Lopputulos

Ihmeiden aika ei ole ohi! Sain tapetoinnin valmiiksi ja siivottuakin tänään. Ensin tietysti tyhjensin huonetta. Käsittämättömän paljon kirjoja, vaikka eihän siinä yöpöydällä ollut kuin pari pinoa... Tällä hetkellä kaikki rojut, joita en halua takaisin makkariin ovat työhuoneessa, sen ovea ei kannata avata. No, siivoan ja raivaan sen joskus ensi viikolla.

Toisessa vaiheessa maalasin ikkunaseinän (ei näy kuvissa, jää kaapistojen väliin) valkoisella, kolmeen kertaan ennen kuin olin tyytyväinen. Tiedän olevani hyvä seinämaalari ja tykkään siitä hommasta.

Sitten piti hetki kerätä rohkeutta ennen kuin uskalsin tapettien kimppuun. Aloitin alemman kuvan kohdistettavasta tapetista. Tämä oli sitä sorttia, jossa liisteri levitettiin seinään. Ensimmäiset kaksi vuotaa oli silkkaa taistelua ja tuskaa, mutta sitten lähti sujumaan. Virheitä, mokia ja sotkuja löytyy paljon, mutta se joka uskaltaa niistä mulle sanoa joutuu tapetoimaan miun olkkarin! Että pysykääs hiljaa!

Kukkien vihreä on samaa kuin yksivärisen seinän, mutta jostain syystä se näyttää yksivärisenä paljon intensiivisemmältä. On se kyllä niin miun vihreä!

Herrat osallistuivat hyvin vähän. Kävivät haistamassa maalia - hyi, nenät nyrpistyivät nutturalle ja herrat siirtyivät metrin päähän tuijottamaan. Ne tuijottivat pensseliä ja telaa äärimmäisen tiukasti koko maalaamisen ajan. Nähtävästi maalaaminen on hypnoottista. Tapetointi sen sijaan ei kiinnostanut niitä pätkääkään. Ne nukkuivat tyytyväisinä sängyssä, raottivat silmiään jos vahingossa heitin talouspaperinyssäkän tai ylijäämätapetin palasen niiden päälle. Erinomaisia remonttikissoja siis.

Tänään olen listoittanut ja siivonnut. Talossa ei ole imuroitu viikkoon - jalkapohjissa oli aamulla hetken tassuttelun jälkeen inha kerros kissankarvoja. Nyt on putipuhdasta ja voi lähteä kavereiden luo syömään juhannuksen kunniaksi!

Ps. Kiitos kauniista kommenteista edelliseen postaukseen! Kukkien kuvaaminen on kivaa, ne pysyvät yleensä nätisti paikoillaan :)

Tätä

Päähänpisto. Miten ois makkarin uudelleen tapetointi? Nykyiset tapetit - sinällään ihan nätit - ovat edellisten asukkaiden ajalta ja kissaherrojen mieleisikseen muokkaamat. Sateisena päivänä oli ihan kiva plarailla tapettikaupan kirjoja piiiiitkääään. Löysin pari kivaa, mutta kumpikin liian levottomia laittaa joka seinälle. Toiseen en löytänyt miun maun mukaista yksinkertaista kumppania, joten toinen oli sitten valittava. Tapetit tulevat ensi viikolla.

Sitä ennen pitäisi tietysti aloittaa tyhjentämällä makkari. Ei nyt ihan kokonaan. Pianoa siirtää sen verran, että sen taakse mahtuu tapetoimaan, yöpöytä pois ja sänky olkkariin (ei se muuallekaan mahdu). Lipaston päälle meinasin kantaa työhuoneesta kirjoituspöydän levyn. Se on jumalattoman painava, mutta nurin päin käännettynä loistava tapetointitaso.

Ihan ensimmäiseksi pitäisi kyllä tyhjentää pianon päällys ja se yöpöytä. Niillä seilaa tavaraa, jolle ei ole muutakaan paikkaa: epämääräisiä langanjämiä, keriä/vyyhtejä joista aion ihan kohta neuloa jotain (ja olen jo unohtanut mitä), kirjoja - pinoittain kirjoja jotka luen ihan just kohta, kissojen leluja, hiuslenksuja, ja vaikka mitä.

Just tuommoinen seilaava irtosälä ärsyttää tällä hetkellä mahdottomasti. Eilen raivasin olkkarin hyllyn päällisen. Tajusin jotenkin, että hei, mullahan on keittiössä se pikkuinen laatikosto, viime kesänä ostettu, ja vain ylimmässä laatikossa on jotain. Wollmeise-varastosta ne, jotka eivät mahtuneet olkkarin kahteen hyllyyn, muuttivat sinne. Nyt pitäisi vaan käydä toi muukin hylly läpi ja saavuttaa jonkinmoinen, aikuismainen järjestys.

Kohta aion polkea hakemaan pari sientä. Ei syötävää sientä, vaan ihan pesusientä tai venesieniä, jotta saan sitten raivattuani makkarin, leviteltyä tapetinpoistoainetta seinille. Pelkäänpä vaan, että noi tapetit on tosi lujassa miun pahviseinissä. Oon satavarma, että sieltä ei löydy alta maalipintaa, vaan joudun maalaamaankin. Tykkään kyllä maalaamisesta, mutta hartiat ja niska eivät ihan välttämättä halua maalata mitään seinien yläosia. Ikkunaseinä nyt on joka tapauksessa maalattava, mutta sepäs onkin huoneen pienin seinä - ikkunan molemmin puolin on kaappeja.

