Ihaniat

Joskus elämä on todella nautinnollista. Ajaminen yksin Kuopioon ja takaisin ei ollut kivaa. Varsinkin takaisin päin oli tosi ikävä ajaa jonossa, vastaantulijoitakin oli paljon. Mutta onneksi on äänikirjat :) Toisaalta oli tosi kiva tulla omaan kotiin, omaan sänkyyn ja saada omat murut viereen. Indy oli soheltanut lahjakkaasti Hilman kanssa. Eivät tod.näk. hajottaneet mitään, mutta kun ne kaksi juoksevat täysillä huushollin halki peräkanaa, erikoisefektinä Hilman murina/sähinä, se kuulostaa ja näyttää aika pelottavalta. Piki oli piilotellut ja tullut esiin vain lasten nukkuessa. Minun tullessani hakemaan se tietenkin säikähti hirmuisesti ovikelloa ja piiloutui tehokkaasti. Löytyi lopulta ankaran etsinnän jälkeen Lundiasta, taulutv:n takaa...

Eilen oli ihaniaa ♥ Tuulia tuli pitämään Kipakkalaisille The Tailored Sweater -paitapajaa. Meitä oli 13, pari minullekin ihan uutta ihmistä. Itse kävin tämän kurssin ekan kerran jo viime syksynä neuleretriitin yhteydessä, mutta kertaus on opintojen äiti... Ja Villasatu, miä sain taas miinuksen ;) Keskittyneitä ilmeitä, oivalluksia, herkkuja, kivaa yhdessäoloa! Saiskos tämmöisiä lisää...


Ja siis perjantai-iltana kotiin tullessa Kulttuurivaihdon paketti odotti täpötäydessä postilaatikossa. PikkuMyy oli kasannut tosi ihanan paketin! Äänikirja - olen tällä hetkellä täydellisen koukussa niihin ja vielä Astrid Lindgreniä, josta olen aina tykännyt! På Svenska, sillä tykkään lukea/kuunnella alkuperäiskielellä, jos vain osaan. Nameja tietenkin, täydellisen istuvat sukat - eivät ole minusta räikeät, vaan tykkään väreistä ja tähän malliin kirjava sopii mainiosti. Ja ohjeita (tuolla alla piilossa) ja WM 100% merino superwash värissä Kürbis. Uskomattoman kaunis väri, jotenkin niin rikas, vahva ja lämmin. Kiitos upeasta paketista!

Vieläkin

Koittakaa kestää, vielä yksi pari. Sitten lupaan esitellä vaihteeksi jotain muuta.

Kuten kaikki miut tuntevat tietävät, olen täydellisen kaheli. Keksin esim. sellaisia muistisääntöjä kielioppiin ja sanastoon, että vain harva ymmärtää... (esim. ruotsin korvat on ranskan onnellinen = onnelliset hörökorvat. Suomennettuna: öron kuulostaa suht samalta kuin heureux.) Keksin kahjoja ideoita, jotka useimmiten eivät toimi. Näin taas kerran.


Malli: oma, olevinaan kukkaketolapaset
Lanka: Katia Tupa ja kukissa sukkalankojen jämiä, 111 g
Puikot: 4 mm ja jotkut pienemmät myös.


Ensin neuloin ihan peruskiilalliset lapaset. Katia Tupa osoittautui ihanaksi, pehmeää, suloista ja kauniin punaista. Sitä jäi vielä sen verran, että yhdistettynä toiseen lankaan (esim. Silke-Alpacaan, jota sitäkin on jämiä jäljellä) tulee vielä mulle ittelle lapaset. Sitten neuloin pieniä kukkasia Nicky Epsteinin kirjasta Knitted Flowers. Alunperin meinasin käyttää tosi montaa eri lankaa näihin kukkiin, mutta tuo monivärinen oli niin lämmin ja iloinen itsestäänkin, että suunnitelma muuttui.

