Vaihtuu

Tämän olen tehnyt jo niin monta vuotta, että tästä on tullut perinne. Vuosi vaihtuu ainakin kalenterin mukaan - minusta se loppuu vasta keväällä koulun loppuessa ja uusi alkaa elokuussa. Kesä on sitten sellaista ei-mitään-vuotta, väliaikaa.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2009 mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Kävin neuleretriitissä. Olin messuilla (kahdesti) myymässä lankaa. Kehräsin julkisesti (EDIT: kolmesti, no neljästi neljästi (Rahikkalan Rauta-aika, Farmari-messut, Särkäniemi, Seinäjoen messut), viidesti jos retriitti lasketaan). Sanoin ei työtarjoukselle. Osallistuin neulekalenterin julkaisemiseen.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En koskaan lupaa mitään, joten en varmaankaan pitänyt.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei.

5. Missä maissa kävit?
En missään! Pitkästä aikaa tällainen vuosi. Toisaalta kävin ihan ensimmäistä kertaa Kokkolassa ;)

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2010, jota puuttui vuodesta 2009?
Turvallinen, terve ja takuuvarma tulevaisuus. Eli töitä ilman huolia tulevaisuudesta, terveyttä (vasen käsi kuntoon!), eikä mitään isoja huolia.

7. Mitkä vuoden 2009 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
En varmaan yhtäkään. Toisaalta ihan hyvä.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Selviytyminen vaikeista aallonpohjista. Pinnan pitäminen vaikka välillä teki tiukkaa.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Itku. Iloisin oma itteni on yhä kadoksissa jossain määrin.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Allergiaoireet keväällä. Vasen käsi kipeytyi uudelleen maaliskuussa, kortisonia elokuussa. Itse tenniskyynärpää parani, mutta lihasoireet samassa kädessä jatkuivat. Nyt kyllä hieman parempi.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Uusi rukki! Wollmeise :) Toimivat lämpöpatterit olkkariin ja työhuoneeseen. Uusi kamera.


12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Kissojen ilman muuta!

13. Kenen käytös masensi?
Julkkisten. Mihin tämä maailma on menossa? Miksi tv:ssä ja lehdissä ihannoidaan ääliöitä, se on suurin sankari joka mokaa eniten? En ymmärrä. Kuka nostaisi ahkeruuden, opiskelun ilon kunniaan!

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Elämiseen, vaatteisiin, lankoihin, villoihin, kirjoihin, kissojen hemmottelemiseen.... Tämä on viime vuotinen vastaus, mutta eipä tartte muokata yhtään!

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Omista söpöliini karvamussukoista. Ja kehräämisestä.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2009?
Ei varmaan mikään erityisesti.

17. Oletko
a) onnellisempi vai surullisempi?
Hetkittäin ihanan onnellinen ja huoleton - kissojen kanssa. Useimmiten huolestunut, stressaantunut ja väsynyt. Tiedä sitten onko se sama kuin surullinen.

b) laihempi vai lihavampi?
Noin kaksi kiloa lihavampi.

c) rikkaampi vai köyhempi?
Samaa tasoa.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Käsitöitä. Lukemista. Liikuntaa. Remonttia. Oman itseni hemmottelemista.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Herkuttelua (olen varmaan Suomen mestari jäätelön ja suklaan syönnissä). Laiskottelua. Itkemistä. Kiukuttelua.

20. Miten vietit joulun?
Reissaten. Mikkelissä Mamman kanssa.

21. Opitko jotain uutta?
Hyödyntämään paremmin Räveltämöä. Maailman paras paikka kodin jälkeen ;)

22. Rakastuitko vuonna 2009?
Omiin rakkaisiin karvalapsiin kyllä yhä syvemmin, mutta ihmiseen, en.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei yhtään. Olen liian kiltti, tylsä ja vastuuntuntoinen...

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Top Gear. Brittidekkarit.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Mikään ei erotu huikeasti. Donna Leonit aina.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Ei varsinaisesti löytöjä, mutta uusin Club for Five ja Jamie Cullum ovat upeita. Stingiä odottelen saapuvaksi postilaatikkoon.

28. Mitä halusit ja sait?
En tiedä. Olla kotona, mutten tarpeeksi. Lankaa ja villaa ;)

29. Mitä halusit muttet saanut?
Miehen, lottovoiton. Kaunis ja hoikka supertyylikäs älykäs keskustelija - uusi minä.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Leffateatterissa en käynyt kertaakaan.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
39. Enpä mitään erityistä.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Varma ja turvattu tulevaisuus. Edes vakivirka, joka minulla on, ei takaa mitään nykypäivänä. Onnellinen olotila.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2009?
Samanlainen kuin aina ennenkin: väriä, väriä, väriä, mutta kuitenkin jotenkin konservatiivinen. Runsaasti itseneulottua.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Ystävät, lukeminen, kehrääminen ja neulominen. Blogit ja räveltämö. Tietysti KISSAT!

35. Yleensä ottaen eniten ärsyttänyt asia?
Ihmiset, kiire. Oma saamattomuus.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Ei mikään.

37. Ketä ikävöit?
Sitä omaa prinssi uljas valkoista, jota ei siis ole näkynyt ;) Vakavammin puhuen joitakin kavereitani, jotka asuvat toisella puolella Suomea, ja näemme aivan liian harvoin.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Tämä on varmaan vuoden upeimpia asioita - ne kaikki ihanat ihmiset, joita tapasin neuleretriitissa ja Tampereen messuilla. Oli aivan mieletöntä tutustua teihin!

