Hyvä

Kuinka pienistä asioista tuleekaan niin onnelliseksi? Varpaiden kärkiä myöten onnellinen ja lämmin olo. Huusholli on kohtuu siisti (mitä nyt miljoona kissan karvaa). Oon viikonlopun saanut nauraa kissalauman (Hilma oli kylässä) toilailuille. Sää on viilennyt juuri sopivaksi, kissatkin jaksavat riehua taas. Pihalla kukkii suopayrtin ja päivänliljojen paljous. Maha on täynnä pannaria ja mansikkasosetta. Veli ja sen tuore vaimo kävivät kylässä. Kaikki on hyvin.

Edellisen postauksen Piki ja villat... Karstasin siis ne samojedit ja Fine Falklandin sekaisin myllyllä. Oikeasti olisi pitänyt karstata kahdesti, nyt olin laiska ja karstasin vain kerran - jäi sinne tänne samojedikasaumia. Toisaalta ne tuovat lankaan hauskaa elävyyttä, että eipä tuo haittaa yhtään. Kehräsin langan normaalia paksummaksi. Siis minulle normaalia paksummaksi. Useimmilla kehrääjillä lienee sellainen oma mukavuusalue tuon ohuuden/paksuuden suhteen, miä kehrään mieluiten ohuehkoa ja tämä on siihen verrattuna paksua, mutta ei mitään bulkyä vieläkään (en mitannut metrejä). Kaksisäikeistä, grammoja 202. Näiden neulontasuunnitelma on jo valmis, odottelen vain mittoja. Ja hyvä olisi myös löytää se neulontahinkukin. Se on ollut kateissa koko kesän.

Lääh

Puuh. Kesä on...

...kaunis, mutta ihan liian kuuma meikäläiselle. Ei voi ulkoilla eikä voi syödä, kun on koko ajan vähän huono olo ja päätä särkee. Nyt just on hyvä olo, mutta jos viimeisen viikon systeemi jatkuu, päänsärky palaa viimeistään parin tunnin päästä. Toivottavasti ei.
...lyhyt. Se tuntuu loputtoman pitkältä silloin kesäkuun alussa. Juhannuksena alkaa jo ensimmäiset pahanilman linnut laukoa, että "kesä on nyt ohi", mutta eihän se silloin vielä. Nyt se melkein on. Ensi viikolla pitäisi mennä töihin. (Ja tajusin just nyt tätä kirjoittaessani, etten ole muistanut käydä siellä kastelemassa kukkia kertaakaan.)
...täynnä velvollisuuksia. Tai mukavelvollisuuksia. Kaikki normaalit ihmiset käyvät sukulaisissa, keräävät ja pakastavat marjoja ja sieniä, käyvät festareilla tai lavatansseissa, istuvat terasseilla, vuokraavat mökin jostain tai kiertävät maata muutoin, kyläilevät ja urheilevat koska hyvällä ilmalla on pakko olla ulkona. Miä en ole käynyt missään, vaan nauttinut aikatauluttomuudesta ja olemisesta. Tai kävinhän miä Lieksassa. Ja ulos en mene kun on kuuma.
...ihmisten mielissä sitten seuraavaan kesään asti. Miksi ei voi nauttia kuluvasta vuodenajasta vaan pitää koko ajan muistella, että kyllä kesällä oli niin paljon paremmin? Henk. koht. tykkään kaikista vuodenajoista, tosin kyllästyn niihin kun ne kestävät liian pitkään. Ehkä suurin suosikki on kuitenkin syksy, koska se on raikas, kuulas, värikäs. Kevät olisi paras, jos ei olisi loskaa. Talvi olisi paras, jos pakkanen pysyisi max. 20 asteessa ja lumi mahtuisi kolatessa jonnekin (sitä lunta kuitenkin pitää ehdottomasti olla!). Kesä olisi paras, jos lämpötila olisi max 25 eikä olisi semmoisia "lehmän henkäys" -ilmoja.

Herratkaan eivät tykkää helteestä. Indyllä on selvästi kuuma välillä. Se nukkuu makkarin ikkunan edessä lipaston päällä - siihen tuulee sopivasti tuuletusikkunasta. Välillä on myös suihkuteltu suihkupullolla, se on kiva leikki. Ulkona tosin voisi olla aina ja ikuisesti, siellä ei hellettä huomaa. (Kuva toukokuun alusta.)

Tämä toinen herra rakastaa lämpöä. Sen lempipaikka kuumimpinakin päivinä on ollut keittiön ikkunalauta. Laskoskaihdin on vedetty alas ja Piki tunkee itsensä sinne kaihtimen ja ikkunan väliin. Jostain välistä roikkuu tassu ja/tai häntä ja herra vetää tyytyväisenä unta pollaan useamman tunnin putkeen.