Kiinnitin ensin kuvat vain keskikohdastaan. Tuloksena lapaspellollinen nupussa olevia kukkia. Sitten ompelin kukkia kiinni laajemmalta pinta-alalta ja tuloksena... Litistynyt kukkamaa. No, ehkäpä nämä kuitenkin ajavat asiansa ja lämmittävät MarjaA:n käsiä ja tuovat hiukan mieleen myös hänen kesäisen puutarhansa. Kahelivaihto siis toimitettu perille ;)

Lisää

Lisää lapasia! Ihanaa, nyt ei tartte tuskailla enää rikkinäisten lapasten kanssa. Ne kun tarttuu inhasti jokaiseen terävähköön kulmaan tai avainrinkulaan. Andra lähetti nuo kauniin oranssit, ihanan muhkeat lapaset ja kissoille pieniä hiiriä - molempia on koekäytetty ja todettu tosi hyviksi, kiitos! Vaihdossa Andra sai ensimmäisen Wollmeise-vyyhtinsä. Sainkohan houkuteltua pahoille teille ;)


Sinivalkoiset löytyivät Mamman tavaroista. Mamma ei oikein ollut kirjoneuleen ystävä, vaan pitsineuloja pikemminkin, kuten minäkin. Niinpä luulen, että nämä eivät ole Mamman tekemät, vaan kenties jonkun hänen siskoistaan tai sitten jostain myyjäisistä. Lapaset ovat aavistuksen pienet pituudesta ja peukalon pituudesta, mutta menevät kyllä käytössä erinomaisesti. Sukat taas ovat mallia kanootti. Eli ajattelin purkaa kärjestä reilusti ja tehdä uudet kärkikavennukset. Tällä hetkellä miun varpaat loppuu siihen mistä sukkien kärkikavennukset alkavat... Mutta kun ne on niin kauniit ja tuo Mamman mieleen.

Tänään oli eka kerta kun pystyin kertomaan Mamman kuolemasta itkemättä.

Huomisaamuna herrat hoitoon ja minä Kuopioon. Enpä olekaan siellä käynyt sitten kesän -99, jolloin muutin pois Siilinjärveltä. Viisi opettajaa oli tänään sairaana. Toivottavasti en ole se tunnollinen ja sairasta lomalla.

Lapaset

Ystävät ovat ihania! Koukuttaja lähetti suloisen kissakortin "Kaukohali" ja täydellisen istuvat alpakkalapaset. Kiitos!


Kävin eilen kampaajalla hemmoteltavana. Ihana, reilu päänahan hieronta, kuivat latvat pois ja oma väri päähän. Kaksi edellistä kertaa se nuorin kampaaja on leikannut, ja mielestäni ottanut hieman liian vähän latvoista - nyt ne olivat siis tosi kuivat. Ilman silmälaseja en nähnyt mitään, mutta luotin, että otetaan vaan ton verran. Sitten vähän käherrettiin kikkuralle nätisti :) Illalla vedin harjan kiharoista läpi ja iiiks! Ne on lyhyet! Tai, ei kai kaikkien mielestä, mutta miusta ne näytää niin lyhyiltä. Ehkä ne kasvaa taas... Väri on kuitenkin se maailman ihanin oranssin punainen, minä. Hassua, mutta joka kerta kun tämä väri laitetaan, tuntuu kuin tulisin kotiin.

Neulominenkin on tekniikkalaji. Tykkään bambupuikoista, mutta olen viime vuosina neulonut sukat, lapaset ja hanskat lähinnä KnitPron 15 cm sukkapuikoilla. Eilen tartuin 20 cm sukkiksiin, kun ei ollut 4 mm lyhyempinä. Ja oli pakko surffata vähän ja ostaa ne lyhyemmät. 20 cm puikot tuntuivat ihan järkyttävän pitkiltä ja hankalilta. Samalla klikkasin koriin myös 3,5 mm lyhyempinä ja jotenkin, ihan vahingossa, ihan huomaamatta, saatoin myös tilata puserollisen lankaa... Onneks mohairia, joten ei vie paljon tilaa ;)

Tyytyväinen

Viime postauksessa vaivannut neuleblokki on väistynyt. Sain salaisen projektin valmiiksi - kuvaaminen tosin osoittautui jälleen kerran haastavaksi. Niitä kuvia näette ja aatoksia kuulette kunhan paketti on matkannut toiselle puolelle Suomea.

Tänään valmistui toinenkin neule. Kokoussukat. En muista milloin aloitin nämä, mutta ainakin tammikuun puolessa välissä Kipakoiden tapaamisessa näitä jo neuloin. Lähinnä siis kokouksissa, mutta nyt eilen ja tänään päätin saada valmiiksi, jotta pääsen tekemään kipeästi kaivattuja lapasia. Mulla ei enää ole kuin parit ehjät lapaset ja koska käytän aina kaksia päällekkäin, on tilanne liki katastrofaalinen!