Nöppöselle!

Tämä postaus on aivan erityisesti Nöppöselle, ja tietysti karvan luovuttajalle Vääpelille. Luulen, että Nöppönen on odotellut näitä uutisia jo jonkin aikaa ;) Eli joskus viime kesänä, taisi olla loppukesä kuitenkin, sain postissa paksun ja aika haisevan kuoren. Kissat meinasivat seota, Piki yritti syödä saalista. Huskyn karvaa kehrättäväksi. Karvat piti pestä neljä kertaa, ja vieläkin välillä tuntuu, että tuoksahtaa, mutta ei pahasti, vaan semmoinen jotenkin vieno, luonnollinen muistutus karvan alkuperästä ;) Pesu ja kuivattaminen kestivät viikon verran, karvaa oli aika paljon. Sitten unohdin koko homman odottamaan inspistä. Inspis saapui aina silloin tällöin, pienissä erissä. Karstasin huskyt sekaisin kainuunharmaksen ja ahvenanmaanlampaan kanssa. Sekoitussuhteen piti olla fifty-fifty, mutta luulen, että se on käytännössä pikemminkin 40% lammasta ja 60% koiraa. Sekoitussuhde vaihtelee, tasainen karstaaminen olisi varmasti vaatinut useampaa karstauskertaa ja sitä minä en jaksanut. Hidasta ja tylsää.


Tässä on nyt sitten 82 grammaa valmista, pestyä, kaksisäikeistä koiralammasta (vai lammaskoiraa?). Selvästi käsin kehrättyä, eli ei tasaista vaan välillä on klimppiä ja paksuusvaihtelee. Huopuu hyvin helposti! Jo vyyhtiessä tuntui, että huopuu käsiin. Lämmintä mutta ei kovin kulutuksen kestävää. Kehrääminenkin on aika hidasta, sillä koira on kohtuullisen lyhytkuituista. Kehruutekniikkaa piti myös vähän hakea, tavanomainen tapani ei tuntunut hyvältä, vaan luulen kehränneeni tätä enemmänkin "on the fold" - miten ikinä se sitten käännetäänkin. Tätä on vielä lisää - arvelisin, että ainakin toinen tällainen vyyhti vielä tulee. Ensin pitää hakea kehruuinspistä neulomalla välillä.

Toinen

Tämä on unohtunut blogata. Tai siis ensin ei voinut kertoa, koska oli kyse Ravelry-vaihdosta ja sitten unohtui. Lähetin siis paketin Maijamirjamille ja pakettiin viime tingassa päätyi mukaan myös tämä pieni itse tehty.


Malli: Who? (jo toinen, tykkään hirmuisesti.)
Lanka: Cascade 220, 66 grammaa muistaakseni.
Puikot: 4 mm

Lanka ja malli sopivat toisilleen täydellisesti! Ties vaikka tekisin itsellenikin... vaikka oikeasti en ole pipoihminen, mutta tämä on hauska.

Karvoja

Joulu on ollut...

...armotonta löhöämistä.
...suklaata - liikaa.
...muita herkkuja - kiitettävästi.
...romskuja (City of Bones - ihan ok, City of Ashes - paljon parempi. Ja ihan taatusti olen lukenut nämä ennenkin).
...kehräystä, sekä rukilla että kissojen toimesta.
...lumitöitä.


Hilma-rouva kävi kyläilemässä. Pääasiassa se taas murisi ja sähisi herroille, vaati herkkuruokia. Hilma on ottanut tavakseen herättää minut aamutuimaan murisemalla sängyn vieressä:"Mmmmmmmrrrrrr. Seitä. Mmmmmmmrrrrr. Ja aja nuo hirviöt jonnekin hemmetin kuuseen." Hilman syödessä herrat kyttäävät vieressä, että josko siltä tippuisi jotain, tai jäisi yli.

Kun Hilma kävelee huushollissa, Indy erityisesti seuraa perässä kahden askeleen päässä toivorikkaana:"Leikkiskö se!?!?" Ja kyllähän Hilma välillä innostui leikkimään. Se meni sängyn alle, kyttäsi helmalakanan alta... Indy lähestyi... Valkoinen tassu läpsäytteli kaikki varpaat harallaan ja kynnet pitkinä lakanan takaa! Ja Indy loikkasi metrin takayläviistoon ;)

Nyt on tylsää. Telkkarissa samat vanhat ohjelmat, tuhannetta kertaa uusintana. Miksei mitään uutta huikeaa BBC:n laadukasta minisarjaa?

Tunnelmia

Joulu on kyllä isoista juhlista se, joka aiheuttaa eniten tunnekuohuja. Aamulla Indy nähtävästi hönkäisi jotain väärään kurkkuun ja yksi. Tietenkin just ennen lähtöä... En voinut lähteä ennen kuin näin sen syövän ja yskimistä ei enää kuulunut.

Kangasniemi-Mikkeli välin ajoin jonkin säiliöauton perässä. Tai minulta meni yli kymmenen kilometriä ennen kuin näin mikä siellä edellä meni, lumipölypilvi oli hirmuinen. Onneksi kukaan hullu ei lähtenyt ohittamaan.

Mikkelissä kävimme siis Mamman kanssa kyläilemässä kummisedän luona. Jotenkin oli niin mukava, lämmin fiilis. Mamma oli hiljainen, mutta selvästi iloinen saadessaan vähän actionia normaaliin sänky-telkkariarkeen. Ei sillä kotona paljoa tekemistä ole ja uloskaan ei yksin pääse. Kuulin kylässä, että Mikkelin kaupungin vanhainkoti Pankalampi (jossa mummokin aikoinaan oli) lopetetaan nyt vuodenvaihteessa! Ei ole enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin kotihoito tai sitten jos ei pärjää, niin sairaala. Jopa tippapotilaat kuulemma yritetään pitää kotihoidossa... Mietityttää.

