Varpaat

Elämä on välillä vaikeaa. Odottaminen kaikkein vaikeinta. Onneksi on myös ihania odotettavia - Helsingin käsityömessut ja TitiTyy! Ja toisena Neuleretriitti! Niiden ja maailman parhaimpien ystävien avulla jaksaa. Kiitos kaikille jotka olette halineet tai muistaneet Facebookin, blogin tai Räveltämön kautta. Odotamme vielä.

Onneksi on myös karvalapset :) Niin pehmeät, suloiset, rakkaat. On ne vähän taas söhlänneetkin. Indy tiputti keraamisen (tyhjän) tuikkualustan lattialle ja se meni tietysti rikki. Yhteistyössä eilen illalla vetivät taas vaihteeksi olkkarin verhon alas. Jompikumpi on käynyt katkomassa muutenkin puoli kuolleesta joulukaktuksesta pari oksaa. Tänään saatiin elämään huikea ja mielenkiintoinen elämys, kun avasin keittiön tuuletusikkunan muutamaksi minuutiksi. Hirvittävän mielenkiintoista!


Pitkällä putkella sohvalta kuvattu. Hieman epäselvä, mutta kattokaa noita varpaita! Mahtaa olla jännä uni kun pitää noin venyttää. Ja suklaaturkki erottuu vähän. (klikkaa isommaksi!)


Sorry kun herätin!
Edit: Tämä jälkimmäinen kuva paljastaa mielestäni loistavasti miksi mustia (tai melkein mustia, suklaanruskeita) kissoja on pidetty huonona enteenä. Suuta ei näy. Kissa näyttää mykältä. Mutta jos ois haukottelukuva... Tosin Englannissa musta kissa on hyvän onnen merkki :)

Näin

Kiitos!!! Tilkkusukat on kivat, kyllä minä vielä joskus teen lisää, mutta kehittelen samalla jonkun systeemin niihin langanpäihin. Vaikka kyllä sekin homma meni kun kuunteli samalla taas Stephen Fryn ihanaa lukemista.


Mamma joutui tänään sairaalaan. Sekavuutta, harhoja, pissatulehdus ja nestettä keuhkoissa. Itse asiassa hän kävi siellä kaksikin kertaa, ensimmäinen lääkäri antoi reseptin pissatulehdukseen ja laittoi sekavan, yksin asuvan 85-vuotiaan takaisin kotiin! Taksikuski hälytti ambulanssin uudelleen, kun ei saanut talutettua Mammaa sisälle.

Juttelin Mamman kanssa puhelimessa kun hän oli päivystyksessä, vaikutti suht selkeältä, mutta kovin väsyneeltä. Äsken soitti osastolta hoitaja ja kyseli taustatietoja kun "kaikkea ei tunnu lukevan papereissa". Miljoona bravoo-huutoa tälle ihanalle hoitajalle! Samoin kiitokset Mikkelin kotihoitajille - ovat käyneet viime aikoina Mamman luona monta kertaa päivässä ja huolehtineet kyllä todella hyvin.

Itsestäni huomaan, että en nykyisin kestä pienintäkään vastoinkäymistä. Väsyn, kiukuttelen, itken ja masennun, vaikka ei tämä edes ole kovin vakava tai odottamaton asia tässä vaiheessa. Onneksi on iloisiakin asioita, joita odottaa innolla! Ja kissaherrat ovat hirmuisen hellyyden kipeitä ja kiehnäävät kyljessä koko ajan.... tai onkohan niillä ruokakupit tyhjät? Pitäisi punnita ne. Piki ainakin on lihonut.

Tilkkuillen

Viime syksynä hermostuin ekan kerran jämälankakasaani. Neuloin itselleni tilkkusukat. Tykkäsin itse kovasti ja moni muukin tykkäsi - kiitos vaan vieläkin kommenteista. Silloin lupasin myös neuloa Marjolle tilkkusukat. Marjo toi lankoja ohi ajaessaan joulukuun alussa. Lankoja oli ihan mahdottoman paljon yksiin sukkiin. Osa tosin oli niin huopuvia, etten uskaltanut ajatella niistä sukkia (mikä estäisi tekemästä tilkkutöppösiä?). Valkkailin mielestäni yhteensopivat värit, siirsin eri kassiin ja aloitin.