Malli: Devon (Sock Innovation by Cookie A. - Jo kolmannet sukat tästä kirjasta, joten on hintansa väärtti.)
Lanka: Wollmeise Twin, väri Ruby Thursday (ja tätä väriä ostan erittäin mielelläni lisääkin!), menekki tasan 100g.
Puikot: 2,5 mm (Oisin kyllä voinut vannoa, että 2,25 mutta tarkistaminen näköjään kannattaa.)


Valkoinen pläntti alemman sukan kiilakavennuksissa on joku roska. Ihana malli - oppi nopeasti ulkoa, mutta ei käynyt tylsäksi. Joustaa kivasti.


Väri on oikeampi näissä alemmissa kuvissa. Vaihdoin välillä kameraa, kun en saanut ensimmäisen asetuksia toimiviksi.

Ainoa hiukan omituinen piirre näissä sukissa on varren pituus. Ensimmäisessä sukassa, kokoushuumassa, mennä posotin vaan eteenpäin ja yhtäkkiä tajusin kerrankin neuloneeni ohjeen mukaisen varren pituuden. Se jää hassusti pohkeen puoliväliin. Katsotaan, toimiiko tällainen pituus vai ei.

Joka tapauksessa nämä pääsevät heti käyttöön, sukkapula on krooninen. Pula johtuu tietysti siitä, etten suostu käyttämään kaupan sukkia kuin pakkotilanteessa (ja jumpassa). Ja nailonit on kai pakko vetäistä jalkaan mekon kanssa kesäkelillä. Wollmeise twin on toistaiseksi kestänyt edellisissä sukissa hyvin, mutta kyllä kaikki sukat kuluvat tällä käytöllä jossain vaiheessa puhki. Tavallaan se surettaa, erityisesti jos oli tosi kiva lanka ja mieluinen mallineule, mutta ainahan voi tehdä uusia :)

Ääh

Mikään ei etene. Tällä viikolla en ole ehtinyt neuloa ollenkaan. Viime viikollakin vain muutaman hassun kerroksen. Kehrännyt olen viimeksi tammikuussa. Ja pahuksen vasen käsi on taas kipeä. Se ei selvästikään tykkää pitkien matkojen ajamisesta, eikä se tykännyt yhtään Mamman tavaroiden kantamisesta. Työterveyteen ei pääse ("on lääkäripula" - eka kerta kun en pääse, tähän mennessä olen päässyt loistavasti) ja päivystyskipeäksi en kuitenkaan tunne itseäni. Ehkä se toipuu taas särkylääkevoiteella ja fysioterapeutin jumppaohjelmalla.


Keijupölyä. Ihan taatusti tuolla puiden takana, jäällä auringon ja puhtaan valkean hangen loisteessa on keijuja. Sellaisia läpikuultavan valkoisia, jäisiä hahmoja, jotka tanssivat valossa.

Abit ja penkkarit. Miksi nykyään ei osata pitää hauskaa ilman, että johonkin vitsiin, sketsiin, abiradioon, abigaalaan, pitää tunkea seksi, viina ja mokailu? Miksi pitää mollata toisia, pienempiä? Ei kiva. Puvut olivat kyllä hienoja.

Lunta

Kimpun ruusut ovat auenneet upeasti! Ihana!

Mamman tekemistä käsitöistä voin tehdä kohtuullisen monta postausta. Se jännä ero miun isoäideissä oli, että Mamma oli kaupunkilainen, tavallaan moderni ja virkkasi kaikkea ns. tarpeetonta ja jopa glitteristä. Mummo taas oli maalainen, uskonnollinen ja neuloi vain harmaata ja tummansinistä ja vain tarpeeseen.

Mamman piskuinen huusholli oli täynnä käsitöitä. Verhokapat, sivuverhot, sängynpeitto, taulut (ristipistoja), nojatuolin päällisliinat, keinutuolin istuinliina, soffatyynyt ja nämä:


Herra on vahingossa ylösalaisin ;) Pariskunta on lumessa ja pakkasessa sen takia, että ne haiskahtavat vähän ummehtuneelta ja oikein vanhalta tupakalta (Mammahan ei missään nimessä tupakoinut, haju tuli tietenkin rappukäytävästä ;) En millään viitsisi irrottaa kehyksistä ja siksi, heitin lauantaina takapihalle terassille puhtaaseen lumeen raikastumaan.