Kylään vein emännälle Kipakat-kalenterin, hän kun tykkää kaikenlaisista käsitöistä. Kalenteria sitten selasivat kummini aikuiset lapsetkin. Tyttö kysyi ihan viattomasti, että ootkos niitä neuleblogi-ihmisiä? No, oon... Eli nyt sitten blogia lukevat sukulaisetkin ;) Poika puolestaan kysyi, että tunnetkos sen Tikrun, se on vissiin suunnitellut jonkun hupparinkin? Repesin, "jonkun hupparin"... No, tämä pikkuserkku on siis Tikrun veljen hyvä kaveri. Maailma on pieni.

Takaisin ajaessa just ennen Luusniemi-Pajula risteystä oli keskellä peltoa kolme komeaa jäälyhtyä (saaviinko lie tehty?) ohiajavien ilona. Tosi kaunis näky!

Omat pakettini avasin jo ennen lähtöä. Ja Ravelryvaihdossa sain näitä ihanuuksia:


La Digitessa -sukkien ohjeen, Wollmeisea värissä Ruby (oikeasti tummempi kuin kuvassa), todella kaunis! Suklaatia (jota en ole vielä maistanut, kun suklaata jostain syystä on aika paljon) ja aivan uskomattoman ihanaa villaa! Shetlannin lammasta ja silkkiä. Tämä tahtoo välittömästi juhlavaksi huiviksi! Kiitos Micki!

Joulu

Lahjat on avattu, osa on jo käytössä :) Olo on rauhallinen. Herroille ja Hilmalle paaaaljon ruokaa. Auto pakattu. Illalla kotiin.

Salsaa!

Joskus bloggaaminen on fyysisesti todella vaativaa. Mulla on just nyt jalat oikosenaan soffapöydällä ja Piki makaa pitkin pituuttaan jalkojen päällä. Oikeassa jalassa ei enää ole tuntoa, mutta ei voi liikkua ettei herätä autuaasti nukkuvaa karvalasta. Läppäri on sohva käsinojalla ja kirjoitan jotenkin sormet + käsivarret + olkapäät solmussa...


Tänään olen nauttinut Suomen Winter Wonderlandistä kävelemällä ja luomalla lunta. Ihania maisemia! Mutta tässä siihen loputtomaan valkeuteen vähän salsaa!

Malli: ei ole. Pääkopasta jossain blogissa joskus nähty idea nostetuista silmukoista.
Lanka: Knitting Goddess 4-ply, väri Salsa (Titityyltä neuleretriitissä), 55 g
Puikot; 2,25 mm


Todella hyvän tuntuista käsissä ja jaloissa. Vaikka on super-hyperpätkärääkättyä, niin silti jotenkin niin hyvän väristä. Nuo värit sointuvat kaikki toisiinsa - olisiko siinä se salaisuus? Tahtoo lisää!

Yllätys

Niisk! Kiitos!

Jostain syystä, meillä on postinjakelu takkuillut pitkin syksyä. Ennen vanhaan (silloin vanhoina hyvinä aikoina) posti tuli jo ennen puolta päivää. Nykyään saattaa tulla vasta kolmen jälkeen. Niinpä minä aika usein unohdan kurkata postilaatikkoon... Tänäänkin unohdin. Just äsken vein roskat (sain vihdoinkin roudattua sen rukin jättikokoisen pahvilaatikon roskikseen) ja lakaisin lumet rapulta ja muistin postilaatikon. Pino kauniita joulukortteja ja paketti! Eihän Fnacin paketti voi tulla näin äkkiä... ja tää on Suomesta! Indy näyttää:


Pakeista paljastui tonttukortti, Surina (puulaji?) puikot - todella kauniit!, kolme vyyhtiä niin minun punaista Katya Tupaa (silkkiä ja merinoa) ja kissoille tosi suloinen hiiri, joka rapiseekin. Ketkä??? No, maailman kilteimmät sukkasatolaiset Susu, Piiku, Jossu ja Mari! Onnistuitte kyllä yllättämään täysin! Kiitos!


Kuten näkyy hiiri hävisi jo... Ja langatkin huutavat tosi kovaa, että yksi idea on ihan pakko toteuttaa just niillä! Joulu ja maailman ihanimmat ihmiset :) Hymyilen täällä ihan pöllönä ;)

Suloinen!

Joskus, onneksi aika useinkin, pienistä jutuista tulee huiman hyvä olo. Onnellinen. Eilen sain ystäviltäni tämä kortin. Aivan ihana, onnea ja rauhaa huokuva kuva. Kysyin luvan, ja tässä siis teillekin tunnelmakuva keuruulaiselta alpakkatilalta Mayu Alpacas. Upea sää ja maisema, iki-ihanat alpakat tarkkoina kuin porkkanat, ja pisteenä i:n päällä talossa kolme viikkoa ollut koiranpentu, Evira. Koiran rotua en muista, enkä osaisi varmaan oikein kirjoittaakaan, kuulosti muistaakseni puolalaiselta ;) Mutta suloinen pikku palleroinen! Kiitos!
Klikkaa suuremmaksi!