Ensimmäinen sukka kesti kamalan kauan. En ole pitkään aikaan neulonut vieraammalle ihmiselle sukkia, joten jännitin! En ole myöskään aikoihin neulonut paksummasta langasta sukkia. Tai oikeastaan, nämä langat eivät ole ihan kaikki samaa paksuutta. Toivon, että se ei haittaa, koska yritin kuitenkin pitää huolen, että vähintään kaksi samanaikaista tilkkua on aina paksumpaa lankaa. Itse tykkään kovasti lopputuloksesta, vaikka päättelyurakka ei etukäteen niin innostanutkaan.


Sukka on siis neulottu ihan tavallisesti viidellä puikolla. Resori ihan normaalisti, tilkkujen alkaessa hiukan muutosta. Eli neulo ensimmäinen (oikea) kerros ihan tavallisesti. Itse sijoitan yhden tilkun per puikko, mutta niitä voisi ihan hyvin olla enemmän tai vähemmän. Kun pääset kerroksen vaihtamiskohtaan (=taakse), käännä työ niin, että neulotkin nurjan kerroksen. Seuraavassa kerroksen vaihtamiskohdassa käännä taas. Nyt, ennen kuin aloitat neulomisen, vaihda ykköspuikon ensimmäinen silmukka ja nelospuikon viimeinen silmukka ristiin (joka kerta samalla tavalla ristiin!) = taka- ja pohjasauma (kuvassa). Kantapää ja kärki ihan normaalisti.


Aluksi hitaampaa kuin tavallinen sukan neulominen, mutta äkkiä tähän tottuu. Helpompaa olisi jos osaisi neuloa myös vasenkätisesti ;) Succablokit ovat pienet näille sukille, siksi ne ovat kruntussa.


Malli: oma (mutta myös muiden keksimä ja toteuttama)
Lanka: monta sekalaista jämää, 135 grammaa langapäiden kera (joita oli 117 kpl!)
Puikot: 2,5 mm (kompromissi eri paksuisten lankojen kesken)

Jotenkin niin minun näköiseni (vaaleanpunaisesta huolimatta)...

Wanted!

Tarjotaan työpaikka päättelykeijulle.
Työtehtävät: Päättele kahdesta sukasta yhteensä noin 120 langanpäätä. Huolellisesti.
Työaika: Urakkatyö. Mahd. pian.
Palkka: Lankaa tai suklaata. Hali kaupan päälle.


Värit salattu, jotta kaikki ei paljastuisi tilaajalle ihan vielä. Tai siis hänen lankojaan, eli tietää kyllä, mutta ei tiedä mitä langoista käytin ja miten yhdistelin... Ensin toisen sukan kärki loppuun. Sukat tuntuvat järkyttävän isoille ja paksuille, kun olen viime vuosina lähinnä neulonut sukkia kavereiden lapsille tai itselleni (oma jalka 36-37) ja lähinnä 100m/420g langoista. Mutta vaihtelu virkistää :)

Toinenkin

Toinenkin sukka on valmis. Paha vaan, että eri parista... Nyt pitää kyllä pistää vauhtia töppösiin, jotta saan näille pakkasille lisää valmiita pareja. Toiset näistä sukista on ne tilkkusukat, tilaustyönä. Hankaluutena on langat - kahdenlaista paksuutta, toimii kuitenkin yllättävän hyvin, kun vaan pitää huolen, että kaikissa tilkuissa ei ole yhtä aikaa ohuempaa/paksumpaa. Näitä neuloessa tänään on päähän pälkähtänyt toinen idea sukille jämälangoista. Muistiin jonnekin ja testataan joskus hamassa tulevaisuudessa.




Vaikka ulkona on kylmä ja polkukin rantaan on ummessa, oli pakko mennä, ja on pakko mennä uudestaan. Kuvaaminen on nautinto, paitsi sitten takaisin kotona kun tajuaa, että sormet on umpijäässä.