Tuolla jossain ne olivat eilen... Eli miehet tulivat ja pudottivat lumet katolta. Heillä oli mukanaan myös kauhakuormaaja, jolla tyhjennettiin etupihaa. Samalla he onnistuivat tuhoamaan hiekkiksen reunan, nurmikkoa sieltä täältä (komeet kuopat) ja veivät sitten lopuksi lumet naapuritaloyhtiön puolelle. Siellä ei oltu kauhean tyytyväisiä.

Pariskunta löytyi kohtuullisen reunalta muutamalla lapion kauhaisulla. Ihan ehjinä. Heidän vieressään terassilla raikastuu myös neljä kerää Novita Linusta. Nappikasat ja virkkuukoukut laitoin pesuun.

Ystäväiset

Ystävyys on kyllä kummallinen juttu. Omista ystävistäni pisimpään olen tuntenut entisen koulukaverin, jo 34 vuotta. Ja me ollaan täydellisen erilaisia. Minä, se tavallinen pulliainen, ei tyylikäs ikinä, lukutoukka, kotihiirisinkku. Hän, tyylikäs, kaunotar, perheihminen, menestynyt ja vauhdikas. Silti, toisillemme tärkeitä. Mikähän meidät on pitänyt yhdessä?

Mikä on se liima, joka tekee ystävistä ystäviä? Monen ystäväni kanssa meillä ei ole yhteisiä harrastuksia, mielenkiinnon kohteista vain osa on yhteisiä. Mutta juttu luistaa. Tapaamisissa voi välillä mennä useampi vuosi, mutta taas kun tavataan, juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi. Niin kuin tammikuussa, kun kamut Turusta kävivät.


Ja sitten on tietysti Kahelit. Ihan omaa parasta a-luokkaa. Ihmisiä, joista osan olen tavannut, osaa en. Toivottavasti jonain päivänä tapaan kaikki. Ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. Jotka tuntuvat läheisiltä, tärkeiltä. Jotka osaavat katsoa maailmaa samalta kantilta kuin minä - neulomusten, kehräämisen ja kissojen. Ja Kaheliuden.

Kiitos teille kaikille. Kukat ovat uskomattoman ihania, kissojen kanssa ihastellaan yhdessä. Tosin minä en ole maistanut ;)

Näperrysneulomistakin olen harrastanut. Lopputuloksesta puuttuu vielä hiukan, mutta toivottavasti saan piakkoin valmiiksi ja postiin. Salaista kun ei voi esitellä etukäteen...

Hassu tilanne. Kävin Hilma-rouvan kotona laskiaispullalla. J-poikanen (3v 10kk) esitteli taas kaikki uudet kirjansa (osaa ulkoa mm. Salaman ja Kunnaksen merirosvokirjan), istuttiin vierekkäin sohvalla, miun käsi sohvan selkänojalla, jotta pojan oli kiva asettua viekkuun. Ja siinä sivua kääntäessään hän nätisti ja hellästi taputti miun mahaa! Siis onhan se vararavintorengas iso, mutta.... Ei, en ole raskaana ;)

Vahelikaihto

Kiitos, lämmin kiitos kaikille. Elämä jatkuu, ja tuntuu vaikealta (jotenkin hävettävältä) sanoa ääneen, mutta elämä jatkuu kevyempänä. Viimeiset 2½ vuotta olen koko ajan huolehtinut joko konkreettisesti tai sitten päässäni Mammasta. Viimeiset pari yötä olen ensimmäisen kerran nukkunut kokonaan, heräämättä tai havahtumatta yhtään mihinkään. Ja uskon Mamman voivan paremmin siellä missä onkaan. Kiitos.

Tänään ehdin postiin vihdoinkin. Ravelryn Kahelivaihdon eli vahelikaihdon paketti! Postin täti sanoi minulle:"Hauska paketti!" kantaessaan eteeni tämän:


Laatikkosääntö siis täyttyi ja hauskahan tämä oli! Herra olivat tiiviisti mukana avausseremoniassa, siitä päättelin heti, että herrojakin on varmasti muistettu. Ja olihan heitä - ruhtinaallisesti! Tietysti laatikko on ihana, ja vielä ihanammaksi sen teki pohjalle tippuneet kissanmintun muruset... Piki kiehnäsi ja käänsi ja väänsi ja kurrasi ja kehräsi ja kurnasi ja ja ja ja :)