Eilen muutaman ihmisen sanat ahdistivat, mutta päätin, että nyt, lomalla en aio niitä muistaa, kun en niille mitään voi. Siispä mietin vain onnellisia asioita.

Onnellinen olo tulee liiasta suklaasta, lämpimästä kissasta kainalossa (tosin se voisi öisin vähän enemmän nukkua ja vähän vähemmän ravata ruokakupilla ja tulla sitten maukumaan/hörräämään miun korvaan:"nosta peittoooooo!"), hyvästä ruuasta (kanapataa ja uuniperunoita), ensi viikon ajattelusta (ei pahemmin aikatauluja), isosta pinosta lukemattomia kirjoja, neulesuunnitelmista (on taas vaihteeksi ajatus, joka pitäisi testata), pitkästä puhelusta ystävän kanssa, ihanan ohjeen kääntämisestä (joo, on se hullu ;) ja ennen kaikkea - sataa lunta!!!

Sipulit

Lomalomalomalomalomalomalomaloma! Se selittääkin tämän kiireen. En ehdi päivittämään blogia, kun ei ehdi kuvata. Kumpaakaan (tahi sitten neulomista tai muuta käsityötä) ei ehdi tekemään kun pitää roikkua Räveltämössä... liian hyvää seuraa :)


Yllä joulupuutarha. Selitys: Kuten kaikki kunnolliset takapihalliset ihmiset, ostin tietenkin kukkasipuleita vakaana aikomuksena muistaa istuttaa ne. Löysin vielä pusseja, joissa oli vain keltaisia krookuksia - lemppareitani! Mutta kas, pari viikkoa sitten, ennen näitä hirmupakkasia, löysin sipulipussit terassilta avaamattomina... No, maa oli aika kovaa, enkä omista rautakankea, joten nostin pussit sisälle. Yksi kaveri tosin aikoinaan (noin 7-8 vuotta sitten) istutti ihan onnistuneesti omenapuita 2 kpl marraskuussa polttamalla ensin nuotiota tulevan omenapuun paikalla jotta maa sulisi...

Kaksi viikkoa kului ja eilen raivaus-siivous-hurmiossa löysin pussit kylppärin kaapin alta. Ja ituja! Ihan selvästi noissa on alkuja. Kaivoin huushollin kaikki puhtaaksi pestyt lasipurnukat (tulipahan samalla raivattua jääkaapin ylinen kaappi - herrat tosin pettyivät katkerasti - niiden raksupusseja säilytetään siellä) ja yhden lasisen ihanan maljakon (tarpeeksi leveä). Googlasin ja tiirailin kuvia ja laitoin hitusen multaa astioiden pohjalle ja sipulit päälle nätisti. Pienimmissä on vain yksi narsissin sipuli per purkki. Katsotaan mitä tapahtuu.

Ensimmäisenä mielessä ja todennäköisimpänä tullee käymään näin: Herra löytävät piilon. Se iso maljakko on piilotettu Wollmeisejen viereen olkkarin hyllykköön. Loput (kuvassa) on piilotettu takan päälle, ei telkkarin puolelle, vaan sille toiselle, jonka vieressä lattialla on takkapuut ja poltettavat roskat. Siltä puolelta herrat eivät ole hypänneet takan päälle vielä koskaan. Muistaakseni. Vuorokausi on mennyt ilman, että joku olisi käynyt sorkkimassa. Sen sijaan yksi verho vedettiin eilen pitkästä aikaa alas.

Yksi sukka valmis. Ihana!

Hassua

Enää kaksi päivää. Sitten lojun ja pidän pyjamapäivää sunnuntaina. En tee yhtikäs mitään! Sitten ensi viikolla raivaan vähän huushollia (ei mitään kaappeja, mutta semmoinen perusraivaus), kaivan jostain joululiinan keittiön pöydälle. Leivon vähän (perinteiset hedelmäkakut ainakin) ja muutamaa jouluherkkuakin tekee mieli tehdä jouluksi. Paria hyvää salaattia ja nami-nami luumukonjakkijäädykettä. Karpaloitakin olis, mitähän keksisi?

Just nyt Indy makaa mielenosoituksellisesti keskellä keittiön pöytää ja tuijottaa minua ja Pikiä, joka makaa tässä miun koipien vieressä kyljessä kiinni. Indyllä on nälkä - kuten aina.


Tuli taas aloitettua sukat. Ei sitä mitä olis pitänyt, vaan sellainen pikaprojekti. Tarvitsin aivottoman projektin kokeenvalvontaan ja kampaamoon, joten siksi. Ihana lanka, neuleretriitissä Titityyltä ostamani Knitting Goddessin todella monivärinen lanka. Aivan ihanan aurinkoinen, hyvää mieltä täynnä, mutta, koska se on niin monivärinen, ne värit raidottuvat eri tavoin eri kohdissa sukkaa. Varressa tosi södeä yhden kerroksen raitaa, kantalapussa kahden kerroksen, kantapohjassa huomattavasti paksumpaa raitaa ihan pienen alueen verran ja nilkassa puolikkaan kerroksen raitoja. Mielenkiintoista sekametelisoppaa, tai siltä tämä varmaan kuulostaa. Mutta ihan oikeasti, tykkään! Ainoa ongelma on, että tämä on ollut terapiavyyhtini, eli sijoitettu takanpäällä juuri siihen kohtaan, mihin silmät osuvat noustessaan tästä näytöltä tai kirjasta... Pitänee sijoittaa siihen joku toinen ihkuvyyhti ;)

Näin taas vaihteeksi viime yönä tosi outoa unta. Olin Mikkelissä, ajoin kilpaa ensin autolla, sitten polkupyörällä. Yritin ylittää tuhatta ja sataa katua Savilahdenkadun ja Mikonkadun risteyksessä, jotta pääsisin sinnne lamppukaupan eteen suojaan kaatosateelta, mutta poliisi pysäytti ja päästi jonkun ihmeellisen keijukais/haltiamielenosoitusryhmän ensiksi. Mistähän tommonenkin uni tuli? Jouluruuasta Vanhassa Pappilassa? Oli muuten uskomattoman hyvää.

