Tylsää

Kissoilla on nähtävästi tylsää kun ei leluhiiriä anneta. Tai saivathan tänään uusia ja erilaisia kaupasta, mutta eivät ne olleet kivoja... Joten, tehdään sitten omia leluja, vaikkapa emännän ihanista tulppaaneista. Kuvassa asialla Indy, mutta suurimman osan taiteesta/tuhosta on aikaan saanut Piki.

EDIT: Pingottaminen on hyödyllistä. Se tietenkin avaa kuvion, mutta myös paljastaa mokat.... Olen kompastunut superhyperlahjakkaasti omaan nokkeluuteeni. Onneksi huivi jää itselle, eikä mokaa huomaa kovin moni... Paitsi te kaikki huomisen jälkeen ;)

Etualalla melkein valmis huivi. Lanka riitti, langanpäät päättelemättä ja pingotus (ensi yönä). Lanka on SNY lähettämä ihana Utunan Lempi, joka eri valossa näyttää aina ihan eri väriseltä. Koululla ja valokuvissa se on selvästi vihreää, mutta tuolla sohvan nurkassa ihan harmaata.

Malli on Triangular Summer Shawl Nancy Bushin upouudesta kirjasta (jonka minä onnekas sain Book Depositorystä). Vaikka kirja ja huivi ovat ihania, kritisoisin tätäkin teosta yhdestä pointista: tästä huivista ei ole yhtäkään kuvaa, jossa näkyisivät huivin kulmat. Ja minä olisin tarvinnut sitä kuvaa.... Huivi aloitettiin niskan pitkällä sivulla. Siis luotiin silmukat koko pitkään sivuun ensin, neulottiin pitkän sivun reunapitsi ja jatkettiin keskiosiolla. Lopuksi olisi pitänyt neuloa erikseen kolmion reunasivujen reunuspitsi ja ommella se kiinni keskiosaan. Minä kiersin tapani mukaan ja poimin sopivasti silmukoita ja neuloin reunuspitsin suoraan kiinni työhön. Mutta noista kulmista sanottiin vain:".... matching... with the ends of the top lace edge to form a continuous piece." Mutta kun tätä ennen oli käsketty neuloa reunapitsi chartin mukaan ja sen reunojen kuviot eivät täsmää nätisti yläreunan kuvioon - ellei sitten olisi aloittanut sivureunojen pitsin chartin keskeltä... En purkanut, toteutan tuon seuraavaan versioon. Eikä tuota huomaa kukaan muu kuin minä ;)

Muisteloa

Sny on ohi. Sain siis paketteja (ihania sellaisia) Piirongin Päivikiltä ja lähettelin itse Oukalle. Jostain täysin käsittämättömästä syystä en löydä kuvaa elokuun paketista. Muistaakseni pääasiana oli kuitenkin tummansininen maissilanka.

Syyskuussa täytin Oukan kirjatoiveen. Lankojen kanssa piti olla hiukan varovainen - kissat tykkäävät käydä haistelemassa kaikki huusholliin saapuvat uudet langat ja Ouka on allerginen....

Lokakuussa sain aikaiseksi jotain teeman poikastakin (joskus teemat syntyvät kuin itsestään, joskus kaikista paketeista tuntuu muotoutuvan epämääräisen sekalaisia kokoelmia): lapaset. Filonan sukkalanka tuntui varsin miellyttävältä omissa näpeissä mutta testaamaan en ole vielä päässyt.

Viimeisessä paketissa ei voi sanoa olevan minkäänlaista teemaa.... Tai ehkä: kaikkea kivaa? Tai kaikkea mistä itse tykkään ;)

Tämän päivän neule/kehräyssuunnitelmat eivät onnistuneet. Neuleesta tulee tod.näk. loppumaan lanka. Tai sitten ei. En ole ikinä ennen neulonut kolmiohuivia niin, että alussa on miljoona viissataa silmukkaa ja lopussa yksi (kärjistetysti) - en siis osaa laisinkaan arvioida langan kulunkia ja ensimmäinen vyyhti vaikuttaa hupenevan huikaisevaa vauhtia....

