Hmph

Pakkaset hellittivät - kissat tulivat takaisin sänkyyn yöksi. Pakkasilla nukutaan saunassa. Paitsi Piki nukkui silloinkin sängyssä välillä, umpi-uppeluksissa peiton alla.

Indyn mielestä viikonloppuisin, kun emäntä on kotona, pitää saada parempaa ruokaa kuin silloin, kun herrat ovat päivisin täällä keskenään. Tai ainakin kerjääminen ja valittaminen on yltänyt huikeisiin mittoihin.

Rassukat eivät tiedä vielä mihin muutaman viikon päästä joutuvat... Kylppäri+sauna+wc-remppa alkaa. Yritän saada herroille (no, ja itsellekin sillä enhän miä ilman vessaa ja suihkua pärjää) hätäapuvara-asunnon tosta suht läheltä rempan ajaksi. On tätä odotettukin jo vuosia.

Töissä miut nimitettiin viime viikolla lankaihmiseksi ja ranskanaiseksi. Ihan positiivisessa mielessä. Itse onnistuin kehittämään termin "chevonen" - ranska-suomea. Opiskelijat räjähtivät nauruun.

Neulominen ei oikein edisty. Huivintekele on muuten ookoo, mutta tietyssä keinovalossa lanka näyttää likaisen ruskealta oranssin sijaan. Ei kiva. Pitänee neuloa tuota vain luonnonvalossa. Uuttakin aloitin, mutta se on hidasta. En ole herra ties aikoihin tehnyt kirjoneuletta. Mutta ne värit... ♥

Olkkarissa kukkii justiinsa kevään ensimmäiset krookukset. Eläköön Ikea. Ehkä myös viime aikaisella ahkeraakin ahkerammalla takan poltolla on ollut jotain tekemistä asian kanssa.

Miten voisi taikoa lisää tilaa huusholliin? Ei, varasto välikattoon ei ole ratkaisu naapurien mielestä. Terassin voisi tietysti kattaa ja rakentaa seinätkin (yksi naapuri on tehnyt niin, eli olisi valmiit piirustuksetkin), mutta kun se pimentäisi olkkaria. Ehkä miä vaan siivoan ja järjestän työhuoneen uudelleen (taas). Hamsteri ei kuitenkaan osaa heittää mitään pois.

Vajaat kolme viikkoa hiihtolomaan. Ystäviä on ikävä.

Vuosi

Villasukka ei ole oikein ollut nimimerkkinsä mukainen aikoihin... Ei vaan ole sukatuttanut. On se kumma, miten tämä neuleharrastus kulkee sykleissä. Välillä ei tee mitään, sitten taas ihan kamalasti. Nyt on sentään tuo jälkimmäinen, ns. ahkera kausi menossa, mutta ei vaan sukatuta. Huivituttaa vähän liikaakin. No, ehkä se sukkavaihe taas joskus tulee. Nämä sukat on aloitettu... Joskus. Aivan taatusti muistan neuloneeni niitä pari hassua kerrosta viime kevään neuleretriitissä. Silloin oli muistaakseni menossa ensimmäinen sukka. Arvelisin näiden saaneen alkunsa joskus viime helmikuussa? Melkein vuosi meni siis valmiiksi saamiseen. Mutta kun ei vaan mitenkään huvittanut.

Malli: melkein perussukka ranskalaisella kantapäällä. Vain melkein, koska nuo nostettujen silmukoiden jonot tuovat sentään jotain kuvion tapaista.
Lanka: Punta Yarnsin Merisock, 48 grammaa. Tykkään kovasti langan tunnusta käsissä ja värit ovat herkulliset. Mutta, iso mutta. Langan kertauksessa oli selvästi mennyt jotain pieleen. Yksi säikeistä oli jatkuvasti löysempi kuin muut (siinä oli säännöllisin väliajoin pikkuinen lenksu ja käden tiukassa otteessa se irtonainen löysyys kertyi sitten säkkäräksi), ja toisen sukan varpaissa oli yksi säie vähemmän. En kuitenkaan viitsinyt purkaa kun vihdoinkin sain sukat tehtyä.
Puikot: 2,25 mm

Laitoin sukkiin vain 56 silmukkaa, ja näistä tuli kivan napakat, mahtuvat loistavasti kenkiin. Yleensä nämä napakat, tiukasti neulotut ja tiukasti istuvat, kestävät käytössä miulla parhaiten. Näillä lienee siis odotettavissa pitkä ja loistava ura ;)

Kiitos kommenteista! Anni: kyllä miä laitankin ensin pipon ja sitten huivin (mieluummin kolmio- kuin kaulahuivi), mutta ei se silti pysy päässä. Parhaiten pipon pysymiseen tuntuisi auttavan, jos on nuttura, ja pipossa erottuva reunus, jonka saa nutturan alle. En silti aio lopettaa hienosti alkanutta pipouraani, pakkohan noita on neuloa lisää ja testailla eri malleja. Niille, joista en itse tykkää löytyy varmaankin joku toinen käyttäjä.