Syli

Kokeiden valvonnoissa on aina liikaa aikaa ajatella ja mahdollisuus kirjoittaa niitä aatoksia muistiin. Tai oikeastaan ideoita. Nyt olis yksi hanska/lapasidea, ja voisihan sitä soveltaa sukkiinkin... Tekisi mieli myös pitkästä aikaa neuloa pitsihuivi - lankoja on vaikka kuinka hirveästi, pitäisi vaan osata valita se oikea lanka ja se oikea malli. Ja aloittaa. Jokin ihme blokki on kun ei osaa aloittaa uutta...


Uudet patterit ovat erittäin hyviä - Piki todistaa. Ennen näitä uusia, pelkän takan varassa, Piki ei iltaisin tullut syliin nukkumaan, vaan piti parempana loikoilla pitkänä saunan lämpimällä lattialla. Yöksi se kuitenkin tuli kainaloon peiton alle. Nyt, uusien pattereiden aikaan on taas aloitettu iltasylinukkuminen, vaikka oikeasti huushollissa on aika tarkalleen sama astemäärä lämmintä kuin ennenkin. Syli, vaikka iso onkin, vaan käy ahtaaksi. Tietenkin kissa kunniapaikalla, läppäri kauempana koipien päällä (sillein, että yltää laattahiireen), teemuki siinä läppärin vieressä (ei saa kaataa!), neule ja puhelin jossain ihan lähellä. Indy käy vaan välillä katsomassa, että vieläkö ne nukkuu, se kurraa, kurnauskistelee ja mäykyy, yrittää saada Pikiä liikenteeseen. Mutta ei, herra nukkuu yhdeksään, käy syömässä ja sitten voi riehua.

Tänään herrat joutuvat kuitenkin viihtymään illalla keskenään, työpaikan jouluruokailu odotttaa. Hyvää ruokaa Wanhassa Pappilassa ja duuniringin ohjelmaa (4H-nuoria, oppilaita tietenkin).

Kummallinen

-Meidän tyttö tahtoo joululahjaksi villasukat, tekisitkö?
-Joo, millaiset ja minkä kokoiset?
-Semmoset ihan tavalliset, ei pitsiä, ei palmikoita, ei mitään. 38 kiitos.
-Ei siis mitään, ihan perus vaan?
-Joo, mutta kuulemma kirjavat, semmoset missä väri vaihtuu.

Käyköhän nämä?


Lanka: Shepherd Sock (ajalta blogin alku, ensimmäiset ulkomaantilaukset), 61 g
Puikot: 2,25
Malli: ihan perus, ranskalaisella kantapäällä

Kummallinen lanka. Hyvän tuntuista neuloa ja kädessä, mutta nuo värit... Joka toinen hetki inhoan syvästi enkä millään kehtaisi antaa, mutta kun lapsen äiti jo näki nämä puoli valmiina. Joka toinen hetki taas tykkään muuten, mutta tuo sini-petrooli ei oikein istu ja on turhan räväkkä. Kummallinen lanka. Ja sitä jäi vielä vähän...

Miulla on lämmintä! Kiltti sähkömies lupasi aamulla (kun soitin), että yrittää tulla tänään tai huomenna illalla. Tuli vähän vaille viisi ja teki hyvää työtä! Indy majaili sängyn alla piilossa, kävi kyllä sängyn laidan kohdalla kurkkaamassa mitä oli tekeillä. Piki-rassu tutisi saunassa miun vanhan villatakin alla kiukaan takana silmät tarjoiluvadin kokoisina... Miten ihmeessä tässä huushollissa voi teettää kylppäriremppaa? Herrat on saatava evakkoon jonnekin.

Hallissa

Onkos tänään ihan varmasti sunnuntai? Eeeiiii.... Tuntuu ihan lauantai-illalta. Olen tänään osallistunut Jkylän järjestöjen joulumessuille, käynyt shoppailemassa pari joululahjaa (kummipojat voi ruksia yli listasta), istunut tässä koneella ja opetellut neulomaan ja lukemaan ravelryä yhtä aikaa (aivoton sukka, onnistuu!), katsonut toisella silmällä Tuulen viemää. Sitä ei voi katsoa molemmilla silmillä tai tuloksena on vesiputous :)


Messuilla oli kivaa! Kuva on huono kännykuva, mutta meillä Kipakoilla oli myynnissä tietysti kalentereita, neuleita, käsin kehrättyä lankaa (myin ihan ensimmäisen kerran yhden vyyhdin omaa kehruutani - joku halusi maksaa siitä!!), hirvenluunappeja, silmukkamerkkejä, villapalloja (joulukuuseen tai lemmikinleluksi), huovutettuja huiveja ja vaikka mitä. Ehdottomasti hallin paras pöytä ;) Moni olisi halunnut ostaa kalenterin mallineuleet, mutta ne eivät valitettavasti olleet myynnissä. Itse pääsin eroon hirmuisesta kasasta ns. pussilankaa, eli eilen illalla pussitettua hyvin marinoitunutta ja totaalisen mykkää lankaa, mm. 80-90 lukujen taitteen bambinoa...