Kultsit

Ei, ei kissat. Vaan tiistaina kävi vielä yhdet synttärivieraat lahjan kera. Nuorin kummipoikani ja pikkusiskonsa olivat äidin avustuksella tehneet minulle taulun! Siinä kissat tuovat mulle lahjuksia. Äiti teki auringon ja tekstit, lapset muut. Aivan ihana!


Tänään on ollut aivan hillitön sekoilupäivä. Olen puhunut ihan omiani, unohtanut puolessa sekunnissa mitä ajattelin (ja sanoin ääneenkin), että tehdään seuraavaksi. Piti myös suunnitella yhtä isoa uudistusta, mutta enhän minä voinut keskittyä! Just kun olin päässyt vauhtiin paperille laittamisessa, toinen keskeytti kysymällä jotain... Olis antanut työrauhan niin ois ehkä saatu jotain aikaiseksikin. En ole siivonnut enkä tehnyt mitään muutakaan järkevää. Mutta sukka nro 1 on vihdoinkin valmis. Ja lisäähän näillä pakkasilla tarvitaankin.

Missä vaiheessa kevättä kissojen hormonihöyryt iskevät? Ei, ei ole nylkytetty, vaan aivan mahdotonta rallia ja painia, vähän väliä. Aamuisin mennään sellaista haipakkaa, että seinästä ohi mennen vauhtia kaikilla tassuilla, matot rutussa ja keittiön pöydältä tippuu kaikki välittömästi. Tai ehkä ne harrastaa tätä ihan vaan lämpimikseen...

Äh

Kiire. Ihan liian kiire. Ei ehdi neuloa tai kehrätä. Sitten kun ehtii, niin tuhraa typerästi sen ajan joko tietokoneella istuen ja nyheräten jotain ihan pientä ja typerää tai siivoaa. Viikonloppuna aion ehdottomasti keskittyä käsitöihin. Koska tartteis nyt just ja heti:

-puputakin mallitilkku
-its.as. se koko puputakki...
-lapasia. Kadotettu tänä talvena enemmän kuin miesmuistiin ja yhdessä on peukalossa reikä.


Vasen käsi, joka on ollut hitaasti mutta varmasti paremmassa kunnossa, ei tykännyt viikonlopusta. Kaksi vaihtoehtoa. Joko se ei tykkää pitkän (no, pitkän ja pitkän) matkan ajamisesta tai sitten se ei tykkää kehräämisestä... Tosin se on jo tänään ollut parempi kuin eilen - eli jospas sitä pitäisikin harjoittaa pieninä annoksina joka päivä, totuttaa ;)

Serkku kävi kylässä lasten kanssa. Ja ihmeiden aika ei ole ohi! Kissat eivät rynnänneet ensimmäisenä piiloon saunaan tai sängyn alle, vaan ihan olkkarin nurkka ja keittiön pöydänalunen riittivät. Ja niistäkin tultiin alta viiden minuutin esille. Tosin nämä tuttuja vieraita, mutta kuitenkin positiivista.

Postipäivä! Kiitokset Lissulle ja Koukuttajalle! Jälkimmäiset nähtäneen, toivottavasti pian, lapas- tai hanskamuodossa.

Hulinaa

Normaalisti miun huusholli on kovin hiljainen. Telkkari tai äänikirja voi olla äänessä, miä puhelen kateille ja välillä puhelimeen, mutta periaatteessa eniten meteliä ja liikettä täällä tuottavat herrat kissat itse. Paitsi tänä viikonloppuna - vieraita peräti kahden yön yli ja kaukaa Turusta.

Ensin katteja pelotti aivan älyttömästi. Toisella vieraalla on hieman huono kuulo, joten hän myös puhuu kohtuullisen kovalla äänellä. Kumpikaan vieraista ei todellakaan ole mitenkään hiljainen... Joten meteliä, puhetta, naurua, tavaroiden purkua, huushollin katsastusta. Kissoista ei näkynyt karvaakaan. Puolen tunnin sisään Indy tuli tutkailemaan. Pikillä meni huomattavasti kauemmin. Ekan yön kumpikin nukkui miun kyljessä.

