostin kautta (lisään tietoa myöhemmin tähän) ja toimitamme postitse. Ennakkomaistiaisia on nähtävissä näissä blogeissa: Värinä Käsissä, Secretwool, Silly Licks, Soft Side of Life ja Villavoimala. Maistiaisina voi myös muistella tätä ja tätä! Ensimmäinen ei ole minun mallini, toimin vain testineulojana ja sovelsin kissalle. Jälkimmäinen on omani. Eli Pikistä tulee kalenteripoju ;)

En olisi etukäteen voinut kuvitellakaan mikä määrä työtä ja suunnittelemista tällaisessa kalenterissa on - ei ole kokemusta. Mutta yhdessä näin mukavalla porukalla on kiva tehdä ;) Ohjeita on 11, hyvin laaja skaala, eli helpompia ja vaikeampia ja melkeinpä kaikille ruumiinosille.

Jotain valmistakin - valmista lankaa. Teeswater, 104 grammaa, kaksisäikeistä. Ensimmäinen tuotos uudella rukilla. Ohut, aika kova ja karhea kuitu. Lankana tuntuu pehmeämmältä, jotenkin tanakalta ja omaa huikean kiillon. Huivi? Värjäisinkö? Tätä jäi vielä toiset 100 g villoina... Pakko pitää tauko kehräämisestä - niskat ovat täysin jökissä, erilainen asento nähtävästi eri rukilla. Sonata on jo pakattu...

Palloja

Kiitos, blogi, rukki ja kehrääjä ovat erittäin onnellisia ja tyytyväisiä yhteiseloonsa (100g teeswateria odottaa kertaamista). Ja kuten videosta näkyy, kissatkin ovat iloisia. Tai eihän Indy siinä esiinny tällä kertaa, mutta ihan hyvin kuvissa voisi olla Indy. Samalla tavalla sekin leikkii.

Kävin siis eilen kylän kaupat läpi etsimässä leluja herroille. Mutta kun tekokuituiset eivät oikein kelpaa enkä aina jaksa heiluttaa höyhenhuiskaa. Joskus kesällä toin kotiin mustekalan, jolla oli pyörylät jalkaterinä kuminauhojen päässä. Pyörylät irtosivat ensimmäisellä leikkikerralla ja sen jälkeen itse mustikseen ei enää koskettu, mutta nuo tekokuituiset (!) pehmeät pyörylät olivat huikea menestys. Ei kissanminttua, ei mitään rapisevaa tai kilisevää. Ei mitään minkä olettaisi viehättävän kissaa. Mutta ehdottomasti huushollin parhaita leluja. Mutta menevät helposti imuriin...

Eilen ostin kuumaliimapistoolin ja patruunoita. Leikkasin vanhasta, kulahtaneesta fleece-hupparista (itsetehty) sopivan kokoisia pyörylöitä, lisäsin sisälle samaa fleeceä täytteeksi, liimasin kiinni. Erittäin epämuodostuneita palloja. Mutta välitön ja huikea menestys! Näitä lisää. Vaikka ovat hirvittävän rumia.

Hesarin kuukausiliitteen muotijutussa oli lauseen pätkä, joka voisi olla minun ohjenuorani pukeutumisessa:"ajaton on homeisen synonyymi". Minusta kun ei tekemälläkään saa ajattoman tyylikästä leidiä ;)

Neito

Perheen uusin lemmikki esittäytyy:

Majacraft Suzie Pro, tilattu Ranskasta Alysse Créationsilta. Isompi kuin muistin, hirmuisesti ruuveja kasattavana. Ruuvinvääntimen piti antaa latautua 5 minuuttia jokaisen ruuvin jälkeen, kun sitä ei ollut käytetty herra ties aikoihin. Siro, hiljainen, jotenkin neitimäinen verrattuna Kromski Sonataan (linkissä vaalea, mulla tumma), joka on ehdottomasti lady, suorastaan matruuna. Ihan erilainen polkutuntuma ja hiukan aikaa piti etsiä säätöjä ja oikeaa fiilistä. Neidille pitää vielä keksiä nimi...