Mutta tällä projektilla ei ole minkään valtakunnan kiirettä. Sänkyä ei tarvitse siirtää pois ennen kuin maalaaminen alkaa, ja tunnetusti miä voin ihan hyvin elää kaaoksen keskellä. Kissaherrathan vaan nauttivat uusista ja kivoista leikkipaikoista! Sellaisen saa jo kun lakanoita vaihtaessa siirtää sänkyä 30 cm, jotta mahtuu taittamaan seinän reunasta lakanaa. Kuvitelkaa, kuinka huikean mahtavan upeaa herroista on jahdata tippuvia tapetin palasia - kunhan vaan eivät keksi syödä niitä... Tai sitten maalaus- ja tapetointivaiheessa.... Voipi olla emännän hermot koetuksella ja kissat liisterissä. Raportoin aikanaan.

Älkää vaan pidättäkö henkeänne odotellessanne.

Keltaista

Kuuma. Hiki. Jäätelöä. Pirtelöä. Kissankarvoja. Tahmaiset kädet. Kukkapenkkejä. Itikoita. Yksi sammakko. Melkein uiva kissa. Rikottu kukkaruukku. Ukkosen odotusta.

Siinä tämä kesän alku. Töissä en ole käynyt niin paljoa kuin suunnittelin, koska en jaksa tehdä mitään näin kuumalla ja hommat hoituivat yllättävän nopeasti. Oma työpöytä pitäisi vielä käydä raivaamassa. Ajatuskin mapittamisesta inhottaa.

Sen sijaan olen vain ollut. Ehkä myös harrastanut ajatusten setvimistä, lepoa ja rentoutumista. Varmaankin tästä on ollut hyötyä, sillä normaalisti mulla menee juhannukseen, jotta saan työt ulos aivoista - nyt poikkeuksellisesti on jo näin ennen kesäkuun puolta väliä heinäkuufiilis. Heinäkuufiilis on just sitä mitä lapsuuden kesät olivat: huoletonta eloa ikuisessa auringonpaisteessa.

Tänään ajoin autosaunassa hyvän ystävän luokse kyläilemään. Emme ole nähneet liki vuoteen, mutta juttu jatkui välittömästi siitä mihin se viimeksi jäi. Miten joidenkin ihmisten kanssa onkin niin helppoa ja hauskaa puhua ihan mistä hyvänsä! Ei ole aihetta, josta ei voisi puhua. Toiseen voi luottaa täysin ja mielipiteet osuvat hyvin yksiin, joten nauruakin riittää. Toisaalta mielipiteet eivät ole liian identtisiä, väittely on kivaa!

Joidenkin kanssa taas on vaikea keksiä mitään sanottavaa, vaikka olisi tuntenut jo kauankin. Ihmiset ihan oikeasti taitavat kasvaa erilleen. Tai sitten homma ei ole sujunut missään vaiheessa muuten kuin sivistyneen kohteliaisuuden takia ja olosuhteiden välttämättömyydestä. Surullista, mutta elämä on. Ja hankalaa etsiä puheenaihetta, josta saisi sen verran pulistua, että ei vaikuttaisi ihan jurolta tuppisuulta, mutta varoa, ettei pulise liikaa, ettei vaikuta täysin naapurikylän juoruämmältä. Small talk! Sitähän se on. Mutta kun eihän sille ole edes suomenkielistä sanaa.... Yleensä oppikirjoissa se käännetään jutusteluksi, mutta kovin on laimea ja tyhmä sana minusta. Mutta mikä olisi parempi käännös tai väännös?

Puskassa

Kesä on. Kuuma, kostea, ahdistava. Vain aamuisin ja iltahämärissä on kiva olla ulkona. Jos vain kykenee ignoroimaan itikkaparvet. Toisaalta, itikat on pikkulintujen muonaa, ja pikkulinnut ovat kissaherrojen lempiviihdettä. Niitä voi tuijotella lasin takaa tai vielä mieluummin pihalla vaikka kuinka kauan. Ulkona ei kertakaikkiaan voi nukkua, ei edes pikkuisia nokosia, koko ajan pitää olla skarppina.

Indy on tässä itse asiassa selin pihaan, mutta kun tossa päivänliljan suojassa on kivan viileää. Naapurin pihalla olisi vielä enemmän varjoa, mutta sinne ei saa mennä. Pihan toisella laidalla olisi myös kivaa varjoa, mutta kun herra nyt haluaa olla tässä. Herra onnistui tänään saamaan kiinni sitruunaperhosen - ja söi sen.

Toinen tutkailee maailmaa tarkkaan. Tänään kuuntelimme taloyhtiön toisesta päästä kuuluvia rakentamisen ääniä (terassi), pelottavaa, mutta päivän mittaan pelottavuuden aste pieneni. Piki onnistui tänään kiipeämään semmoisen puutarha-aidan (vihreällä muovilla päällystettyä metallialankahäkkyrää) yli marja-aronian avulla toisen naapurin puolelle. Piki on se noista kahdesta, joka ei millään suostuisi tulemaan sisälle (Indylle tulee nälkä nopeammin) ja jolla ei koskaan tunnu olevan kuuma.

Hiukan epäselvä kuva, mutta se vain tuntuu pehmentävän kuvaa. Jotenkin tässä kuvassa on Pikimäisyyden olennaisin tiivistettynä ♥

Eilen me keksimme ehtymättömän lelulähteen: harjaa kissa (tai kaksi) -> ota karvakasat talteen -> pyörittele hikisissä kämmenissäsi pallo(ja) -> anna kissoille leikittäväksi. Pallot saavuttivat huikean suosion!

Ai niin, tämä oli siis osamme Kissakuvahaasteeseen aiheesta ulkoilu.