Ja paketista paljastui ihmeitä! Hauska, uutislehtisen muotoon kirjoitettu kirje. Kissoille namia, lelupalloja (jo käytössä), kissanminttua ja lempiruokaa. Miulle herkkuja: salmiakkisuklaata (tämä katosi jo...), suklaata jossa on nallekarkkeja upotettuna (enpä ole ennen kuullutkaan!), lisää salmiakkia ja vielä suklaaseen dipattuja mansikoita! Olen maistanut näitä kuivattuja mansikoita, mutten kyllä nähnyt tätä suklaaversiota, vau! Lisäksi lemppari teelaatujani, suloiset pikkuiset sakset (näitä olen kaipaillut), saksalaista Rhön-lampaan villaa (vihreämpää kuin kuvassa, kaunista), seetripuukuulia ja ihan ensimmäinen Lai-la-lai Yarnz vyyhti! Mielettömän ihana oranssi!


Lähettäjästä ei ole aavistustakaan - Järvenpää luki osoitteessa, mutta sen enempää en uskalla arvata. Kissaihmiseksi luulisin... ja ehkäpä kehrääjä? Kiitos, iso ja innostunut kiitos sinulle!!!

Edit: Pakettiin kuuluva osanen saapui hetki sitten Ravelryn kirjastooni, Entangled Stitch -hansikasohje. Ja paketin kasaajakin paljastui :) Hanna!

Ps. Pohja vaihtui ihan valmispohjaan täältä, koska edellisessä eivät päiväykset suostuneet näkymään. Joskus, kun on aikaa ja energiaa, väsään oman pohjan, joka toivottavasti toimii kaikin puolin. Toisaalta, näitä valmiitakin on paljon, helposti saatavilla ja kauniita!

Nyt

Mamma kuoli tänään 11.2.2009 klo 10.15.

Kaikkea

Kiitos, lämmin kiitos teille kaikille. Vielä on Mamma elossa, mutta ajan kysymyshän tämä on. Sunnuntai-iltana valitti kovista vatsakivuista ja todettiin hematooma jossain vatsalihaksissa tai jotain. Ei voi leikata kun ei kestä nukutusta. Joten, kipulääkitystä ja punasoluja. Ei enää jaksa olla kuin hetken kerrallaan hereillä.

Tietyllä tapaa tiedän lopputuloksen ja toivonkin jopa sitä. Odottaminen on kamalaa. On kokouksia ja koulutusta ja vähän sitä sun tätä, ja kaikkialle pitää sanoa, että tulen, mutta sillä varauksella että... Mutta silti, vaikka tietää, että tämä on hyväksi ja oikein, itkettää aina vähän väliä. Onneksi töissä on sentään ollut tosi mukava olla. Varsinkin maanantaina kässäopen sijaisena.


Viime viikonlopulta kuva. Kyllä sitä pitää hajurako olla... Ja poikien pitää päästä lähelle Hilmaa, kun se on niiden idoli :)

Iloisiakin asioita! Sain tänään Fazerin sinisen postissa! Ravelryn kulttuurivaihtoparilta. Tosin tavasin ensin moooonta kertaa väärin, että "kulttuurikaheli" ja pohdin ankarasti, että onko mulla kulttuurivaihdossa sama pari kuin kahelivaihdossa? Se vasta kahelia olisikin ;) Kiitos, lempparisuklaata!

Huudan tässä samalla täysillä herroille. Huushollin viherkasviosasto on vähän ankeanlainen, joten hain tänään yhden uuden, aaroninparran, kun se on myrkytön. Mutta herratkin rakastavat sitä... Eli noin 1/4 jäljellä enää... Taidan hakea saniaisen tilalle, niistä herrat eivät tykkää.

Tapasin tänään myös Marjon, tilkkusukkien uuden omistajan. Sukat olivat kuin olivatkin sopivat - jännitin sopivuutta ihan hirveästi! Kiva tavata muutenkin :)