Lauantaina kävimme Tuurissa ostamassa kaikkea epämääräistä - sain uuden lompakon, edellinen palvelikin uskollisesti 15 vuotta. Ja illalla katit vapautuivat. Pikikin tajusi, että nyt sillä on höyhenhuiskun heiluttajia monta, koko ajan! Yöllä ne aloittivat miun vieressä, mutta aamuyöstä miut hyljättiin ;) Aamulla uskalsi jo vetää rallia ja hiukan painiakin vieraille malliksi. Pitää pyytää useammin vieraita, jotta herrat tottuisivat.


Vaikka vieraat olivat parhaita mahdollisia kavereita, semmoisia, joitten takia ei tosiaankaan tarvitse jännittää tai näytellä, vaan saa ihan vapaasti löhötä sohvalla sukkiksissa ja kehrätä, niin silti olen nyt ihan poikki. Olen ottanut kolmet päiväunet ja vieläkin tuntuu, että voisin nukkua suoraan huomisaamuun...

Toinen vieraista ei ole käsityöihminen, toinen on koruntekijä ja hän oli ottanut NEULEEN mukaan! Ei se kyllä edistynyt yhtään, mutta lämmitti sydäntä ;) Hän oli myös ihanan kiinnostunut Wollmeise-hyllystäni (olkkarissa paraatipaikalla) ja kehräämisestä. Kiva kertoa ihmiselle, jonka tietää ihan oikeasti kuuntelevan.

Voilà

Armotonta siivousta eilen, äsken hain varapatjan kaverilta lainaan (mulla on vain yksi, eikä sohvalle mahdu kuin alle 10v. lapsi), mietin ruoanlaittoa ja muuta. Eli mulle tulee yövieraita!!! Ensimmäinen kerta herrojen aikana, joten saas nähdä miten käy.... Indy kyllä varmaan alkusäikähdyksen jälkeen tulee tekemään erittäin innokkaasti tuttavuutta (jos vaikka sais herkkuja), mutta Piki. Rassu varmaan ensin piiloutuu saunaan tai sängyn alle. Uskoisin senkin tulevan illan aikana esiin, mutta varmasti säikkyy kaikkia oudompia ääniä. Nyt jo ne tietävät, että jotain tapahtuu - outo patja työhuoneen lattialla, esiin kaivetut varatäkit ja -tyynyt... Mutta ihana nähdä näitä ihmisiä, edellisen kerran tavattiin kaksi vuotta sitten!

Arvonta on suoritettu. Erittäin laiskalla ja epätieteellisellä metodilla. Eli Random number generator arpoo ensimmäisen numeron (väliltä 1-70, jos osuu sellaiseen, että ei halua osallistua kumpaankaan, niin sitten arvomme uudestaan), lasken kommentteja alaspäin ja katson haluaako ohjeen? Herrat ovat tuossa vieressä sohvalla silmä tarkkana.... 62! Totoro! Eli La Digitessa -ohje lähtee sinulle! Sitten se lankapalkinto (tähän kyselen vähän onnelliselta voittajalta osviittaa, etten vahingossa lähetä mitään inhokkia).... 35 Oranssi! Kiva kun voi jakaa tätä mukavaa oloa!

Ja teidän sitaattinne! Jotenkin vaan tykkään lukea niitä, monesti niissä on kiteytettynä huikean selvänäköisesti ja usein varsin huumorintajuisesti jokin arkipäiväinen, mutta silti tärkeä asia. Tykkään! Kiitos!

Neulomaan en ole ehtinyt kun on pitänyt siivota. Mutta keskiviikkona sentään kävin Jkylässä Kipakoiden tapaamisessa. Harvinaista herkkua nämä talven arkitapaamiset, kun matkaa on kuitenkin se 62 km. Mutta on se sen arvoista - rauhallista, rentouttavaa, hauskaa, leppoisaa. Täydellistä terapiaa väsyneelle :)

Vielä

Montako synttärilahjusta itselleen voi hommata? Monta.