Pakko se on itselleenkin tunnustaa. En ole enää ihan vasta-alkaja kehrääjänä. Kaksi vuotta sitten lokakuussa tuli Sonata ja sen kanssa kehrääminen oli aluksi silkkaa tuskaa, kunnes Pirkko opetti lajin salat. Sen jälkeen yhteistyö Sonatan kanssa on ollut kitkatonta, mitä se nyt välillä tykkää pitää ratlatuspäivää ja mekkaloi. Se on työjuhta. Toivottavasti Suziesta tulee yhtä ahkera ja työteliäs. Suzie kuitenkin paljasti salansa heti, ei tarvinnut yhtään tuskailla - eli osasin eri rukillakin! Kuvissa rullalla valkoista Teeswateria.


Kissoja rukki ei pahemmin kiinnostanut. Pahvilaatikko oli paaaaaaljon kivempi. No, piti sitä vähän käydä haistelemassa. Sen sijaan tänään sain vihdoinkin aikaiseksi kissanleluja, jotka herrojen mielestä ovat ihan huippuja... vaikka ovatkin rumia.

Ai niin. Tänään tämä blogi (yhteistyössä edeltäjänsä kanssa) on 4-vuotias. Aika on mennyt vauhdikkaasti. Käsityötahti on hieman hidastunut, mutta kehräämisestä on tullut vakituinen (ja tukeva) osa elämää. Ensimmäisiin bloggauksiin verrattuna olen oppinut valokuvauksestakin jotain... Kissat ovat tulleet myös mukaan, liki vallanneet koko blogin karvoillaan ja tempuillaan. Elämä on riepotellut ja heitellyt, välillä myös ylöspäin. Olen saanut valtavasti ihania ystäviä. Ilman en enää osaisi olla. Kiitos!

Täydellistä!

Kyllä elämä on kummallista. Ja ihmisluonne. Lapsena olin kohtuullisen tasainen ja hyvin vastuuntuntoinen. Vahdin pienempiäni talon pihapiirissä ja olin aina se joka mietti, että onkohan nyt ihan järkevää tehdä näin....

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä temperamenttisempi ja ailahtelevampi minusta näyttäisi tulevan. Nykyään suutun useammin, mutta onneksi lepyn nopeasti. Itken todella helposti (leffat, kirjat, söööödet kissanpennut) ja nauran mielelläni.

Jos vielä purisin kynsiäni, nyt niistä ei varmaan olisi mitään jäljellä ;) Uusi rukki on täällä just kohta. Ensin tosin pitää mennä töihin, tulla takaisin kotiin hakemaan postin lappu, hakea rukki, tulla kotiin, korjata kahdet kokeet (ENA2 (15 kpl) ja 8 lk (20 kpl)). Sitten mulla on lupa koskea pakettiin :) Tosin, voi olla, että pahvilaatikkoaddikti Indy käy vähän repimässä sitä ennen...

Ja jotta päivä olisi täydellinen - Wollmeiselta sain puserolangat! Tai kahdet... Onneksi puikoilla olevan takin ensimmäinen hiha on melkein valmis. Ja täydellisen sopiva :)

Lähetyksen rekisteröinnit

06.11.2009, klo 00:49 Lähetys rekisteröity 40000 JYVÄSKYLÄ

05.11.2009, klo 18:12 Lähetys on lajiteltu 01010 ITELLAN LOGISTIIKKAKESKUS

05.11.2009, klo 16:23 Lähetys saapunut maahan 01000 HKI VANTAA, ULKOMAANTERMINAALI

02.11.2009, klo 23:50 Lähtenyt Suomeen 01000 Ulkomaa/Foreign country

30.10.2009, klo 14:22 Postitettu lähtömaassa 01000 Ulkomaa/Foreign country

Sitä

Koko ilta mennyt nätisti kokeita korjatessa. Indy käy välillä katsomassa, kiljumassa ja poistuu nukkumaan/riehumaan/syömään. Piki tunkeutuu viltin alle syliin nukkumaan, ja närkästyy syvästi jos välillä yritän poistua hakemaan teekuppiin täydennystä. Toivottavasti kukaan opiskelijoista ei ole kovin allerginen kissalle...


Selasin Suuren Käsityölehden tänään kaupassa, vain puolukkainen takki iski silmään. En ostanut. Modakin tuli - tykkäsin ompeluksista kovasti, harmi etten oikein osaa ommella. Neuleista haluan ehdottomasti (joskus) mallin nro 29. Vyötäröllä poikittainen palmikko, josta poimitaan silmukat yläosaa varten ja alaosa kiinnitetään siihen. Tosin minä varmaan poimisin silmukat alaosaan ja neuloisin sen alaspäin. Siis ihana pitkä takki. Joskus.