Pöydän ehdottomasti paras vetonaula oli Milliini sukkaneule käsissään. Nimittäin sukat varpaista magic loopilla. Mummo (ja nuorempikin) toisensa jälkeen pysähtyi pudistelemaan päätään, katsomaan, pohtimaan, kysymään. Meistä parilla muullakin oli puikot koko ajan näpeissä ja olimme kuulemma ammattimaisia/huvittavia kun katse kulki pitkin hallia ja kädet kävivät. Mutta kun se on elämäntapa! Saas nähdä ilmestyykö tapaamisiin uusia ihmisiä. Tervetulleita ovat ihan kaikki, ilman ikärajoja - sitäkin kysyttiin ;)

Lahjus

Koko joulukuun (ja marraskuun ja pari edellistäkin) olen suunnitellut mitä hommaan ittelleni joululahjaksi. Näin suureellinen projekti, koska minä en kovin montaa lahjaa yleensä saa ja niitä on kuitenkin kiva saada edes joskus. No, kyllä onneksi on Ravelryvaihtopaketti (postissa yhä, joku unohti tänään hakea sen!!!), parin kamun kanssa vaihdetaan paketit ja siinä se onkin.

Suunnitelmilla on tapana toisinaan mennä ihan yhtäkkiä yllättäen uusiksi. Tänä aamuna Hesaria lukiessa bongasin Askon mainoksesta tämän. Täydellinen! Saatava heti. Onko meidän kaupungissa Askoa???

Lähtötilannehan oli tämä. Säilytystilaa on mahdottoman vähän. Ns. vaatehuone on komero isommalla ovella... Joten olkkarin nurkassa on pari vuotta asustanut tällainen itse valmiista osista kasattu penkki, jonka sisään saa kivasti piilotettua villaa muodossa jos toisessakin ;) Mutta liimaukset ovat pettäneet, hommaa pitää kasassa vain ruuvi jokaisessa kulmauksessa. Lisää ruuveja en saa, liian kovaa puuta, vasaroida en uskalla, pelkään sormieni puolesta.

Herrat esittelevät (tilanne on siinä mielessä lavastettu, että normisti tämän on ääriään myöten täynnä jotain muuta kuin kissankarvaa):


Kaupungissa on tasan kaksi huonekaluliikettä. Ensimmäinen myi ei oota, toisen olemassaoloa en edes muistanut, mutta onneksi tämä ensimmäinen ystävällisesti valisti. Ja siellä vastassa oli yksi abiskuukkelis, valmiina palvelemaan operaukkaa. Ja löytyi! Ja juuri tarvittavat kaksi valkoista!


Piki esittelee yllä koriosan. Tukevilla ja hyvin liikkuvilla pyörillä, ei ihan tiivis, mutta kuitenkin nätisti näkösuojaa.


Indy esittelee penkkiosan. Näitä oli myös tuplaisompina, mutta kaksi pientä on helpompi sijoitella miun huusholliin. Voisin melkein huolia kolmannen... Kiltti ja suloinen myyjä soitti vielä perään (jotain hyötyä siitä, että kaikki tuntevat) ja kertoi unohtaneensa kampajalahjuksen - kolme vapaalippua torstaina avattuun, täysin uudistettuun uimahalliin!


Ja tässä kokonaisuus paikoillaan. Näitä on siis kaksi, kumpikin täpösen täynnä villaa. Toisessa värillisiä + erikoisempia kuituja ja tässä valkoista odottamassa, että ehtisin harrastaa värjäämistä. Ja näitä kehtaa tarjota vieraille istuimiksi!

Oho, tuli vahingossa kirjoitettua tämän blogin toinen sisustuspostaus ;)

Mietin

Miksi aika kulkee välillä eri tahtia? Toisinaan se lentää - esim. Tampereen messuilla päivät katosivat käsistä, ei tarvinnut tuijotella kelloa ja ihmetellä mitä tekis. Ja sai aikaiseksi paljon. Nyt, tällä viikolla tuntuu, että olen neulonut yhtä halvatun sukkaa jo kuukausia... Se ei etene, vaikka sen olis ihan pakko, kun kaveri tilasi lapselleen joululahjasukat. Tosiasiassa aloitin sen vasta keskiviikkona?

Jotenkin olen onnistunut olemaan järkevä ja tehokas - viikonlopuksi ei ole laisinkaan tarkistettavia kokeita :) Mutta muuta hommaa olis. Joulukortit. On parikin ideaa, mutta liian työläitä ja aikaavieviä. Joten, lähetänkö Tiimarin tusinakortit vai olenko kokonaan lähettämättä? Suvun mummelit eivät varmaan ymmärrä jos kortteja ei tule... Katsotaan, jos vaikka sunnuntaina joulumarkkinoilta löytyisi viimein kortit.


Luvattu pakkasta. Muuten tykkäisin ihan mahdottomasti - tietää valkoista joulua! - mutta olkkariin ja työhuoneeseen odottelen yhä uusia pattereita.... Takan varassa ollaan. Työhuoneen oven laitoin jo kiinni kun tuntui niin viileältä. Toistaiseksi ovea on käyty vain nuuhkimassa, mutta voisin lyödä vetoa, että ensi yönä, noin klo 2.59 joku tai jotkut alkavat hyppiä ja raapia ja mäykyä. Jos sähkömies ei soita maanantaina, soitan itse. Tiistaina olis hyvää aikaa asennukselle.