Vanhassa eivät kuuluneet iStoren kirjat, tässä kuuluvat. Nätin värinenkin. Se tarvitsi tietenkin itselleen suojuksen ja kantopussukan. Filatura di Crosan Brillaa ja koukku numero jotain. Ei mitään ohjetta, omasta takaraivosta jotain. Nappi varaston uumenista. 17 grammaa.

Vanhat Sonyn kuulokkeet ovat kuitenkin huikeasti ergonomisemmat meikäläisen korvissa kuin iPodin omat.

Kiitos!

Arvonta loppuu nyt (15.1. klo 18.36).

Tänään on ollut lämmin, suloinen ja jotenkin aivan uskomaton päivä. Tänä aamuna klo 8.00 minä siirryin keski-ikäisten kastiin. Työkaverin sanoin, siirryin viidennelle kymmenelle - kauheasti sanottu ;) Kiitos teille kaikille, jotka olette tänään muistaneet Facebookin, Ravelryn, spostin kautta, tai muilla ihanilla konsteilla! Mamma soitti kesken opekokouksen (oli pakko käydä vastaamassa), posti kantoi kirjeitä, sain tulppaaneja ja neilikoita (joita Indy on jo yrittänyt maistella), ja yksi paketti tuotiin pizzerian pöytään (opekokouksen jälkeinen työnohjauspizza):


Aivan uskomattoman ihana! Kevään keltainen lupaus, havujen suojassa. Kuin minä ystävien hoivassa. Niisk, kiitos teille kaikille!

Ja koska ilo ja riemu ovat tehtyjä levitettäväksi, pitkästä aikaa arvonta! Kommentoi jotenkin, jos et muuta keksi, kerro joku mukava aforismi, sananlasku tai sitaatti. Oma suosikkisitaattini on Pablo Picassolta:"Good taste is the enemy of creativity".

Kattien kanssa arvomme ainakin La Digitessa sukkien ohjeen (näitä on mulle kertynyt kaksi, joten toisen arvon, paperiversio ohjeesta). Toisena yllärinä arvomme pehmeää lankaa (ei vielä tietoa mitä). Kerro osallistutko molempiin arvontoihin ja jotain yhteystietoa mukaan myös. Arvonta suoritetaan joskus myöhemmin tällä viikolla.

Iloa ja onnea teidänkin viikkoonne!

söpöpikkuotus

Puputsipuputtipuputus! Pupulankaa! Täältä! Ja kerrankin juuri tällä hetkellä suhteellisen vaaraton nettikauppalinkki - suomalaiset ovat jo tyhjentäneet sen ;)


Puputakille ei vielä ole ohjetta - aion ensin tehdä mallitilkun, etsiä mieleiseni puikkokoon ja vasta sitten pähkäillä mallia. Tod.näk. ylhäältä alas. Jos alhaalta ylös, niin sitten pyörönä. Uusimmassa Käsityölehdessä oli yksi Rowanin malli, jota voisi soveltaa ylhäältä alas. Ilman sitä isoa kaulusta tosin ja huomattavasti paremmin istuvana.

Kiitos kaikille ihanista kommenteista!
Elli: Kissa neuleessa on Piki-pikkuinen, hörräävä kainalokatti ja kultamussu :) Siis ei vastustele neuletta. Sisällä katselee kyllä vähän alta kulmain puettaessa, mutta lähtee kävelemään, kun käännän vähän tuota loppuselän päälle ulottuvaa härpäkettä taakse päin kaksinkerroin. Sen olisi siis voinut jättää vähän lyhyemmäksi. Mutta ulkona neule unohtuu nopeasti. Tosin ei me näin pakkasilla ulkoilla - Piki palelee aina. Indyn kanssa voitaisiin ulkoillakin, jos vain sattuisin olemaan kotona keskellä päivää. Ja kissaneuleen ohje on Kipakoiden kalenterista! Kakkospainoksen ottaminen on muuten harkinnassa - olisikohan sille ostajia?

