Olen aina arvostanut käsityötä ja sen tekijöitä syvästi. Koko suku (sekä isän että äidin puoli) ovat aina tehneet käsin niin töitä kuin harrasteitakin. Tai ennen vanhaanhan nykyajan harrasteet olivat monesti pakon sanelema juttu. Äidillä ja hänen sisaruksillaan oli kaikilla oma rukki, eikä äitini kuitenkaan ollut sen kauempaa menneisyydestä, kuin syntynyt vuonna -45. Nyt, arvostukseni on taas kohonnut uusiin sfääreihin.
Näissä ensimmäisissä kuvissa on osia äitini siskon rukista. Rukin pyörässä on käsin lyijykynällä, kovin lapsellisella käsialalla kirjoitettu Hilkka. Tästä olen arvellut rukin olevan peräisin 30-luvulta. Rukissa on kaikkiin muihin näkemiini perinnerukkeihin verrattuna pari outoa piirrettä. Siinä on metallinen liipotin ja metalliset lyhdyn pidikkeet. En tiedä ovatko ne alkuperäiset, mutta vanhoilta kyllä näyttävät, varsinkin liipotin. Tänä keväänä rukista paljastui aivan uusia piirteitä.
Yläkuvassa on siis lyhty (ilman karaa, se on jo irrotettu), ainokainen rulla ja kehrä. Kehrässä ei ole metallikierteitä laisinkaan ja rullan isompi pää on ulkopuolelta sen verran muotopuoli, että se on ehkä mahdollisesti viimeistelty vuolemalla. Lyhdyn koukut vaikuttavat pieniltä nauloilta. Ne eivät ole ruosteessa, vaikka kovin mustat ovatkin.
Kuten kuvasta näkyy, lyhty on jossain vaiheessa kokenut kovia. Se on liimattu kummaltakin puolelta kasaan. Silti ihan toimiva lyhty. Rulla on nykyrukkien rulliin verrattuna kovin pikkuruinen. Ainokainen rullani. Tämä sai miut ajattelemaan ja etsimään. Lopulta bongasin Ilun blogista upouuden rullan perintörukissa, ja homma lähti pyörimään.
Yritin mittailla rullaa, mutta ei se oikein onnistunut. Lähetin siis rullan ja lyhdyn asiantuntijalle ja hän teki uusia rullia. Ja kun lyhtykin näytti niin kovin kärsineeltä, lopulta päädyttiin, että hän irroitti karan ja teki uuden lyhdyn. HIENON lyhdyn! Rukin arvoa uusi lyhty ei vähennä, sillä tuo entinenhän oli jo nykyaikaisella liimalla kasattu.
Samalla siis paljastui lisätietoa vanhasta rukistani. Arvokkain osa rukissani on kara. On mahdollista, että se on vanhempi kuin rukkini, sillä se on käsin taottu, ja sen torviosa on yhdistetty muuhun karaan hopeajuotoksella. Kara on myös vähän muotopuoli - se on toisesta päästä 7 mm ja toisesta 7,2 mm. Useimmissa vanhoissa rukeissa Suomessa kara on 6 mm. Itse kuvittelisinkin, että kara on kenties otettu vanhasta hajonneesta rukista ja käytetty uudelleen uudessa rukissa.
Kuvissa ei näy, mutta lyhdylle tehtiin myös nahkapidikkeet, jotta metalli ei kuluttaisi karaa. Niitä piti itse vähän muotoilla puukolla, jotta mahtuivat paikoilleen, kun en tajunnut reikiä korvakoista mitatessani, että nekään eivät ole mitenkään symmetriset tai teollisen tasaiset. Todellista käsityötä koko rukki ;)
Uusi lyhty on tammea, joka on pintakäsitelty vanhan näköiseksi. Kaunis! Rukkinikin on jotenkin käsitelty, se on punaoranssi.
Uusia rullia on kolme ja se yksi vanha, joten nyt saan kolmisäikeistäkin muutoin kuin ketjukertaamalla. Rullat ovat niin pieniä ja rukki muutenkin niin kovavauhtinen, että todennäköisesti tällä on kehrätty erityisesti pellavaa. Mummo ainakin kasvatti pellavia vielä 70-luvullakin. Jossain komerossa miulla pitäisi olla kassillinen mummon pellavalankoja.