Löysin maton. Vesipestävä, punainen, ei liian hankala kissan oksujen suhteen. Eli perinteinen räsymatto, suomalaista tuotantoa.Tietysti olisi voinut kutoa itsekin (omat puut (tai kans.opistonhan ne oikeasti ovat) ovat liian pienet, mutta käsityöasemalla.... Paitsi, etten ehtisi kuin kesäisin ja kesäisin puut ovat varastossa! ja ko. tila majoituskäytössä.), mutta toisaalta enkös nyt tällä ostoksella estänyt lamaa...

"Asunnossa lemmikkejä" -kyltti, jonka ostin messuilta, löysi vihdoinkin paikkansa ulko-ovesta. Kuten pelkäsinkin, se kissa oli liian musta eikä erottunut tummasta ovesta, mutta keksinpä käsitellä sen lasten vahaliidulla (valkoisella)! Toimii!

Hain lankaa. Paljon eri värisiä keriä. Pohdinnassa siis ne säärystimet. Lankakaupan omistaja lupasi muuten soittaa ja kysyä blogimaailmaa pohdituttanutta kysymystä - lopetetaanko Maija ja Janne?

Pari

Ensimmäinen pariasia. Kiitos kaikille kommentoijille! Opettajalle on varsin terveellistä kuunnella aina myös sen toisen osapuolen mielipiteitä. Tärkeintä mielestäni on käyttää vaihtelevasti eri metodeja, jotta jokainen saa välillä kokea iloa ja toimia itselleen kaikkein mieluisimmalla tavalla. Varmasti välillä on tylsää, mutta toivottavasti myös toisinaan kivaakin. Eri luokat/ryhmät ovat erilaisia ja ensin, uuden luokan kanssa otan aika varman päälle, vältän kaiken maailman uusia hienouksia. Sitten kun oppii tuntemaan, jotenkin tietää, mitä voi kokeilla minkin porukan kanssa. Yhden sakin kanssa aikoinaan jopa kehitettiin kuorosuomennos.... Itse haluan välillä testata jotain uuttakin (alkusyksystä kokeille ja tarjoilijoille se parikoe, jota aion testata myös ysin ranskiksille - kysyin kyllä heiltä luvan, lupasivat), mutta monesti oppilaat ovat aika konservatiivisia.

33h - kyllä se menee. Päivä kerrallaan. Joskus on ollut kaksi jaksoa peräkkäin 35, mutta nyt onneksi uuden vuoden jälkeen on huomattavasti kevyempi urakka.

Toinen pariasia. SNY!!! Jotenkin ajattelin, että annat viimeisen paketin sitten kun tapaamme lauantaina, mutta totta, kevyempihän minun on kulkea messuilla, kun paketti oli jo tänään laatikossa. Ihanaaaaa! Addin pyöröt (minulla ei taidakaan olla bambuisia addeja) lempikoossani, mainio kortti, söpö teesiivilä, aivan mieletön namupaketti (yritän pitää kaapissa piilossa ja nautiskelen sitten syvimmän synkkyyden hetkellä lääkkeeksi) ja mitä lankaa!!!! Vaikka Petäjävesi tuossa naapurissa onkin, eivät Utunan langat ole minulle vielä tuttuja. Tämän värin nimi on Lempi. Kuvassa väri näyttää vihervältä, luonnossa (keinovalossa, kotiuduin myöhään) näytti harmaalta, aavistuksen rusehtavalta - pitää vielä nähdä huomenna (tai tod. näk. lauantaina, ellen sitten ota vyyhtejä töihin mukaan) luonnonvalossa. Käsittämättömän kaunista lankaa! Heti tekee taas mieli hanskoja..... Lämmin kiitos - odotan kovin tapaamistamme!