Nunt: Valitan - ei ole karkeaa tämä noro, vaan tosi suloista kaikin puolin ;)

Simplicitas

Syksyllä tein tilauksesta yksinkertaisen huivin. En halunnut tehdä silkkaa sileää tai ainaoikeaa, joten tein omasta päästä ihan simppelin reikäkuvion ja piparireunuksen. Hannan huivi. Huivi meni siis toiselle, mutta jäi kummittelemaan omaan päähän. Kirjoitin ohjeen talteen - suurinpiirtein.


Tampereen messuilta marraskuussa löytyi Noroa, jota en ollut aiemmin kohdannut. Sitä oli pakko ostaa ja joululomalla joku klikkasi päässä. Noro + Hannan huivi + eri päättely = Simplicitas. Hiukan piti pähkäillä, että mitenkäs sen silloin teinkään... Jos ikinä enää teen oman mallin, lupaan kirjoittaa ohjeen paremmin talteen.


Malli: oma, Simplicitas. (Tosin niin äärimmäisen yksinkertainen, että taatusti joku muukin on keksinyt saman.)
Lanka: Noro Yuzen, 215 g. Taivaallisen tuntuista, todella kaunista ja harmonista väreiltään. Tahtoisin takin tästä...
Puikot: 5 mm.


Eilen illalla, ennen pingotusta pähkäilin vielä, että puranko reunuksen ja teen isomman. Tuntui niin naftilta. En purkanut, luotin pingotuksen ihmeitä tekevään voimaan. Kannatti. Nyt se on täydellisen sopivan kokoinen. Ihan itselle pakkasen selätyshuivi. Käytetään ennen kaikkea ulkona, pipojen ja myssyjen tilalla, perinteiseen mummotyyliin leuan alta ristiin, mutta ei rusetille sinne leuan alle (miks meinaan koko ajan kirjoittaa leukojen?), vaan vedetään taakse niskaan solmuun. Taatun lämmin olo. Mistään ei pääse tuulen pieninkään vilahdus iholle asti.

Äsken kävi vieraita. Piki-raasu pelkäsi ihan hirmuisesti. Ei se ennen ole ihan noin kauhuissaan ollut, luulen, että sillä on joulun alta sähkömiespaniikki. Vasta tutistuaan tunnin sängyn alla se uskalsi tulla olkkarin oven pieleen katselemaan. Kyllä se sitten vähitellen intoutui leikkimäänkin, mutta pois lähtiessä lasten pukemisruljanssi sai sen taas sängyn alle. Pitää pyytää useammin vieraita, jotta se tottuisi edes vähän. Indy sen sijaan esiintyi ja loisti.

Ja voi rakkaus! Vieraat lahjoivat elämäni ensimmäisellä lankakaupan lahjakortilla! Kuinka sitä aina muistaisi, että miulla on tosi ihania, tärkeitä ystäviä ♥

Viattomat

Lapset ja karvaisetkin sellaiset ovat maailman mestareita näyttämään viattomilta... Tekisi mieli tähän kaivaa kuva kummipojasta (nyt melkein 18v.) ehkä 4-vuotiaana "harjaamassa hampaitaan" = äidin huulipunat pitkin koko naamaa ja puseroa.

Herrat ovat tänään päässeet pitkästä aikaa pingotusavustajien toimeen. Lanka on tässä viime viikkoina moneen kertaan maistettua, jäystettyä ja litkutettua Noroa, eli aika tanakkaa villaa. Kun kastelin koko neuleen, se jäi froteepyyhe käsittelyn jälkeen yhä melkoisen kosteaksi. Joten pingotin sen sängyn päälle, mutta en kääntänyt petaria päälle, vaan jätin avoimeksi. Valot pois, itse olkkariin kuuntelemaan tänään postissa tullutta uutta Stingiä (tykkään!) ja lukemaan.

Herroja ei näy, ei kuulu. Yleensä kuitenkin tähän aikaan illasta ollaan niin sylivauvaa ja kerjätään lämmintä unialustaa sylissä. Epäilyttävän hiljaista. Pakko mennä katsomaan.