Syvää

Välillä on pakko pysähtyä ja miettiä. Vaikka ei kyllä haluaisi, mutta kun. Kävin eilen Mikkelissä. Vein Mammalle nimipäiväruusun (huomista ajatellen). Ihan järjissään, henki pihisee ja vinkuu happiviiksistä huolimatta. Välillä puoliunessa ja siksi hieman pökerryksissä - kukapa sitä jaksaisi puoliunessa pysytellä selvillä keskustelun käänteistä. Neljän hengen huone. Yksi mummoista oli vielä heikommassa kunnossa, lääkärikin kävi katsomassa. Juuri kun tein lähtöä Mamma kysyi - niin mammamaiseen suoraan tapaan - "Joko se mummo kuoli?" Hymyilytti väkisinkin tilanteen korniudesta huolimatta. Ja niin hymyilytti kahta muutakin huoneen asukkia. Mamman vieressä oli tosi puhelias rouva, näki minun neulovan ja siitähän se juttu lähti. Ja kissoistakin puhuttiin. Kalle-kissalla on kuulemma niin ikävä emäntää, että ei meinaa uskoa, että autosta nousee vain tytär. Eikä suostu nukkumaan kammarissa. Kolmas mummo oli nuorempi, mutta hänkin jo eläkeläinen. Hänkin kissaihminen (miten dementoitunut mies pärjää kotona kissan kanssa?) ja neuloja. Pari tuntia hurahti nopeasti. Mutta ei Mamma tuolta enää kotiin tule.

Kävin sitten Mamman kotona tyhjäämässä jääkaapin, kastelemassa kukat (onneksi ovat sitä sorttia, että pärjäävät harvalla kastelulla - en raaski vielä heittää poiskaan) ja hakemassa postin. Huomenna pitää alkaa soitella ja peruuttaa mm. lehtitilauksia ja kääntää posti mulle.


Entä sitten, toivottavasti vielä piiiiiitkän ajan päästä, kun minä olen yhtä vanha ja heikko? Onko miulla silloin vielä kissoja? Kuka huolehtii niistä? Entä miun koti? Kuka käy hoitamassa postit, kukat? Asunko vielä tässä - jos kyllä, kuka hoitaa kesällä nurmikon leikkuun ja talvella lumityöt? Mitä sitä ajattelee itse kun makaa sairaalassa päivät pitkä pystymättä tekemään mitään... Kuka käy miua kattomassa? Kukkia saa tuoda (tummanpunaisia ruusuja), mutta mieluiten ne rakkaimmat lankakerät terapiaksi.

edit 22.15: Sairaalasta soitettiin. Kovin on heikkona.

Yritys

Pitäisiköhän muuttaa? Siis ei blogin paikkaa, vaan ihan oikeassa elämässä. Mulla, yksinäisellä ihmisellä on kolme huonetta ja keittiö + sauna (joka toimii varastona) ihan vaan ittelleni. Siis yhdelle hengelle. Tai oikeastaan yhdelle 19 hengelle... Minä ihmishenki ja kissoillahan on yhdeksän henkeä per viiksipari ;) Mutta tämä tavaran määrä! Ja sekamelska (muuttaessa tulee aina karsittua tavaraa ja siivottua/järjestettyä ihanasti). Syksyllä kun tämä Wollmeise-huuma alkoi, laitoin pari ensimmäistä vyyhtiä olkkarin hyllyyn väriterapiaa antamaan. Nyt se hyllykkö tursuaa lankoja, ei pelkästään Wollmeisea, vaan kaikkea mahdollista, joka on niin nättiä, ettei voi piilottaa laatikkosäilytykseen...

Ja kirjoja. Taas tuli tilattua yksi lisää. Syytän räveltämöä... Mulla on varmaan kymmenen kertaa enemmän neulekirjoja kuin paikallisessa kirjastossa, joka sekin on ihan huippu paikka. Lisäksi vielä ihan liikaa ompelukirjoja, joita en koskaan käytä, koska ne kirjat eivät näköjään opeta minua ompelemaan. Ja onhan niitä kankaitakin. Ja nekään eivät opeta ompelemaan...

Ja puikkoja, koukkuja, neuloja, mittanauhoja, säilytysrasioita, vaikka mitä! Tilpehöörin määrä on ihan järkyttävä. Ne varmaan lisääntyvät keskenään aina kun käännän selkäni.


Positiivista tässä on se, että olen onnistunut pääsemään eroon melkein kaikista inhokkilangoista. Samoin kirjoista liki kaikki miellyttävät joko silmää tai pistävät vipinää neuletossuihin. Ja kaikki välineetkin ovat ehdottoman tarpeellisia. Niinpä, jos ydinsota tai muhkea asteroidi sattuisi iskemään maapalloon ja estämään jatkohamstrauksen, olisin varsin hyvin varusteltu pitkäänkin kuivaan kauteen - muistakaa myös rukki ja kaunis villavarastoni ;) Lisäksi, jos helmikuusta tulee niin huikean kylmä kuukausi kuin lehdissä on ennusteltu (ei vielä näytä siltä), talokin on villaeristetty kohtuullisen hyvin. Tietysti lisänä on vielä kissankarvaeristekerros.