Löysin ihan jotain muuta etsiessäni vuoden 2008 puolivälistä olevan varmuuskopio cd:n, jonka päällä lukee komeasti "käsityöohjeita" - jospas siellä olis pari kadonnutta maksullista ohjetta...

Huomisiltana neulon! Ihan taatusti. Enkä koske takkiin, vaan haluan jotain äkkiä valmistuvaa, pientä ja suloista. Idea pyörii päässä, mutta ei ihan ole vielä konkretisoitunut.

Tänään tuli postissa kolme paksua, ihanaa fantasiaromskua - milloinhan opin neulomaan ja lukemaan yhtä aikaa?

Kyselin tänään spostilla kännyn perään, se on nyt ollut 2 viikkoa huollossa. Ja on kuulemma vielä toiset kaksi. No, laitoin perään toisen kyselyn, että mites sijaislaite... Ei tullut enää vastausta. Jos se nyt hajoaa taas reilun viikon käytön jälkeen, ostan ittelleni joululahjaksi ihan jotain muuta kuin kotimaisen.

Edit: bongasin tänään seiskaluokkalaiselta pojalta ihanat punaiset neulakintaat. Niissä oli ranteessa jotain koristenauhaakin. En kehdannut kysyä, että saako tutkailla tarkemmin...

Kingi

Arvatkaa kuka on huushollin kingi?


Kun on liian kova alusta nukkumiseen, kiskotaan verho alas pehmusteeksi... Tai jos ei tipu ruokaa tarpeeksi sukkelaan, levittäydytään koko Indy-massalla iiiiiisoksi Hesarin päälle. Tai kiljutaan. Se tehoaa aina.

Pikillä on rinsessamaisemmat keinot. Se kurraa nätisti suoraan korvaan tai käy painamassa suklaa-anturaisella tassulla emännän huulia hellästi tai katsoo suoraan silmiin.

Uusi rukki on lähtenyt Ranskasta kohti Suomea. Olo on tuskainen, ei jaksaisi millään odottaa. Täpinäkärvistelen. Toisaalta haluaisin sen saapuvan just nyt ja heti - mieluummin jo eilen... Toisaalta tämä viikko on enemmän kuin täynnä kokeiden korjausta, joten ihan hyvä jos tulisi vasta ensi viikolla...

Unta

Hiha nro 1 aloitettu. Eikä todellakaan ohjeen mukaan. Tiedän entisestä takista, että tämä joustin ei perinteisen joustimen tapaan vedä kasaan. Edellisen lanka lörpsähti myös. Nyt on villaa, joten ei varmaan olen niin ryhditöntä, mutta silti en halua hehtaarihihoja. Joten reilusti vähemmän silmukoita alussa. Sovelletut lisäykset, koska muutenkin haluan tiiviisti istuvat hihat. Kuitenkin silmukkamäärä pitäisi saada kaarrokkeeseen mennessä jotenkin järkeväksi = ohjeen mukaiseksi. Nopeaa neulottavaa, mutta tällä viikolla on pirusti kokeita korjattavana.


Näin viime yönä unta - taas. Kaiken lisäksi yleensä muistan paljon unia. Mutta viime yön unesta herääminen jätti hirmuisen ahdistuksen: mitä minä olen unohtanut tehdä? Olin unessa jossain oudossa paikassa tavaroiden keskellä. Yhtäkkiä ajatukseni siirtyivät Turun yo-kylään, huoneistoon nro 15 a 7, sellaisena kuin se oli ennen remonttia eli minun asuessani. Sieltä näin silmissäni vaatehuoneen (ihanan iso). Ja voi! Sinne oli unohtunut muutossa monta muovikassillista tavaraa: nahkapaloja, hamppuköyttä (ei lankaa, vaan köyttä) ja lankoja. Ja mikä pahinta, perintörukki! Hirmuinen ahdistus, miten minä saan ne sieltä? Pitää heti aamulla soittaa säätiön toimistolle, että jos ne vaikka laittaisivat tavarat jätesäkkiin ja postittaisivat mulle vastaanottajan laskuun... Kuinka voikaan unesta tulla näin todellinen ahdistus.