Yritän joskus ottaa kuvan koko rukista ja lyhdystä paikoilaan. Rukin pyörä on vinossa, joten lyhtykin pitää sijoittaa oikeasaa kulmassa paikoilleen. Onneksi kaikki ovat nätisti vinossa samaan suuntaan ja rukki toimii hienosti!
Kiitos tekijälle upeasta lyhdystä ja erinomaisen toimivista rullista!
ps. Jos jotakuta muuta kiinnostaa saada rukkiinsa lisä/vara/korjausosia, yhteystiedot ovat saatavissa miulta.
17. toukokuuta 2012
13. toukokuuta 2012
Onnellinen
Kevät.
Kolme viikkoa kesälomaan.
Viikon päästä kehruuviikonloppu ♥
Muutenkin vaan kehrään. Paitsi tänään raivasin pihaa ja eilen korjasin kokeita.
Jäättekö te koskaan jumiin johonkin käsityölajiin? Kesäisin tekee mieli virkata (vaikka niskat ei kestä), joten olen hamstrannut matonkudetriikota (vessaan matto?) ja nyt tekee mieli Cataniaa... Bongasin jo yhdestä lehdestä aika kivan virkatun tunikankin. Mutta olen siis jäänyt jumiin kehräämiseen. Neulominen huvittaa lähinnä kokouksissa, kotona vaan kehrään.
Valmis vyyhti on kuivumassa pesun jälkeen, tuli todella kauniita syksyn värejä, tai ehkä kesänkin. Seuraavaksi haluan jotain ihan erilaista. Haluaisin kehrätä tosi tiukkakierteistä sukkalankaa, jonka sitten neuloisin pelliksi, jotta kestäisi sukissa hyvin. Mutta kun olen kerran viime kesänä kehrännyt sellaista liikakierteistä väkerrystä, etten sitäkään kyllä halua. Pelkään saavani sitä aikaiseksi, joten en kuitenkaan uskalla laittaa paljoa kierrettä... Toisaalta tekisi mieli kokeilla kaikkea erilaista. Esim. - hui kauhistus! - paksua! Tosin sen opettelu voi olla vaikeaa, pitäisi harjoitella ja harjoitella. Ehkä voisin ryöstää Pirrenin idean: harjoittelen paksun kehräämistä ja ihan oikeasti neulon nämä harjoitteluni tilkuiksi ja teen elämäni tilkkupeiton ;) Nuo tilkut näyttivät niin hauskoilta, kun niitä näin Päivölässä maaliskuussa.
Kiitos kaikille edellisen postauksen kommenteista!
Jostain syystä elämä tuntuu just nyt tosi ihanalta ♥
Kolme viikkoa kesälomaan.
Viikon päästä kehruuviikonloppu ♥
Muutenkin vaan kehrään. Paitsi tänään raivasin pihaa ja eilen korjasin kokeita.
Jäättekö te koskaan jumiin johonkin käsityölajiin? Kesäisin tekee mieli virkata (vaikka niskat ei kestä), joten olen hamstrannut matonkudetriikota (vessaan matto?) ja nyt tekee mieli Cataniaa... Bongasin jo yhdestä lehdestä aika kivan virkatun tunikankin. Mutta olen siis jäänyt jumiin kehräämiseen. Neulominen huvittaa lähinnä kokouksissa, kotona vaan kehrään.
Valmis vyyhti on kuivumassa pesun jälkeen, tuli todella kauniita syksyn värejä, tai ehkä kesänkin. Seuraavaksi haluan jotain ihan erilaista. Haluaisin kehrätä tosi tiukkakierteistä sukkalankaa, jonka sitten neuloisin pelliksi, jotta kestäisi sukissa hyvin. Mutta kun olen kerran viime kesänä kehrännyt sellaista liikakierteistä väkerrystä, etten sitäkään kyllä halua. Pelkään saavani sitä aikaiseksi, joten en kuitenkaan uskalla laittaa paljoa kierrettä... Toisaalta tekisi mieli kokeilla kaikkea erilaista. Esim. - hui kauhistus! - paksua! Tosin sen opettelu voi olla vaikeaa, pitäisi harjoitella ja harjoitella. Ehkä voisin ryöstää Pirrenin idean: harjoittelen paksun kehräämistä ja ihan oikeasti neulon nämä harjoitteluni tilkuiksi ja teen elämäni tilkkupeiton ;) Nuo tilkut näyttivät niin hauskoilta, kun niitä näin Päivölässä maaliskuussa.