Kuvaa ei valitettavasti ole, koska kameran haun aikana herra livistivät rikospaikalta. Mutta Piki kelli sängyn päällä nurkassa, nuppari suussaan! Ja useampi nuppis oli irrotettu pingotuksesta. Indy istui kuin Keuruun Kingi petivaatekasan päällä ja tassu haroi kummasti kohti neuletta... Pakko laittaa petari alas. Kuivatellaan sitten huomenna pelkkää sänkyä ja neuletta erikseen, jos ei yön aikana kuivu.


Nämä kuvat ovat Loppiaiselta. Taisi makkari olla vähän viileän puoleinen. En tykkää kuumasta sisäilmasta. Muussa huushollissa mittari näyttää yleensä 19-20 astetta. Takkaa lämmittäessa olkkarissa nousee noin 22 asteeseen. Oletin, että makkarissa olisi himpun vaille 19. Eilen illalla vein mittarin. Aamulla herätessä se näytti 19,5 - lämminverinen ihminen ja kaksi kissaa olivat selvästi lämmittäneet. Päiväksi jätin ilmastoinnin päälle (pakko, muuten ei ole lämmintä vettä), joten kotiin tullessa mittari makkarissa näytti 17 astetta. Mutta jotenkin, se ei todellakaan tunnu pahalta, päinvastoin. Tykkään kun nukkuessa, vain nenä pilkottaa peiton alta viileään ilmaan ja peiton alla on iiiiihanan lämmintä. No, oikea käsi on myös peiton ulkopuolella osin, koska Pikin pitää päästä nukkumaan käsivarren päälle ja se ei halua kokonaan peiton alle, puoliksi vain ;)

Varjo

Mikä se on, joka purkaa, neuloo, laskee, purkaa, neuloo, laskee loputtomasti ja kiroilee vähän välillä?

Tuskastunut neuloja tietenkin.


Mittari näyttää tällä hetkellä -26. Huomenna pitäisi mennä töihin. Tällä hetkellä tuntuu täydellisen mahdottomalta ajatukselta, mutta kaipa sitä huomisaamuna ylös väntäytyy.

Herrat ovat tänään taas osoittaneet huomattavan elitistisen lankamakunsa. Niin kauan kuin neuloin pikkutyötä, ei kiinnitetty mitään huomiota. Kun vaihdoin isompaan työhön ja Noroon - alkoi ärsyttävä ja sitkeä langan ja lankakerän jahtaaminen. Piki jopa vei lankaa mukanaan piiiiitkälle muualle huusholliin. Pikin uusi lempipaikka päivänokosille on olkkarin ikkunalauta - uusi patteri siis höröttää alapuolella mukavasti.

Prosentteja

Kuvasta (klikkaa isommaksi) ei kauheasti saa selvää, mutta... Monesti ruokaohjeissa ja tuoteselosteissa herättää huolestunutta huvitusta niiden erilaiset sisällöt eri kielillä. Huvitusta enimmäkseen, mutta joskus myös huolestusta, varsinkin kun kyse on käyttöohjeista.

Tämä ei aiheuta vaaraa. Japaniksi, Noro Yuzen näyttää sisältävän 66% jotain (oletettavasti villaa), joka puolestaan sisältää jotain 15% (oletettavasti mohairia). Kun lasketaan 66-15=51, "tavis"villaa olisi siis tuo 51%. Lisäksi mukana on 34% silkkiä.

Englanniksi langassa on sama 34% silkkiä. Mutta mohairia on vain 10% ja villaa 56%. Onko lanka siis ylellisempää Japanissa?

EDIT: Iida tiesi ratkaisun! Tässä kommentti suoraan:
Itsekin joskus ihmettelin tuota Norojen prosenttilaskua. Homma menee kuitenki oikein sillä tavalla, että langassa olevasta villamäärästä (normivilla+mohair) 15 % on mohairia. Sitä se ei kuitenkaan selitä, miksi japanilaiset haluavat ilmoittaa asian niin vaikeasti :D



Eilen oli ihanaa! Ystävän ja perheen luona kylässä. Pari tuntia vanhalla asemalla, tosi tunnelmalliset tilat (vanha, toimiva pönttöuuni!), neuleita, neulekirjoja ja -lehtiä ja hyvää seuraa. Kiitos!