Opettelen

Miä en ole koskaan tykännyt käyttää pipoja. Ne kun tuppaa nousemaan niskasta kamalan ylös. Ihan kersana tykkäsin niistä 70-luvun lasten turkishatuista, valkoinen, pitkä häntä takana. Sittemmin piti käyttää pipoja kun nuo eivät enää mahtuneet. Yläasteen käytin Mamman tekemää tuubia, muistaakseni sinivalkoinen. Lukiossa siirryin isojen huivien käyttäjäksi. Sidon ne yleensä sillein mummo-tyyliin, leuan alta ristiin ja niskan taakse kiinni. Ei pääse tuuli puhaltamaan mistään raosta ilkeästi kaulaan.

On tähän pipoinhoon toinenkin syy. Koulussa neulottiin pipo neljännellä luokalla. Ensin joustinneulekaitale pään ympäri (vihreä), ja sitten sen reunasta poimittiin silmukat ja neulottiin päälaki (sininen). Lopuksi tupsu ja vuoritus (valkoisella flanellilla). Kun tuo pipo oli muuten valmis, mutta vuoria vailla, äiti kuoli. Muistan kun mentiin kappeliin katsomaan äitiä viimeisen kerran, halusin ehdottomasti laittaa tuon pipon päähäni ja näyttää sen äidille. Ja siitä alkoi pipoinhoni.

Nyt olen ehkä parantunut. Tai ainakin opettelen aktiivisesti käyttämään pipoja. Vieläkään en ole löytänyt sitä täydellistä mallia, joka pysyisi koko ajan nätisti päässä, nousematta takaraivolta. Paras on tällä hetkellä tämä muutama vuosi sitten neulottu baskeri. Se pysyy, varsinkin nutturan kanssa, hyvin päässä ja tykkään väreistä. Ja itse kehrätty ♥

Parantamisen suurimpia tohtoreita ovat olleet neulovat ihanat ystävät. He loihtivat toinen toistaan makeampia pipoja, joten pakkohan sitä oli itsekin kokeilla. Ja pipo kun on vielä niin mainio pieni projekti, joka kulkee nätisti mukana, johon voi upottaa jämälankoja, jossa voi testailla kaikenlaisia mallineuleita ja tekniikoita. Vähän niin kuin sukat. Tai lapaset. Joten:

Malli: Rikke
Lanka: Colinette Cadenza, väri Vatican Pie 160, kulunki 94 grammaa (Jämiä tästä.)
Puikot: 3½ ja 4½
Tämä on näistä kahdesta pienempi ja napakampi, mutta väri on vähän lälly, ei yhtään miun väri vaikka luonnossa onkin vähän tummempi.

Malli: Sama kuin edellä, eli Rikke.
Lanka: Noro Silk Garden, väri 228, kulunki 101 grammaa (Jämiä tästä, napsin punaiset välistä pois.)
Puikot: Samat kuin edellä.
Isompi ja vähän lörppö, värit oikeasti vähän tummemmat, valkoinen lumi häiritsi kuvausta. Itsensä kuvaaminen käsivaralla katsomatta kameraan on muutenkin aika mielenkiintoista.

Talvi

Viime sunnuntaina. Aivan ihana ulkoilu- ja kameran ulkoilutuspäivä. Harmitti vaan, etten viitsinyt ottaa makrolinssiä mukaani. No, hyviä tuli tuolla taviksellakin (18-55 mm). Jäällä ei uskaltanut kävellä kuin suht rannassa; lumikerroksen alla oli kovin sohjoisen näköistä.

Aurinkoa II

Aurinkoa ei viime päivinä ole pahemmin näkynyt taivaalla, päinvastoin. Lunta on tullut oikein antaumuksella, lumitöitäkin on saanut tehdä ihan niin paljon kuin on huvittanut. Toisaalta, kivaahan se on. Ei ole liian kylmä, ei mahdotonta tuulta (paitsi tänään) eikä edes älyttömän liukasta. Tykkään tällaisesta talvesta!

Kuitenkin, tarvitsen aurinkoa, valoa, väriä! Niinpä olikin ihan pakko ottaa käsittelyyn Aurinko-vyyhtini. Ihanaa pehmeää BFL-silkkiä Tuulian värjäämänä. Kehräsin sen aikoinani kolmisäikeiseksi Navajo- eli ketjukertauksella. Näin värit pysyivät suht selkeinä, eivätkä sekottuneet toisiinsa. Koskapa tänä nyt on liukuvärjättyä, en voinut kuvitellakaan mitään kovin monimutkaista pitsihuivia - kuvio menisi ihan hukkaan. Tietysti olisin taas ja jälleen kerran voinut tehdä Simplicitaksen, mutta ei, välillä jotain muuta. Selasin Ravelryä puoli ikuisuutta, mutta mikään ei tuntunut siltä oikealta. No, eihän se mitenkään neulojaa rajoita...

