Joulu

Lahjat on avattu, osa on jo käytössä :) Olo on rauhallinen. Herroille ja Hilmalle paaaaljon ruokaa. Auto pakattu. Illalla kotiin.

Salsaa!

Joskus bloggaaminen on fyysisesti todella vaativaa. Mulla on just nyt jalat oikosenaan soffapöydällä ja Piki makaa pitkin pituuttaan jalkojen päällä. Oikeassa jalassa ei enää ole tuntoa, mutta ei voi liikkua ettei herätä autuaasti nukkuvaa karvalasta. Läppäri on sohva käsinojalla ja kirjoitan jotenkin sormet + käsivarret + olkapäät solmussa...


Tänään olen nauttinut Suomen Winter Wonderlandistä kävelemällä ja luomalla lunta. Ihania maisemia! Mutta tässä siihen loputtomaan valkeuteen vähän salsaa!

Malli: ei ole. Pääkopasta jossain blogissa joskus nähty idea nostetuista silmukoista.
Lanka: Knitting Goddess 4-ply, väri Salsa (Titityyltä neuleretriitissä), 55 g
Puikot; 2,25 mm


Todella hyvän tuntuista käsissä ja jaloissa. Vaikka on super-hyperpätkärääkättyä, niin silti jotenkin niin hyvän väristä. Nuo värit sointuvat kaikki toisiinsa - olisiko siinä se salaisuus? Tahtoo lisää!

Yllätys

Niisk! Kiitos!

Jostain syystä, meillä on postinjakelu takkuillut pitkin syksyä. Ennen vanhaan (silloin vanhoina hyvinä aikoina) posti tuli jo ennen puolta päivää. Nykyään saattaa tulla vasta kolmen jälkeen. Niinpä minä aika usein unohdan kurkata postilaatikkoon... Tänäänkin unohdin. Just äsken vein roskat (sain vihdoinkin roudattua sen rukin jättikokoisen pahvilaatikon roskikseen) ja lakaisin lumet rapulta ja muistin postilaatikon. Pino kauniita joulukortteja ja paketti! Eihän Fnacin paketti voi tulla näin äkkiä... ja tää on Suomesta! Indy näyttää:


Pakeista paljastui tonttukortti, Surina (puulaji?) puikot - todella kauniit!, kolme vyyhtiä niin minun punaista Katya Tupaa (silkkiä ja merinoa) ja kissoille tosi suloinen hiiri, joka rapiseekin. Ketkä??? No, maailman kilteimmät sukkasatolaiset Susu, Piiku, Jossu ja Mari! Onnistuitte kyllä yllättämään täysin! Kiitos!


Kuten näkyy hiiri hävisi jo... Ja langatkin huutavat tosi kovaa, että yksi idea on ihan pakko toteuttaa just niillä! Joulu ja maailman ihanimmat ihmiset :) Hymyilen täällä ihan pöllönä ;)

Suloinen!

Joskus, onneksi aika useinkin, pienistä jutuista tulee huiman hyvä olo. Onnellinen. Eilen sain ystäviltäni tämä kortin. Aivan ihana, onnea ja rauhaa huokuva kuva. Kysyin luvan, ja tässä siis teillekin tunnelmakuva keuruulaiselta alpakkatilalta Mayu Alpacas. Upea sää ja maisema, iki-ihanat alpakat tarkkoina kuin porkkanat, ja pisteenä i:n päällä talossa kolme viikkoa ollut koiranpentu, Evira. Koiran rotua en muista, enkä osaisi varmaan oikein kirjoittaakaan, kuulosti muistaakseni puolalaiselta ;) Mutta suloinen pikku palleroinen! Kiitos!
Klikkaa suuremmaksi!


Eilen muutaman ihmisen sanat ahdistivat, mutta päätin, että nyt, lomalla en aio niitä muistaa, kun en niille mitään voi. Siispä mietin vain onnellisia asioita.

