Tapahtunutta

Ensin alkoi loma. Nukuin ja luovutin limaa keuhkoista.

Joulu oli rauhallinen, mitä nyt Indy ja vieraileva tähti Hilma välillä ajoivat toisiaan takaa. Hilma on kuitenkin aina Queen ja sängyn valtiatar. Indy vain palvoo syvästi. Katsottiin Pride and Prejudice -maraton, Downton Abbeyn eka kausi ja vähän muutakin. Jopa neuloinkin - tuloksen näette heti kun päättely- ja pingotuskeiju suostuvat vierailemaan.

Sitten pojat menivät hoitoon. Hilma oli hieman katkera kun juuri pääsi oman kodin rauhaan, niin heti seuraavana päivänä NE tulivat häiriköimään. Minä lähdin Helsinkiin tapaamaan kavereita. Ja bongattavaksi. Junassa ensin sellaisen ravintolakärryn emäntä tokaisi, että sinä olet kyllä tuttu naama, keuruulainen, eikö? No joo... Olen vissiin opettanut hänenkin poikaansa. Olin sitä ennen räveltänyt iPadilla ja neulonut. Saatuani emännältä kaakaomukin nenän eteen (hieman Lempäälän jälkeen) jatkoin räveltämistä, ja mitä ihmettä? Ravelryssä (siis se räveltämö) Darsi ihmetteli kuka kaheli neuloo junassa ja räveltää, kuka se on? Voi kun hän olisi neulonut myös! Silloin olisin tajunnut kysyä kuka sinä olet?

Seuraavana päivänä Narikkatorilla Zilja bongasi minut jo piiiitkästä matkasta. Ja hetkeä myöhemmin, ollessani Tean kyydissä ja kun pysähdyttiin liikennevaloissa, minä vuorostani bongasin yhden (nykyisen) oppilaani. Olimme matkalla Villavyyhtiin - siellä olikin sitten enemmän ihania, rakkaita kavereita! Nyt minäkin olen nähnyt Suomen ainoan lankakaupan, jossa on rukkihuone. Ajatelkaa mikä ihana sana: rukkihuone. Sana täynnä zeniä, pehmeää villaa, värejä ja ystäviä ♥

Sieltä jatkoimme porukalla Selloon neulemiittiin. Lisää ihania ihmisiä. Tapasin vihdoinkin ihan livenä mm. Makepeacen - tätä oli odotettu! Olin vain niin väsy, etten jaksanut kierrellä ihmisten luona jututtamassa,  harmittaa näin jälkikäteen. Mutta matkustaminen on rankkaa, vaikka saakin nautiskella mahtavista hotelliaamiaisista. Nukuttikin ihan hyvin, mitä nyt hotellin edessä skeittailleet pikkupojat häiritsivät ekana iltana unen saantia.

Kävin myös veljeni ja hänen vaimonsa uudessa kodissa. Se on remontoitu viimeisen päälle (paitsi ei kylppäriä) - mustavalkoiseksi. Voi että meitä nauratti veljen kanssa! Meille on geenit jaettu tasan tarkkaan puoliksi: veljelle ne mustavalkoiset (tai vaan mustat) ja minulle värit ;)

Kotiin oli kyllä silti ihana tulla! Karvalapsia oli ikävä, ja niilläkin vissiin minua, koska Piki ei ole paljoa sylistä liikahtanut ja Indykin (joka ei tosiaankaan ole sylikissa) on tänään käynyt kahdesti jo sylissä. Viime yönä ne nukkuivat vuorotellen kainalossa.

Tuossa alemmassa kuvassa olen epätoivoisesti yrittänyt kuvata itseään pesevää kissaa. Mahdoton tehtävä!

Sittenkin

Pisin blogitauko ikinä. Yli kaksi viikkoa. Mutta kun...
...töissä ihan kamala kiire, ensin yläkoulun kokeet, sitten lukion koeviikko.
...arvosanojakin piti jakaa.
...ensi vuottakin jo suunnittelin, ainakin sen ekan päivän ;) Ja ranskan kertauskurssia enemmänkin.
...kärsin flunssasta koko viime viikon. Vieläkin on ääni käheä ja kröhittää. Nosti oikein kuumeenkin, mutta tunnollinen työntekijä kun olen, niin viikonloppuna.
...huushollia on pitänyt raivata, jotta täällä mahtuisi kissankarvojen seassa elämään.
 ...raivatessa unohduin tutkailemaan lankojani ja villojani. Mistähän se neulemojo löytyisi? Jos joku näkee, lähettäkää tänne!
...yliväsyneenä olen iltaisin vain toljottanut aivottomana telkkaria - ei ole jaksanut edes neuloa.
...kiukuttelin Suomen säälle: eihän tämä ole talvi, vaan kesä! Tunnetusti lyhyt ja vähäluminen.

Mutta kaikesta huolimatta:

Eräät eivät sitten millään halunneet tulla kuvatuiksi ;)

Ehkä

Kaikkihan sen tietävät. Langat ja villat puhuvat. Toisinaan suorastaan huutavat, ja sitten taas heittäytyvät mykiksi, välillä vuosikausiksi. Niillä on oma tahtonsa. Ne kertovat miksi haluavat isoina tulla. Toisinaan vaan homma ei silti oikein onnistu.

Malli: Ei ole, verkkoa vaan, vuorotellen 20 krs oikealle ja 20 krs vasemmalle kallistuen.
Puikot: Ehkä 2,5 tai 2,75 tai 3 mm? En muista.
Lanka: Sea Silk, 96 grammaa (70 % silkkiä ja 30 % seacelliä), väri muistaakseni Autumn.

Lanka kiljui ostovaiheessa kovin, kovin äänekkäästi ja ilmaisi kovin pikaisesti haluavansa huiviksi. Mutta millaiseksi? Sitäpä se sitten miettikin pari vuotta. Lopulta, epätoivon iskiessä (Neulemojo on ollut tänä vuonna kadoksissa, oli ihan pakko neuloa jotain, joka varmasti valmistuu - joo.), loin muutaman silmukan (aloitettu siis kolmion kapeasta kärjestä) ja posotin menemään. Vyyhti ja kerä olivat kauniit, neuloessa... No, se näytti jotenkin kamalan valjulta ja laimealta.

Tylsä oli mallineulekin, mutta ihan loistava kokousneule. Lanka ei joustanut yhtään, joten aluksi neulominen oli vähän hassua ennen kuin tottui. Ja sitten päättelykeijo oli kadoksissa pitkään ja hartaasti. Päättelykerroksen neulominen vei huikeat kaksi kuukautta. Pingottaminenkin vei pari päivää, kun unohdin mokoman petarin alle. Herrat eivät unohtaneet, vaan t-pinsejä löytyi tasaisin väliajoin lattialta.

Ehkä. Ehkä tuota voi käyttää. Värit paranivat pingotuksessa - nähtävästi pingotuksen magia koskee värejäkin pitsin lisäksi. Tuntuu mukavalta iholla. Huutaa seurakseen valkoista kesämekkoa ja ehkä lavatanssejakin... Laitan kaappiin odottamaan kesää. Testataan sitten.

Ps. Hyvää huomista syntymäpäivää Suomi!