Pistin sitten posottaen ilman mitään ohjetta, vaan sen mukaan mitä nyt sattui päähän pälkähtämään - nimesinpä tämän sitten Flow-huiviksi. Mitään en kirjoittanut muistiin, joten voi olla mielenkiintoista pähkäillä mitä oikein teinkään. Ja pähkäillä pitää. Sillä kuten ylläolevasta kuvasta näkyy (huonosti tosin, klikkaa isommaksi), pystysuorien reikäjonojen molemmin puolin on minipalmikot. Noloa tunnustaa, mutten huomannut tätä neuloessani, vaan vasta pingotuksen jälkeen. Mutta ne näyttävät sen verran kivoilta, että nyt tekee mieli kehittää tätä ideaa eteenpäin.

Malli: Ei ole, omasta päästä vaan. Nimetty Flow-huiviksi.
Lanka: Itse kehrätty BFL-silkki, 138 grammaa.
Puikot: 3 mm - yllättävän pienet, jotenkin kuvittelin ottaneeni isommat.

Tykkään huivista kovasti! Eniten tykkään noista poltetun oranssista kohdista, hailakoimmat menevät kyllä siinä välissä ihan hyvin. Kiva efekti, että päättelykerrokselle sattui tummaa.

Kiitos edellisen postauksen runsaista ja ihanista kommenteista. Joo, villaa on paljon. Kyllä ne siitä joskus vielä langoiksi muuttuvat... Joskus. Ja ehkä osa valkoisista muuttaa väriä, mutta siihen tarvitsen jonkun paljon paremman värjärin apua. Lankavarastoani en tosiaankaan uskalla levitellä samalla tavalla. Noita villoja on viisi muovilaatikollista. Lankoja on kuusi samanalaista laatikkoa + kolme kapeaa ja yksi leveä sängynaluslaatikko ja lukuisia muovipussillisia siellä sun täällä...

Villaisaa

Hullu. Tiedän olevani hullu monellakin tapaa, mutta tämä tapa on hieman spesiaali. Onneksi en ole yksin ♥

Yllä on tämän hetkinen villakokoelmani leviteltynä olkkarin lattialla. Kuvasta puuttuu ainakin samojedin villat (yksi pienehkö paperikassillinen). Niitä ei voi laittaa näkyville, jottei Piki käy syömässä niitä. Kuvasta puuttuu myös pari satsia (pieniä satseja) alpakkaa. Ne pitäisi karstata/kammata. Lisäksi huushollista saattaa löytyä vielä jostain kolosta villaa, jota en muista olevan olemassakaan. No, enpä muistanut kaikkia näitäkään... Ja postissa on tulossa All Spun Up'lta lisää. Pitäisköhän siirtyä vähäksi aikaa neulomisesta kehräämiseen? Pitäisköhän levitellä langat samalla tavalla?

Herra Avustaja. Piki istui ikkunalaudalla ja katseli hämmentyneenä. Indy syöksähteli ees taas villanyssäköiden perässä.

Kuka järjestäisi nuo nyt takaisin laatikoihin? Mielellään jotenkin loogiseen systeemiin? Värilliset erikseen (värin vai värjärin mukaan?) ja luonnonväriset erikseen. EDIT: klikkaa kuvat isommiksi!

Ainakin talo on eristetty hyvin mahdollisten tulipalopakkasten varalta.

Pehmeyttä

Neulomisinto on ollut koko syksyn enemmän tai vähemmän kateissa. Mikään ei ole huvittanut eikä kiinnostanut, ei langat eikä mallit. Ehkä se johtui osaksi ajan puutteesta, jatkuvasta kiireestä ja väsymyksestä, koska nyt, lomalla, on taas neulotuttanut ihan mukavasti. Villatakkikin on työn alla, mutta se tuntuu edistyvän niiiiiin hitaasti, joten joulupäivänä vaihdoin tähän vähän sutjakkaampaan työhön.

Malli: Coquille, tosin muokattuna rajoitettuun langanmäärään (eli paljon pienempi kuin tuo ohjeen pieni). Tämä täytynee toteuttaa piakkoin myös ihan normikokoisena (nyt tästä tuli enemmänkin kaulahuivikokoinen, haluaisin ihan kunnon kolmiohuivin). Tykkäsin.
Lanka: Artesano Hummingbird, 100 % alpakka. Ihanan pehmeää ja ah niin ihanan oranssista (eihän kukaan huomaa, että miun oranssi kausi jatkuu yhä?). Kulunki 134 grammaa. Väri Quail.
Puikot: 4,5 mm

Oli muuten harvinaisen hankala huivi pingottaa. En oikein tiennyt miten nuo lyhennetyillä kerroksilla neulotut kohdat olisi pitänyt saada mallailtua, jotta ne aukeaisivat nätisti. Loppujen lopuksi tuossa kärjen kohdalla laitoin niitä päällekkäin, kunhan vaan olivat leveänä. Kissa-avustajat tykkäävät huivin lämpimyydestä ja tykkäsivät tapansa mukaan myös pingottamisesta (Piki ryöstää nuppikset).

Ihanan lämmin ihoa vasten, väri sopii loistavasti talvitakkieni kanssa yhteen. Tätä lankaa miulla on toinenkin vyyhti, mutta tummanpuna-vihervä-sävyisenä (on siis 150 gramman vyyhdeissä).