Vaikka miä täällä valitan ja ruikutan pimeyttä, ahdistusta ja kaikkea, tällä viikolla taas asiat asettuivat suhteisiinsa. Tutun sisko kuoli yhtäkkiä yllättäen.

Lisää

Kokeita korviin asti, vielä ensi viikon puoleen väliin. Joten:
Lähihoitajat, englantia:
setä?
..."bents"

Päivän ruokalista vanhukselle, jälkiruokana (lähihoitajat edelleen):
plumkissel

Kaverini 8v. poika uskonnon kokeessa:
Mitä pappi sanoo hautajaisissa?
Tahdotko?

Prepositiotehtävä (7lk):
Täydennä kuvan avulla: The ball is...
...bakom the cat.

Englannin aineesta:
I are has been school.


Uusi kynttelikkö. Vanha ei suostunut toimimaan, vaikka vaihdoin kaikki lamput. Tämä on nätti, vaikka kynttilät eivät olekaan suorassa niin kuin kuvassa laatikon päällä. No, ne on vähän vinksin vonksin, niin kuin tämä huusholli muutenkin. Huomenna on ihan pakko imuroida.

Ihan hassua ajatella, että kuukauteen ei ole iltatöitä! Onhan noita kokeita tarkastettavana, mutta sitä hommaa meinaan tehdä ihan omaan tahtiini. Jotenkin uskomaton olotila, mutta tämä päivä oli niin kiva, että suorastaan hymyilyttää.

Olen pohtinut sitä Tuulian Tailored Sweater -puseroa. Alunperin piti tehdä semisolidista alpakasta. Mutta se alku meni pieleen kun en tarkistanut mittauksia. Nyt tekisi mieli tehdä ihana perusraidallinen takki. Mutta tasaraitoja vai vähemmän tasa? Ohuita vai paksuja vai molempia? Siis sitten kun kerkiän aloittamaan.

Mister kissoilla on uusi suosikkiharrastus. Ihan hiljainen ja nätti sellainen. Kun lämpöpatteri on kaputt, on pakko lämmittää takkaa joka päivä. Ja siihenhän tarvitaan puita, joita haen pihalta vähän sisälle "asettumaan" eli jotta pintakoskeus kuivuisi ym. Se puukori on juuri pihalta tuotuna hirmuisen mielenkiintoinen! En tiedä mitä ötyjä tai hajuja sieltä löytyy, mutta sitä koria ja puita pitää tutkailla tarkkaan ja kauan. Hassuja :)

Tuli

Positiivista.
Ravelry-vaihdon paketti on postissa, ja siinä on kuin onkin jotain pientä itsetehtyä mukana.
Oppilaat, suloiset ihkukakruni, piristivät, huolehtivat jopa suklaatasostani ;)
Karvamuruset olivat tuhonneet loput tulppaanit.
Sähkömies vastasi puhelimeen ja yrittää tulla keskiviikkona tutkailemaan rikkinäisten sähköpattereitteni tilaa.
Stephen Fry on niin huikea Pottereiden lukija, että Linnan juhlatkin jäivät katsomatta ;)
Perussukan neulominen tuntuu äärettömän turvalliselta.
Takkatuli.


Negatiivistä.
Päivä oli pimeä ja surkea.
Mikään ei huvittanut eikä innostanut.
Piti taas vaihteeksi vähän itkeä tihrustaakin.
Sähköpatterit todellakin kuuluvat osakkeenomistajalle, eivät taloyhtiölle.
Ei jaksa laittaa ruokaa.
Joulukynttelikkö on rikki.

Miksen voi olla karhu ja käpertyä talviunille? Koska kuka silloin huolehtisi karvalapsista ;)

No

Kiitos pipokommenteista! Pipo toimitettiin äsken perille. Lahjan saaja (1v.) ei vielä oikein ymmärtänyt paketteja, mutta isoveli (huhtikuussa 4v) ymmärsi kyllä :) Pipo oli himpun iso, ja yksi kyläilijä (neiti helmikuussa 2v) ihastui siihen ikihyviksi. Hänelle se oli sopiva. Tosin tuli vertailtua lasten kokoja ja todettua, että aina on varminta kysyä suoraan. Tuon isomman neidin isoveli kun on perinyt molempien sukujen pituusgeenit. Poika on 3½-vuotias ja käyttää 116 cm vaatteita ja kengän koko on vaatimaton 31. Pituusennuste on kuulemma 205...

Ja tämä kyseinen pipomalli on hyvä neulomiskoukuttaja. Tein silloin to-aamuna pikakäännöksen parille työkaverille ja toinen väitti jo perjantaina melkein myöhästyneensä töistä kun piti vaan neuloa ;)


Nyt ihan oikeasti kaipaa näiden pienten juhlien kaltaisia iloisia tapahtumia, seuraa ja hyviä uutisia. Ahistaa niin moni asia. Eilen illalla panikoin kun Mamma ei vastannut puhelimeen, vaikka kello oli jo vaille yhdeksän ja olin yrittänyt jo useamman tunnin ajan. Velikään ei vastannut, Mamman hyvä ystävä ja auttaja ei vastannut, kummisetä vastasi ja sai minut rauhoittumaan. Lopulta Mammakin vastasi - oli ollut ystävänsä kanssa (autollinen) seurakunnan joulujuhlassa. Tosi iloisen kuuloinen ja pirteä. Ja minäkin rauhoituin ja nukuin hyvin. Miten oppisi olemaan heti stressaantunut ja paniikissa?

Huu!