Onnellinen olo tulee liiasta suklaasta, lämpimästä kissasta kainalossa (tosin se voisi öisin vähän enemmän nukkua ja vähän vähemmän ravata ruokakupilla ja tulla sitten maukumaan/hörräämään miun korvaan:"nosta peittoooooo!"), hyvästä ruuasta (kanapataa ja uuniperunoita), ensi viikon ajattelusta (ei pahemmin aikatauluja), isosta pinosta lukemattomia kirjoja, neulesuunnitelmista (on taas vaihteeksi ajatus, joka pitäisi testata), pitkästä puhelusta ystävän kanssa, ihanan ohjeen kääntämisestä (joo, on se hullu ;) ja ennen kaikkea - sataa lunta!!!

Sipulit

Lomalomalomalomalomalomalomaloma! Se selittääkin tämän kiireen. En ehdi päivittämään blogia, kun ei ehdi kuvata. Kumpaakaan (tahi sitten neulomista tai muuta käsityötä) ei ehdi tekemään kun pitää roikkua Räveltämössä... liian hyvää seuraa :)


Yllä joulupuutarha. Selitys: Kuten kaikki kunnolliset takapihalliset ihmiset, ostin tietenkin kukkasipuleita vakaana aikomuksena muistaa istuttaa ne. Löysin vielä pusseja, joissa oli vain keltaisia krookuksia - lemppareitani! Mutta kas, pari viikkoa sitten, ennen näitä hirmupakkasia, löysin sipulipussit terassilta avaamattomina... No, maa oli aika kovaa, enkä omista rautakankea, joten nostin pussit sisälle. Yksi kaveri tosin aikoinaan (noin 7-8 vuotta sitten) istutti ihan onnistuneesti omenapuita 2 kpl marraskuussa polttamalla ensin nuotiota tulevan omenapuun paikalla jotta maa sulisi...

Kaksi viikkoa kului ja eilen raivaus-siivous-hurmiossa löysin pussit kylppärin kaapin alta. Ja ituja! Ihan selvästi noissa on alkuja. Kaivoin huushollin kaikki puhtaaksi pestyt lasipurnukat (tulipahan samalla raivattua jääkaapin ylinen kaappi - herrat tosin pettyivät katkerasti - niiden raksupusseja säilytetään siellä) ja yhden lasisen ihanan maljakon (tarpeeksi leveä). Googlasin ja tiirailin kuvia ja laitoin hitusen multaa astioiden pohjalle ja sipulit päälle nätisti. Pienimmissä on vain yksi narsissin sipuli per purkki. Katsotaan mitä tapahtuu.

Ensimmäisenä mielessä ja todennäköisimpänä tullee käymään näin: Herra löytävät piilon. Se iso maljakko on piilotettu Wollmeisejen viereen olkkarin hyllykköön. Loput (kuvassa) on piilotettu takan päälle, ei telkkarin puolelle, vaan sille toiselle, jonka vieressä lattialla on takkapuut ja poltettavat roskat. Siltä puolelta herrat eivät ole hypänneet takan päälle vielä koskaan. Muistaakseni. Vuorokausi on mennyt ilman, että joku olisi käynyt sorkkimassa. Sen sijaan yksi verho vedettiin eilen pitkästä aikaa alas.

Yksi sukka valmis. Ihana!

Hassua

Enää kaksi päivää. Sitten lojun ja pidän pyjamapäivää sunnuntaina. En tee yhtikäs mitään! Sitten ensi viikolla raivaan vähän huushollia (ei mitään kaappeja, mutta semmoinen perusraivaus), kaivan jostain joululiinan keittiön pöydälle. Leivon vähän (perinteiset hedelmäkakut ainakin) ja muutamaa jouluherkkuakin tekee mieli tehdä jouluksi. Paria hyvää salaattia ja nami-nami luumukonjakkijäädykettä. Karpaloitakin olis, mitähän keksisi?