Hörhöilyä

On päiviä, jolloin mikään ei toimi.

Aamulla heräsin - ja pää ei kääntynyt. Vasen puoli yläselästä on täysin jumissa. Mitähän teinkään eilen? En mitään, jumppaliikkeet kädelle, mutta eivät ne ennen ole tällaista aiheuttaneet. No, troppia ja lämpöä. On jo vertynyt hiukan. Ei särje eikä koske onneksi.

Tänään halusin kehrätä. Jotain ihan ittelle, jotain herkkua. Voisin vaikka testata fast whorlia vihdoinkin. Vaihdoin tuon whorlin ja iiiiiks! Helvatun katti juoksi just päin minua (aamupäivän rallit menossa) ja tiputin sellaisen noin milli kertaa puoltoista "ruuvin" jonnekin päin olkkaria. Oletus, että lattialle tai matolle. Armotonta konttaamista ja sihtaamista. Avustajien kera tietty. Herrojen mielestä tekeillä oli jotain todella mielenkiintoista! Ei löydy. Mietin jo mitä selitän huomenna rautakaupassa... No, matto ylös, ravistelua monta monituista kertaa. Lattiaharja esiin. Ja vihdoinkin, löytyi! Tulipahan samalla siivottua. Vaihdoin jopa olkkariin ja eteiseen puhtaat matot.

Inspis kehräämiseen hävisi, mutta palautui tauon ja teekupposen myötä. Mutta, rukki oli pahalla tuulella. Ei millään suostunut vetämään lankaa sisään. Tutkailua, sähläilyä, kiroilua ja vähän suklaata. Lopulta vaihdoin takaisin tavallisen whorlin. Ei vieläkään toimi. Vielä yksi yritys koirankarvarullalla. Toimi!?!? Ahaa. Lisää tutkailua ja nähtävästi uudet rullat ovat ennen käyttöä hiukan liian tiukkoja ainakin suuosistaan. Koska sopivaa viilaa ei löydy talosta, hieman terävää saksen reunaa rullan suuaukolle - toimii! Huomenna voisin sittenkin käydä rautakaupassa - ostamassa sopivan viilan.


Tällä välin ruoka oli kypsynyt uunissa - kolmatta päivää samaa uunipataa. Ja ilokseni, päivän kruunuksi yksi uuniperuna oli räjähtänyt ;) No, ehkä uuninkin voisi pestä kerran vuodessa.

Jotta päivä olisi täydellinen, hiukan blogitaustan viilausta. Hempeillään nyt sitten :)

Selityksiä

Pikaisen ja summittaisen blogin avulla suoritetun laskennan perusteella neuloin viime vuonna noin 4,5 kg lankaa. Vähemmän kuin vuosiin. Mutta ei ollut aikaa. Jos oli aikaa, väsytti liikaa. Vasen käsi oli kipeä. Joulukuussa kyllä jo parempi, mutta eihän sitten enää ehtinyt. Ja olen kehrännyt.

Olen kehrännyt enemmän kuin koskaan, äkkilaskemalla puolitoista kiloa valmista lankaa! Mutta, tarvitaanko tuohon määrään uutta rukkia? Vanhallakin olisi pärjännyt... Mutta kun uusi on kaunis, suloinen, kiehtovan moderni - vieraat käyvät nykyisin kysymässä, että tuokos se rukki on. Ja villavarastot ovat niin laajat, että on ihan pakko olla uusi, huippukuntoinen rukki.


En uskalla laskea montako neule- tai kehräyskirjaa tilasin viime vuonna. Monta. Kymmeniä ihan varmasti. Mutta kirjojahan ei voi koskaan olla liikaa! Ne ovat sivistyksen merkki (vaikkakin vähän yksipuolisen sivistyksen tässä tapauksessa). Pitää olla inspiraation lähteitä. Pitää olla malli/ohjevarasto inspiksen iskiessä. Pitää olla hyllyntäytettä (ja lisää hyllyjä).