Kiitos kaikille edellisen postauksen kommenteista!
Jostain syystä elämä tuntuu just nyt tosi ihanalta ♥
Tunnisteet:
elämä,
haaveet,
kehrääminen,
virkkaaminen
4. toukokuuta 2012
Erilainen
Ei vappuhuiskaa, ei serpentiiniä, ei simaa, ei tippaleipiä, ei ilmapalloja. Erilainen vappuaatto siis. Oli ihania, suloisia, lämpimiä, karvaisia otuksia - alpakoita! Varsinkin vauvat ovat sydämen vievän suloisia. En vaan saanut niistä teräviä kuvia, kun aina pää heilahti kun painoin nappia. Pitää mennä uudestaan käymään piakkoin.
Englannista asti tuli australialainen keritsijä kiertämään suomalaisia alpakkatiloja. Nopea ja ammattitaitoinen. Yhdessä illassa kerittiin 37 alpakkaa. Pelkkä keritsijä ei riitä, vaan tarvitaan muitakin organisoimaan eläin sisään, ulos, keräämään villoja. Erilaiset villat kerättiin eri pusseihin talteen: jalat ja vatsa yhteen, kaula toiseen ja satula (eli se isoin osa) kolmanteen.
Seurasin tuota keräämistä ensin sivusta jonkin aikaa kun en ole tällaisessa ennen mukana ollut. Sitten uskaltauduin mukaan. Ekalla kerralla säikähdin ihan hassua asiaa: se villa, joka oli sekuntia aikaisemmin vielä ollut eläimessä kiinni, se oli tietenkin ihon lämpöistä! Villa on myös uskomattoman pehmeää, kuohkeaa, suloista. Tosin alpakoiden emännällä on kyllä edessään todella mahtava urakka: hän käy käsin läpi kaikki villat ja lajittelee ne. Eihän tuossa itse tilanteessa ehtinyt kuin kahmia ne villat roskineen kaikkineen mukaan suurin piirtein - ne pitää siis siivota.
Kuvat ovat huonoja, koska kaikki osaset liikkuivat koko ajan. Kuvassa toivottavasti kuitenkin näkyy mikä mahtava villapehko näillä on. Yksi oli suri, eli sitä harvinaisempaa karvatyyppiä. Se, Aatami, oli aikoinaan tilan ensimmäinen tilalla syntynyt alpakka, ja sen karvan suri-laatu oli yllätys, koska kukaan ei tiennyt sen isästä mitään. Sen emä tuli tilalle ja Suomeen Chilestä jo valmiiksi tiineenä.
Muut ovat huacaya-alpakoita. Kaikki kuitenkin yhtä ihania. Varsinkin nuorukaiskarsinassa (vuoden takaisia poikasia) oli yksi iiiiiihana tummanruskea, joka tuli heti tekemään tuttavavuutta ja häntä vispasi kovasti. Antoi pusunkin! Yksikään näistä alpakoista ei sylkenyt, vaikka kovasti olen joskus vuosia sitten alpakoita ekan kerran (ihan muualla Suomessa) nähdessäni kuullut varoituksia.
Alpakka ohjattiin sisään (nätisti tulivat, ihan vapaaehtoisesti), nostettiin pöydälle ja kerittiin todella nopeasti. Samalla oli helppo tarkkailla ihon kuntoa ja hampaatkin tarkistettiin. Eläimet käyttäyivät hienosti. Noin isosta porukasta pari osoitti mieltään huutamalla, mutta rauhoittui varmoissa ja tottuneissa käsissä. Pari piti ihanaa "nuunuu"-ääntä, semmoista hellää. Valtaosa oli ihan hiljaa ja nätisti. Häntä heilui jos silitti.
Kuvan yläreunassa näkyy villava, kuohkea, mahtava satula. Se on siis se osa villaa selästä ja kyljistä, jossa olisi satula, jos sellaista käytettäisiin. Alpakat keritään yksilöstä riippuen joka vuosi tai joka toinen vuosi. Joillekin tehtiin ns. puudelikampaus, eli kaulaa ei keritty, koska villa siinä ei ollut kasvanut vielä kovin paljoa. Villankasvu on siis yksilöllinen, periytyvä ominaisuus ihan niin kuin villan laatu ja värikin.