Piki on myös kunnostautunut päästäisen metsästyksessä. Se on saanut takapihalta, hihnassa ollessaan useamman päästäisen kiinni. Eikä meinaa millään luovuttaa saalistaan pois (, jotta emäntä veisi tunkiolle).

Videon pätkässä Piki näyttää rakkautensa naapurin Aksuun. Tai eihän herra uskaltaisi itse koiran lähelle mennä, joten korvikkeena koiruuden karvoja. Iso mötikkä on Fine Falkland -villaa. Jostain kumman syystä nämä villat on pakko säilyttää paperikassissa kattokoukussa.

Ystäviä

On se kumma miten aika katoaa johonkin. Ensin tuntui, että on koko kesä edessä, nyt se on jo melkein ohi. Onneksi on vielä hauskaa tiedossa. Yksi kesän isoimmista hauskuuksista oli viime viikonloppuna. Ensin pitkä, mutta kaunis ajomatka Lieksaan ja tarkemmin sanottuna Lieksan Kristilliselle Opistolle. Siellä liuta käsityöhulluja naisia vietti mahtavan viikonlopun. Syötiin hyvin, juotiinkin vähän, naurettiin paljon, neulottiin, virkattiin, puhua kälätettiin, paistettiin lettuja (tai kalanperkeitä ;) ja kehrättiin ja ennen kaikkea houkuteltiin viattomia sieluja kehruun pariin ♥

Jos kuvaa tiiraa tarkkaan, näkee viisi erilaista rukkia. Kaiken kaikkiaan laskin 11 eri mallia. Kiitos kaikille ihanille seuralaisille!

Tämän sain aikaan viikonloppuna. Neuleitakin oli kaksi mukana. Toiseen en tainnut edes koskea, toista neuloin noin neljä puikollista. Ja aloitinhan miä uuden huivin, mutta siinä oli ihan liikaa ajatustyötä tuommoisessa isossa seurueessa neulottavaksi. Joten kehräsin. 119 grammaa BFL-silkkiä (80%-20%) AllSpunUp.Kehräytyi kuin unelma, yhtään haituvaista ei tarvinnut heittää hukkaan. Kuvassa vielä pesemättömänä. Tuon avulla levitin innolla sähkörukin ihanuuden ajatusta ympärilleni.

Punaista

Organisointi- ja siivousurakka on saatu päätökseen. Paitsi, että villat ja langat eivät taaskaan mahdu niille tarkoitettuihin laatikoihin. Joko ostan lisää laatikoita tai sitten pistän supervaihteen päälle kehräämisessä ja neulomisessa. Katsotaan.

TdF on menossa. Siis Tour de Fleece. Siinä kehrätään Ranskan ympäriajon rytmiin. Tai sitten kukin kehrää omaan rytmiinsä. Jotain kuitenkin olen saanut valmiiksi. Viime kevään TSV-vaihdossa (Ravelryssä) sain tämän ihanan punaisen villan. Siinä oli toisessa päässä pari pientä suikaletta, jotka olivat tavallaan irrallaan ja hivenen huopuneita, mutta muuten vallan erinomaista kehrättävää.

Bfl (=Blue Faced Leicester) -villaa, noin 110 grammaa, 544 metriä, kaksisäikeistä. Väri kaunis semisolidi punainen. Alemmasta kuvasta varsinkin näkee, miten sävy vaihtelee kauniisti. FiberOptic.

Seuraavat villat odottavat vuoroaan olkkarin kattokoukussa. Joo, noin eksoottisessa paikassa, koska Piki haluaisi syödä ne.

Neulomista olen ajatellut paljonkin, mutta puikkoihin en ole koskenut aikoihin. Liian kuuma ja liikaa keskeneräisiä. Tekisi mieli aloittaa jotain ihan uutta ja unohtaa kaikki vanhat.

Blogger on uudistunut. Kivan selkeän näköistä, vaikka toiminnot ovat vielä hitusen hakusessa. Viestin (hassu termi, bloggaus, postaus olisi parempi) otsikko saisi kyllä olla vähän lähempänä itse kirjoitusta, jotta sitä ei unohda.

Organisointia

Ensin vastauksia.

Taina. Ostan valmiita topseja. Olen liian kaupunkilainen, jotta jaksaisin aloittaa pesemisestä lähtien itse. Tai on mulla joitain karvoja, jotka pitäisi pestä ja karstata/kammata, mutta laiska olen. Enkä osaa värjätä, tykkään siksi ostella niiden topseja, jotka osaavat.