Just nyt Indy makaa mielenosoituksellisesti keskellä keittiön pöytää ja tuijottaa minua ja Pikiä, joka makaa tässä miun koipien vieressä kyljessä kiinni. Indyllä on nälkä - kuten aina.


Tuli taas aloitettua sukat. Ei sitä mitä olis pitänyt, vaan sellainen pikaprojekti. Tarvitsin aivottoman projektin kokeenvalvontaan ja kampaamoon, joten siksi. Ihana lanka, neuleretriitissä Titityyltä ostamani Knitting Goddessin todella monivärinen lanka. Aivan ihanan aurinkoinen, hyvää mieltä täynnä, mutta, koska se on niin monivärinen, ne värit raidottuvat eri tavoin eri kohdissa sukkaa. Varressa tosi södeä yhden kerroksen raitaa, kantalapussa kahden kerroksen, kantapohjassa huomattavasti paksumpaa raitaa ihan pienen alueen verran ja nilkassa puolikkaan kerroksen raitoja. Mielenkiintoista sekametelisoppaa, tai siltä tämä varmaan kuulostaa. Mutta ihan oikeasti, tykkään! Ainoa ongelma on, että tämä on ollut terapiavyyhtini, eli sijoitettu takanpäällä juuri siihen kohtaan, mihin silmät osuvat noustessaan tästä näytöltä tai kirjasta... Pitänee sijoittaa siihen joku toinen ihkuvyyhti ;)

Näin taas vaihteeksi viime yönä tosi outoa unta. Olin Mikkelissä, ajoin kilpaa ensin autolla, sitten polkupyörällä. Yritin ylittää tuhatta ja sataa katua Savilahdenkadun ja Mikonkadun risteyksessä, jotta pääsisin sinnne lamppukaupan eteen suojaan kaatosateelta, mutta poliisi pysäytti ja päästi jonkun ihmeellisen keijukais/haltiamielenosoitusryhmän ensiksi. Mistähän tommonenkin uni tuli? Jouluruuasta Vanhassa Pappilassa? Oli muuten uskomattoman hyvää.

Syli

Kokeiden valvonnoissa on aina liikaa aikaa ajatella ja mahdollisuus kirjoittaa niitä aatoksia muistiin. Tai oikeastaan ideoita. Nyt olis yksi hanska/lapasidea, ja voisihan sitä soveltaa sukkiinkin... Tekisi mieli myös pitkästä aikaa neuloa pitsihuivi - lankoja on vaikka kuinka hirveästi, pitäisi vaan osata valita se oikea lanka ja se oikea malli. Ja aloittaa. Jokin ihme blokki on kun ei osaa aloittaa uutta...


Uudet patterit ovat erittäin hyviä - Piki todistaa. Ennen näitä uusia, pelkän takan varassa, Piki ei iltaisin tullut syliin nukkumaan, vaan piti parempana loikoilla pitkänä saunan lämpimällä lattialla. Yöksi se kuitenkin tuli kainaloon peiton alle. Nyt, uusien pattereiden aikaan on taas aloitettu iltasylinukkuminen, vaikka oikeasti huushollissa on aika tarkalleen sama astemäärä lämmintä kuin ennenkin. Syli, vaikka iso onkin, vaan käy ahtaaksi. Tietenkin kissa kunniapaikalla, läppäri kauempana koipien päällä (sillein, että yltää laattahiireen), teemuki siinä läppärin vieressä (ei saa kaataa!), neule ja puhelin jossain ihan lähellä. Indy käy vaan välillä katsomassa, että vieläkö ne nukkuu, se kurraa, kurnauskistelee ja mäykyy, yrittää saada Pikiä liikenteeseen. Mutta ei, herra nukkuu yhdeksään, käy syömässä ja sitten voi riehua.

Tänään herrat joutuvat kuitenkin viihtymään illalla keskenään, työpaikan jouluruokailu odotttaa. Hyvää ruokaa Wanhassa Pappilassa ja duuniringin ohjelmaa (4H-nuoria, oppilaita tietenkin).