Me ihmiset olimme yltä päältä karvoissa ;) Oli tosi kiva päästä mukaan tällaiseen, haluan mielelläni toistekin!
Englannista asti tuli australialainen keritsijä kiertämään suomalaisia alpakkatiloja. Nopea ja ammattitaitoinen. Yhdessä illassa kerittiin 37 alpakkaa. Pelkkä keritsijä ei riitä, vaan tarvitaan muitakin organisoimaan eläin sisään, ulos, keräämään villoja. Erilaiset villat kerättiin eri pusseihin talteen: jalat ja vatsa yhteen, kaula toiseen ja satula (eli se isoin osa) kolmanteen.
Seurasin tuota keräämistä ensin sivusta jonkin aikaa kun en ole tällaisessa ennen mukana ollut. Sitten uskaltauduin mukaan. Ekalla kerralla säikähdin ihan hassua asiaa: se villa, joka oli sekuntia aikaisemmin vielä ollut eläimessä kiinni, se oli tietenkin ihon lämpöistä! Villa on myös uskomattoman pehmeää, kuohkeaa, suloista. Tosin alpakoiden emännällä on kyllä edessään todella mahtava urakka: hän käy käsin läpi kaikki villat ja lajittelee ne. Eihän tuossa itse tilanteessa ehtinyt kuin kahmia ne villat roskineen kaikkineen mukaan suurin piirtein - ne pitää siis siivota.
Kuvat ovat huonoja, koska kaikki osaset liikkuivat koko ajan. Kuvassa toivottavasti kuitenkin näkyy mikä mahtava villapehko näillä on. Yksi oli suri, eli sitä harvinaisempaa karvatyyppiä. Se, Aatami, oli aikoinaan tilan ensimmäinen tilalla syntynyt alpakka, ja sen karvan suri-laatu oli yllätys, koska kukaan ei tiennyt sen isästä mitään. Sen emä tuli tilalle ja Suomeen Chilestä jo valmiiksi tiineenä.
Muut ovat huacaya-alpakoita. Kaikki kuitenkin yhtä ihania. Varsinkin nuorukaiskarsinassa (vuoden takaisia poikasia) oli yksi iiiiiihana tummanruskea, joka tuli heti tekemään tuttavavuutta ja häntä vispasi kovasti. Antoi pusunkin! Yksikään näistä alpakoista ei sylkenyt, vaikka kovasti olen joskus vuosia sitten alpakoita ekan kerran (ihan muualla Suomessa) nähdessäni kuullut varoituksia.
Alpakka ohjattiin sisään (nätisti tulivat, ihan vapaaehtoisesti), nostettiin pöydälle ja kerittiin todella nopeasti. Samalla oli helppo tarkkailla ihon kuntoa ja hampaatkin tarkistettiin. Eläimet käyttäyivät hienosti. Noin isosta porukasta pari osoitti mieltään huutamalla, mutta rauhoittui varmoissa ja tottuneissa käsissä. Pari piti ihanaa "nuunuu"-ääntä, semmoista hellää. Valtaosa oli ihan hiljaa ja nätisti. Häntä heilui jos silitti.
Kuvan yläreunassa näkyy villava, kuohkea, mahtava satula. Se on siis se osa villaa selästä ja kyljistä, jossa olisi satula, jos sellaista käytettäisiin. Alpakat keritään yksilöstä riippuen joka vuosi tai joka toinen vuosi. Joillekin tehtiin ns. puudelikampaus, eli kaulaa ei keritty, koska villa siinä ei ollut kasvanut vielä kovin paljoa. Villankasvu on siis yksilöllinen, periytyvä ominaisuus ihan niin kuin villan laatu ja värikin.
Me ihmiset olimme yltä päältä karvoissa ;) Oli tosi kiva päästä mukaan tällaiseen, haluan mielelläni toistekin!
Tunnisteet:
elämä,
muut käsityöt
24. huhtikuuta 2012
Sittenkin!