Routa. Kissaherroja sähkörukki on kiinnostanut vähän oudosti. Itse laite oikeastaan ei, mitä nyt Piki on vähän kiehnännyt (mihinpä se ei kiehnäisi). Kumpikin kuitenkin iltaisin tuijottaa kehrättävää säiettä ja nappaa sen mielellään hampaisiinsa. Tätä ei tehdä jalkarukilla koskaan!

Kaaoksen organisointi jatkuu. Tänään olen käynyt läpi vaatekaapit ja löytänyt säkillisen kirppistavaraa ja muovikassillisen roskia. Omituista kyllä, en löytänyt yhtään potentiaalisia matonkuteita - hamsterigeenini taitaa olla nukahtanut.

Eteisenkin raivasin. Maanantaina kävin Ikeassa ja mukaan tarttui tämä kankainen hyllykkö. Tämä on nyt sitten tämän hetkinen ratkaisuni kaikkien huivieni säilyttämiseen. Tuohon mahtuu yllättävän paljon huiveja. Isot hyllyt ovat vielä vajaita ja pienissä on kussakin toistaiseksi vain yksi huivi, vaikka useimpiin mahtuisi kaksi. Ja on siellä kahdessa pienessä lokerossa myös hanskoja. Muutaman huivin kyllä heitin menemään. Huonolaatuinen mohair on muuttunut takkuiseksi inhotukseksi.

Juuri nyt olkkarissa on organisointikaaos levällään. Levitin kaikki omistamani käsityölehdet pinoihin lattialle. Osa lähtee kierrätykseen, osalle pitää keksiä järkevä säilytyssysteemi.

Huomenna on pakko hyökätä myös työhuoneen ja vaatekomeron kaaosten kimppuun. Illalla ja viikonloppuna on vieraita tiedossa - eihän tämmöisen sotkuun kehtaa ketään päästää!

Pehmoista

Leikkivä lapsi on terve, eikö niin? Leikkivä aikuinen on...? No, en aio kasvaa liian aikuiseksi ikinä, joten ehkä minäkin olen terve. Uusin leluni:

MiniSpinner Amerikasta. Eihän se mitenkään ollut halpa, mutta on se upea. Se on siis sähkörukki. Kuvassa näkyvän osan lisäksi on tietysti johto seinään ja jalkapedaali. Pedaalia ei kuitenkaan poljeta kuten perinteistä rukkia, vaan se toimii joko on/off -kytkimenä tai sitten ns. kuolleen miehen pedaalina (= rukki pyöri niin kauan kuin jalka painaa).

Rukki on kirsikkapuuta. kuvan ihan vasemmassa alanurkassa näkyy nopeuden säädin ja alhalla melkein keskellä jarrun säädin. Säätöjä piti pikkuisen hakea, mutta yllättävän nopeasti ne löytyivät.

Ensimmäinen kunnon kehruu Spinnerillä (ensin oli muutama kymmenen grammaa mukana tullutta koenyssäkkää) oli tämä. Mustaa alpakkaa ja valkoista silkkiä World of Woolilta. Tämä tuntui kehräytyvän ihan itsestään! Käsittämättömän ihanaa. Yllättävän tummaa siitä kuitenkin tuli, silkki ikään kuin upposi johonkin. Paketin päällä olevan etiketin mukaan villaa oli 100 grammaa, mutta jostain kummallisesta syystä mulla on valmista lankaa (kaksi säikeistä pitkästä aikaa) 129 grammaa. Mittasin metritkin, noin 578 metriä. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisin voinut jättää tämän yksisäikeiseksikin, se näytti tosi hyvältä ja tuntui luontevalta.

Kiitos tapettikommenteista! Vihreä seinäkin on siis tapetoitu, ei maalattu. Tapetti löytyi ihan paikallisesta Värisilmästä kirjoja selailemalla. Se on ranskalaisen Casadecon valmistama. Ensimmäiset päivät oli vähän psykedeelinen olo tuolla kirjavuudessa, mutta nyt, kun olen tottunut, se näyttää päivä päivältä paremmalta. Erityisesti rakastan, kun aamulla herätessäni näen ensimmäiseksi tuon kauniin vihreän seinän ♥ Se nyt vaan on niin miun vihreä. Juhannusaattona (päivä tapetoinnin jälkeen), jalat oli kyllä kamalan jäykät - eivät ole tottuneet tuommoiseen urakkaan. Olkkarikin olisi kiva uusia... Jonain vuonna.