Yritin siis raivata, imuroida, pestä lattioita ja pyykiä pölyjä tänään.

Valmis?

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Niinpä tällä neulojalla ei kohta ole ehjiä lapasia... Mutta nämä, kuvasta päätellen valmiit lapaset, eivät suinkaan ole minulle itselleni. Eivätkä nämä ole valmiit ;) Jos vaan ideani toimii, näistä tulee vielä toivottavasti sopivan kahelit....


Lanka: Katia Tupa, vajaat 100g eli kaksinkertaisena.
Puikot: 4 mm
Malli: ei ole, ihan peruskiilallinen lapanen. Tasan sopivat mulle - toivottavasti uhrilla on saman kokoinen käpälä.

Olin tänään elämäni ensimmäisillä vaatekutsuilla, me&i. Ensinnäkin - englanninopettaja saa raivarin tuosta nimestä. Saan tosin raivarin myös joka kerta Mäkkärin mainoksen kuullessani/nähdessäni, joten älkää siitä välittäkö. Ihan kivoja, hyvälaatuisen oloisia vaatteita, mutta enimmäkseen lapsille - miksiköhän minut oli kutsuttu sinne? Oli siellä vaatteita "äidillekin". Mutta ne oli kaikki joko mustia tai pinkkejä. Eli ei mulle. Mutta oli kiva nähdä ihmisiä (muitakin kuin työkavereita) pitkästä aikaa.

Nyt leikityttämään herrat uuvuksiin. En tosiaankaan aio herätä huomisaamuna puoli viideltä hellyyden kipeän kissaherran huomionosoituksiin.

Värejä

Hillittömän epäselvä kuva. Mutta kun kerrankin oli luonnon valoa sitä oli käytettävä hyväksi. Jo syksyllä johonkin huushollin uumeniin kadonnut kameranjalka ei ole suostunut löytymään, ei harmainta hajua missä se voisi olla... Oon jopa miettinyt, että oliko se mulla silloin elo-syyskuussa metsässä mukana? Jäikö sinne mättähälle?

Mutta uusimpia herkkujani yritän tässä esitellä. Kaksi taaimmaista on pitsilankaa, ensimmäiseni, tykkään tunnusta! Takimmainen on Grashüpfer ja edempänä Ruby Thursday, jota mulla on myös sukkalankana, itse asiassa juuri puikoilla, kunhan vaan ehtisi.



Etummaiset ovat 100% merinoa. We're Different -paketti, eli eivät välttämättä ihan normivärisiä, mutta minusta niin kauniita! Taaempi ja tasavärisempi näyttäisi olevan alemman etiketin mukaan Merlot ja etummaisempi ankaran tiirailun jälkeen, Jultomte. Todella napakymppi ostos.

Sain eilen myös kirjan, Tuulian yhä uudelleen ja uudelleen suositteleman Amos Aldenin The Big Book of Handspinning. Iso nimensä mukaisesti, ei yhtään värikuvaa, vain piirroskuvia ja tiukkaa tekstiä. Tosin kirjoituksen ote on kivan ironinen.

Mulla on probleema. Huomenna 2½ tuntia äidinkielen prelin valvomista. Äidinkielen opettaja itse lupasi, että saan neuloa tai tehdä muita omia hommiani. Neulonko keskeneräistä sukkaa - olisi kyllä ehdottoman tarpeellista, kaikki sukat yrittävät hajota yhtä aikaa. Toisaalta voisin aloittaa lapasia itselleni - huomasin tänään reiän peukussa. Kolmanneksi voisi väkertää salaista projektia, mutta se vaatisi lankavaraston mukaan ottamista ja se ei kyllä taida olla hyvä ajatus. Neljänneksi voisi lukea tuota Aldenin opusta.... Liian vaikeaa päättää.

Ai niin. Lukion ENA2 kurssilla tänään:

-Ope, mikä on sonni englanniksi?

-Bull tietysti.

-Eiks se oo härkä???

-Eiks ne oo sama asia? Tai ainakin suurin piirtein?