Ihmeiden aika ei ole ohi, se neuloo sittenkin! Tässä meni kyllä pari kuukautta, että neulominen ei kiinnostanut pätkääkään, mutta nyt tuntuu, että lama on ohi. Pitsihuivit tehoavat aina mihin tahansa lamaan ;)
Tämän huivin tarina alkoi jo vuosi sitten. Osallistuin silloin yhteen vaihtoon Ravelryn kautta, ja sain ihanan punaisen paketin. Paketissa oli villaa, BFL:ää Fiber Optic Yarnsilta. Näköjään se on tuolloin tahtonut sukkalangaksi, mutta kehräsin sen viime kesänä kyllä kaikkea muuta kuin sukkalangaksi. Huivilankaahan se.
Malli: Seraphim Shawl (Ravelry)
Lanka: itse kehrätty BFL (ihana pehmeää ja ilmavaa, kauniisti melkein solidia lämmintä punaista), 109 grammaa
Puikot: 3,5 mm KnitPro pyörö
Rakastan! Alunperin ajattelin tätä lahjaksi, mutta kun miulla on jo mielessä toinen vaihtoehtoinen lahja tälle ihmiselle, taidankin pitää huivin itse. Miullahan ei ole vielä punaista huivia. Niin, siis punaista kolmiohuivia. Tai siis punaista kolmiohuivia, jonka olisin itse neulonut. Ei, huiveja EI voi olla liikaa!
Ohje oli selkeä ja hyvin kirjoitettu, mitä nyt amerikkalaiseen tyyliin vähän liiankin perusteellinen. Mukana kaaviot ja kirjoitetut ohjeet. Koska tiesin lankani rajallisen määrän, oikaisin vähän siellä sun täällä. Suora osuus on samoin kuin ohjeessa, ekassa kaaviossa jätin ainakin yhdet reiät väliin (ja yksissä rei'issä on supermoka, muttei kerrota kenellekään), toinen kaavio ohjeen mukaan, neljännestä vain vähän alkua. Mutta toimiihan tämä ihan hyvin näinkin ja tuli kyllä riittävän iso.
Tykkään mallista niin paljon, että voisin tehdä toisenkin!
Kuvassa mukana myös messuostos Popperilta. Pöllöt vaan on niin söpöjä.
Tämän huivin tarina alkoi jo vuosi sitten. Osallistuin silloin yhteen vaihtoon Ravelryn kautta, ja sain ihanan punaisen paketin. Paketissa oli villaa, BFL:ää Fiber Optic Yarnsilta. Näköjään se on tuolloin tahtonut sukkalangaksi, mutta kehräsin sen viime kesänä kyllä kaikkea muuta kuin sukkalangaksi. Huivilankaahan se.
Malli: Seraphim Shawl (Ravelry)
Lanka: itse kehrätty BFL (ihana pehmeää ja ilmavaa, kauniisti melkein solidia lämmintä punaista), 109 grammaa
Puikot: 3,5 mm KnitPro pyörö
Rakastan! Alunperin ajattelin tätä lahjaksi, mutta kun miulla on jo mielessä toinen vaihtoehtoinen lahja tälle ihmiselle, taidankin pitää huivin itse. Miullahan ei ole vielä punaista huivia. Niin, siis punaista kolmiohuivia. Tai siis punaista kolmiohuivia, jonka olisin itse neulonut. Ei, huiveja EI voi olla liikaa!
Ohje oli selkeä ja hyvin kirjoitettu, mitä nyt amerikkalaiseen tyyliin vähän liiankin perusteellinen. Mukana kaaviot ja kirjoitetut ohjeet. Koska tiesin lankani rajallisen määrän, oikaisin vähän siellä sun täällä. Suora osuus on samoin kuin ohjeessa, ekassa kaaviossa jätin ainakin yhdet reiät väliin (ja yksissä rei'issä on supermoka, muttei kerrota kenellekään), toinen kaavio ohjeen mukaan, neljännestä vain vähän alkua. Mutta toimiihan tämä ihan hyvin näinkin ja tuli kyllä riittävän iso.
Tykkään mallista niin paljon, että voisin tehdä toisenkin!
Kuvassa mukana myös messuostos Popperilta. Pöllöt vaan on niin söpöjä.