Toissa iltana välähti. Olen lupautunut vieraaksi 1-vuotissynttäreille tulevana lauantaina. Lahja? Kirja on aina hyvä, mutta ko. taloudessa on niin paljon kirjoja, että todennäköisyys ennestään tuntemattoman kirjan löytymisestä on kohtuullisen pieni. Leluja piisaa ja vaatteitakin kiitettävästi. No, ainahan voi neuloa jotain nopeaa.


Malli: Who?
Lanka: Bucaneve Classic, 100% merino, 44g
Puikot: 3,75 mm

Ohje oli hieman vajaa, ei mm. tiheyttä ja koot merkitty vain "infant, child, adult" - minä lapseton lapsellinen en aina osaa arvata missä menee infant ja child -raja. No, pipot on onneksi nopeita tehdä, joten tein tämän ja lupaan tehdä toisen jos ei sovi. Tosin työkaverit tänään vakuuttelivat, että varmasti sopii. Ja kaksi työkaveria halusi ohjeen ja pikasuomennosapua.

Kiva ja nopea neuloa, ohjeessa oli silmät vain parilla pöllöllä. Mutta kun miun lanka oli vähän pliisua väriltään (tunnen typyn äidin maun), niin kaivelin vähän perintönappilootaani ja laitoin kaikille pöllöille silmät ja kaikille vielä eriväriset. Tykkään!

Pakko

Tänään aamulla herätessä ihastutti. Päivällä ulkona välituntivalvonnassa ihastutti ja harmitti (kun ei ollut kameraa mukana). Töistä onneksi onnistuin lähtemään jo puoli neljältä (viime viikkojen aikaisuusennätys) ja kaahasin varmaan ihan liian kovaa kotiin. Miksi? Siksi:


Ihan pakko saada pitkästä, pitkästä aikaa luontokuvia. Vaikka vain kolme onnistunutta, kun meidän kuoppaan asti tuon ihanan valoilmiön viimeiset säteet eivät oikein ulottuneet... No, ehkä viikonloppuna lisää?

Ja jokin sanoi tänään päässä klik. Ohje ja lanka kohtasivat. Nyt puikot sauhuavat. Ja päässä pyörii yksi toinen idea, joka pitäisi saada pihalle.

Herrat nylkyttivät taas viime yönä niin innokkaasti metelöiden, että pitääköhän vuoden vaihteessa tulevia uusia naapureita varottaa? Vai pitäisikö kysyä el.lääkäriltä, olisiko mitään (feromoni?) juttua, joka vähän rauhoittaisi näiden hormoneja. Jollen olisi itse vieressä katsonut, luulisin, että näillä on rusinat tallella... Toisaalta, nyt tätä ei enää tapahdu joka yö. Ehkä ne siitä asettuu.

Rattus

Päivä oli pitkä kuin nälkävuosi ja pimeä kuin järvenpohja talvipakkasilla. Yksi opiskelija tosin väitti nähneensä tossa iltapäivällä auringon melkein kajastavan... Mutta nyt säätiedotus näyttää lupaavalta. Päivä tosin parani jo tuossa hitusen vaille neljä, kun vihdoinkin postin sivuilla näkyi oikeaa tekstiä Makepeacen arpajaispalkinto saapui! Koodin kyttääminen on kyllä joskus jännää.

Postin täti (omistajarouva) repesi nauruun heti minut nähdessään:"Mitähän kadonnutta me tänään sulle etitään?" No, ei, en ollut tilannut mitään Alysseltä enkä Wollmeiselta eli ei tarvinnut penkoa koko postia ylösalaisin vaan löytyi ihan helposti. Taidan käydä siellä ihan liian usein...


Ihkulankoja! Vihreät ovat niin minun värisiäni, Cascade 220, ihanan pehmeää, mutta silti oikean villan tuntuista. Ruskeat (Olenko tulossa vanhaksi, kun ruskea alkaa näyttää hyvältä? Tosin vain tämä suklaanruskea...) ovat todella miellyttävän ja hyvälaatuisen tuntuista Pirtin lankaa. Indy ei yleensä langoista paljoa perusta (paitsi alpakasta) mutta tätä oli ihan pakko päästä maistamaan välittömästi! Voisikohan johtua laadusta vai olisikohan Makepeacen Roopella jotain tekemistä asian kanssa :) Tätähän voisi hommata vähän lisää eri väreisssä ja... Ihania! Kiitos!


Paketissa oli tietysti muistettu myös kissoja. Pallo ylhäällä tuli tarpeeseen. Indy rakastaa minitennispalloja. Niitä retuutetaan öisin urakalla (niissä on valitettavasti kulkunen, tässä ei - onneksi!), niitä uitetaan ruoka- ja vesikupeissa, niitä kannetaan sänkyyn (jos suoraan edellisestä vaiheesta, niin yöks!), ne ovat tosi rakkaita! Piki ei edes vilkaise, mutta Indy rakastaa. Mister Rattus Domesticus herätti uteliaisuutta. Sitä haisteltiin, vähän maisteltiin ja puraistiin hännästä, hitusen jopa läppäiltiin tassulla, mutta ei vielä kunnon painia. Voisin kuitenkin ennustaa, että ensi yönä... Fazerinat yritän piilottaa jonnekin ja unohtaa, etten söisi kaikkia heti tänä iltana. Kun mulla ei ole joulukalenteria, niin voisinkohan sopia itteni kanssa, että yksi Fazerina per ilta = joulukalenteri? Epäilen itsehillintääni...

Kiitos ja rutistus, ystävä! Lähden silittelemään lankoja soffalle ;)