Tunnisteet:
kehrääminen,
messut,
neulominen,
ostokset,
vaihdot,
valmiit
20. huhtikuuta 2012
Vanhaa
Apua! Mihin se viikko taas hurahti? Koeviikko, kasit TETissä, kevättä odotellessa. Viime viikonloppuna oli siis Jyväskylän käsityömessut. Itse olin Titityyllä nautiskelemassa ihanista asiakkaista ja upeista langoissa. Tykkään ihan mahdottomasti asiakkaista, kun he puhuvat tätä samaa "käsityökieltä". Tuttuja, uudempia ja myös vuosien takaisia on myös tosi kiva nähdä. Kiitos teille kun teitte viikonlopusta niin rentouttavan ♥
Tässä kuvassa osa messusaaliista. Kuvasta puuttuu yksi Riimingan tunika. Taas, joo, mutta kun ne on niin ihania! Yksi tyyny Popperilta - Popperin tuotteista tykkään myös ihan mahdottomasti. Hopeasäikeeltä lankaa ja Titityyltäkin vähän. Lisäksi nappeja ja sukkapuikkojen pitimet Lauri-tuotteelta. Todella upeita, ja uusi tuttavuus miulle.
Kuvassa ovat löydöt sieltä takanurkan "antiikkitädiltä". Kävin siellä penkomassa jo lauantaina, mutta en oikein löytänyt mitään. Avasin sitten taas kerran suuren suuni ja kysyin, että ei olis hattutukkia? No, ei mukana, mutta kotona on, eli oletko paikalla huomennakin? No, olinhan miä ;) Kuvassa siis vanha hattutukki. Aika pieni, joko ihmisten päät ovat ennen vanhaan olleet pienempiä tai sitten lapsen koko. Ehkä tätä voi topata isommaksi vaikka kuplamuovilla? Haluan kokeilla hattujen huovuttamista!
Puinen kepukka on tädin mukaan värttinän varsi. Voi hyvinkin olla, mutta ajattelin, että tätä voisi käyttää myös nostepinnenä. En tiedä onko tällä suomenkielistä nimeä ollenkaan. Semmoinen keppi, jolla voi tehdä sisältä purkautuvia keriä. Tosin voisihan niitä tehdä ihan oman peukalon ympärillekin.
Kolmantena virkkuukoukkupaketti. Kaikki ne pienet koot (jotka miulla itse asiassa on jo, mutta ei nyt puututa siihen), kaksi kappaletta jokaista suojatuppeineen. Alkuperäispakkaus vuodelta 1959, täysin käyttämätön. Jotenkin vaan niin ihana.
Välineurheilja. Käsityöhullu. Hamsteri. Ihan kahjo :)
Tässä kuvassa osa messusaaliista. Kuvasta puuttuu yksi Riimingan tunika. Taas, joo, mutta kun ne on niin ihania! Yksi tyyny Popperilta - Popperin tuotteista tykkään myös ihan mahdottomasti. Hopeasäikeeltä lankaa ja Titityyltäkin vähän. Lisäksi nappeja ja sukkapuikkojen pitimet Lauri-tuotteelta. Todella upeita, ja uusi tuttavuus miulle.
Kuvassa ovat löydöt sieltä takanurkan "antiikkitädiltä". Kävin siellä penkomassa jo lauantaina, mutta en oikein löytänyt mitään. Avasin sitten taas kerran suuren suuni ja kysyin, että ei olis hattutukkia? No, ei mukana, mutta kotona on, eli oletko paikalla huomennakin? No, olinhan miä ;) Kuvassa siis vanha hattutukki. Aika pieni, joko ihmisten päät ovat ennen vanhaan olleet pienempiä tai sitten lapsen koko. Ehkä tätä voi topata isommaksi vaikka kuplamuovilla? Haluan kokeilla hattujen huovuttamista!
Puinen kepukka on tädin mukaan värttinän varsi. Voi hyvinkin olla, mutta ajattelin, että tätä voisi käyttää myös nostepinnenä. En tiedä onko tällä suomenkielistä nimeä ollenkaan. Semmoinen keppi, jolla voi tehdä sisältä purkautuvia keriä. Tosin voisihan niitä tehdä ihan oman peukalon ympärillekin.
Kolmantena virkkuukoukkupaketti. Kaikki ne pienet koot (jotka miulla itse asiassa on jo, mutta ei nyt puututa siihen), kaksi kappaletta jokaista suojatuppeineen. Alkuperäispakkaus vuodelta 1959, täysin käyttämätön. Jotenkin vaan niin ihana.
Välineurheilja. Käsityöhullu. Hamsteri. Ihan kahjo :)
13. huhtikuuta 2012
Mukavaa
Joskus kaikki vaan menee niin hyvin. On kiva ja mukava olla.
Tänään oli Keski-Suomen lukiohankkeen järjestämä Jyväskylän yliopiston Kielten päivä. Mielenkiintoista, antoisaa ja kivaa. Toivottavasti tämmöisiä tulee jatkossakin, ja toivottavasti myös yliopiston kieli-ihmiset tulevat/pääsevät vastavierailuille maakunnan lukioihin.
Oli myös kevätpäivä. Yöllä (ja vähän päivälläkin) satoi ihan rehellistä vettä! Ei räntää, ei lunta, ei alijäähtynyttä jotain, vaan kunnolla vettä. Oikein rapisi kattoon. Kevät ♥
Viikolla vietimme yhden illan työkavereiden kanssa syöden vallan erinomaisen hyvin ja parantaen yhdessä maailmaa. Kyllä miua on onnistanut työkavereiden suhteen.
Viime yönä Tallinna eläintarhassa syntyi kolme Amurin leopardin pentua. Toivottavasti kaikkien elo sujuu tästäkin eteenpäin hyvin. Olen ihan koukussa ja seuraisin pesäkameraa koko ajan jos vain voisin.
Löysin kaupasta ihanat miun vihreät kumpparit. Ja mikä parasta, ei tarvinnut ottaa järjettömän isoa kokoa, jotta mahtuisi pohkeesta. Ovat siis hieman lyhyempi vartiset, mutta eivät hölsky jalassa huolimatta kolmista villasukista ;)
Tänään oli Keski-Suomen lukiohankkeen järjestämä Jyväskylän yliopiston Kielten päivä. Mielenkiintoista, antoisaa ja kivaa. Toivottavasti tämmöisiä tulee jatkossakin, ja toivottavasti myös yliopiston kieli-ihmiset tulevat/pääsevät vastavierailuille maakunnan lukioihin.
Oli myös kevätpäivä. Yöllä (ja vähän päivälläkin) satoi ihan rehellistä vettä! Ei räntää, ei lunta, ei alijäähtynyttä jotain, vaan kunnolla vettä. Oikein rapisi kattoon. Kevät ♥
Viikolla vietimme yhden illan työkavereiden kanssa syöden vallan erinomaisen hyvin ja parantaen yhdessä maailmaa. Kyllä miua on onnistanut työkavereiden suhteen.
Viime yönä Tallinna eläintarhassa syntyi kolme Amurin leopardin pentua. Toivottavasti kaikkien elo sujuu tästäkin eteenpäin hyvin. Olen ihan koukussa ja seuraisin pesäkameraa koko ajan jos vain voisin.
Löysin kaupasta ihanat miun vihreät kumpparit. Ja mikä parasta, ei tarvinnut ottaa järjettömän isoa kokoa, jotta mahtuisi pohkeesta. Ovat siis hieman lyhyempi vartiset, mutta eivät hölsky jalassa huolimatta kolmista villasukista ;)
Huomenna ja sunnuntainakin on tiedossa kivoja päiviä. Toivottavasti paljon vanhoja tuttuja ja yhtä paljon uusia ihmisiä. Väriterapiaa. Lankaa! Jyväskylän Käsityömessut Paviljongissa ja miä tietysti TitiTyyn onnellisena orjana :) Tulkaa moikkaamaan!
9. huhtikuuta 2012
Me
En halua tulla kuvatuksi. En. (Tai ehkä aurinko paistoi silmään.)
Pahuksen lumikuurot - eikö vois vaan olla koko ajan aurinkoista ja lämmintä?
Nam! Ei ihan vihreää, eikä ehkä kovin tuorettakaan, mutta silti ihan nam!
Jee, pääsee uittamaan tassut! Ei tää kyllä järveä vastaa, mutta parempi kuin ei mitään.
Ai? Sisälle? Ei vielä...
Nam! Ei ihan vihreää, eikä ehkä kovin tuorettakaan, mutta silti ihan nam!
Jee, pääsee uittamaan tassut! Ei tää kyllä järveä vastaa, mutta parempi kuin ei mitään.
Ai? Sisälle? Ei vielä...
Tunnisteet:
kissat,
kuvaaminen