Kolmas pariasia. Lapaspari. Kuuntelin neuvojanne ja kissoihin nuo neulahuovutukset nyt sitten yrittävät liittyä. En osaa piirtää, en yhtään. En siis myöskään oikein osaa mallailla tahi suunnitella noita kuvioita. Teen vaan, ja siksi kissan pää meni vähän toiseen laitaan.... Toinen kuvio on olevinaan tassu. Ei, tästä talosta ei löydy vaaleanpunaista villaa. Ja toisaalta, Pikin anturat ovat tummanruskeita. Kivat kuitenkin!

Sellaiset oikein kädenmyötäiset lapaset.
Ohje: ei ole
Lanka: Eskimo (ihanaa!), 97g
Puikot: 3,25 mm (lähimmät käteen soffalla osuneet, kun Piki nukkui sylissä. Olisivat kyllä voineet olla isommat.)

Noita tikutellessa (ja kattien tassuja vahtiessa - no, pitäähän kaikkeen osallistua!) ihailin taas luonnon kauniita värejä - tahtoo kehrätä heti jotain just noista villoista! Aikaa, please!

Punaista

Ensin. Kiitos SKY:ni, kirjapostia tuli tänään! Ari Paulowin Kuolonkeinu. Minulle ihan uusi tuttavuus, mutta tykkään dekkareista, joten heti kun löydän niitä ylimääräisiä tunteja.... Mukana oli myös itsetehty kortti, jossa taustana oli kartta, jossa nätisti näkyivät sekä minun paikkakuntani, että kirjeen postileiman paikkakunta.... Kiitos!

Sitten, SNY, 100% villaa? Jos näin, on sen täytyy olla merinoa. Mutta silti kallistuisin piskuiseen silkkimäärään myös, koska se tuntuu niiiiiiiin pehmoiselta :)

Vielä. Tänään, ihan tosta noin vaan päähän pistona, sisustamista. Kangas, punaista puuvillaa (halpaa ale-sellaista) oli ostettu jo ainakin kolme vuotta sitten (eli ajalla ennen blogia). Siellä se oli maannut yläkomerossa työhuoneessa ja odottanut tilaisuuttaan.

Eilen Indy ja Piki erittäin taidokkaalla yhteistyöllä - mene sinä tuonne verhon taakse piiloon, niin minä sitten juoksen ihan hiiiiirmu lujaa makkarista, jarrutan ja törmään sinuun, sitten sinä muka säikähdät (vaikka verhosta kyllä näkee läpi) ja sitten painitaan - tiputtivat verhon taas. Ja sen jälkeen vielä jompi kumpi uitti sen ruokakupeissa kulman takana keittiössä. Toinen verho oli tiputettu jo viikonloppuna, ja se on jossain vaiheessa uitettu jossain nesteessä, siinä on semmoinen ruskea rantu.... Yksi verho oli vielä ylhäällä. Mutta nuo pitäisi pestä. Ei huvita. Toiset verhot on, mutta ne on kesäverhot! Eli kaivelin vanhan kankaan esille.

Onneksi kangas oli valmiiksi paloiksi leikattu, muuten tämä olisi saattanut lössähtää heti alkuunsa. Yläreunojen surautus ompeluapulaisten avustamana. Aina kun sain yhden valmiiksi ja ripustin sen kangaspuiden päälle odottamaan seuraavaa, jotkut kävivät painimassa ja juoksemassa ja kiskomassa verhon alas jotta siihen voisi kietoutua painimatsin pyörteissä.

Verho nro 1 ylös alareunan mallailua varten. Mitä jos....? Kyllä, uhkarohkeaa, mutta testataan. Eli laiska ompelija teki vain pienet käänteet sekä ylös ja alas ja nyt verhot ovat sillein oikein upeasti, luksukselta näyttäen, sisustuslehtimäisesti lattialla kasassa - ylipitkät siis, tarkoituksella. Tiedän. Kissat tulevat rakastamaan näitä ;) Silittäminen oli muuten äärettömän mielenkiintoista seurattavaa karva-apulaisten mielestä - ainakin se vaati todella kiinteää tuijottamista.

Alunperin, silloin vuonna x ennen kissoja, tarkoitus oli myös ripustella semmoisia jouluisia pikkukoristeketjuja ylhäältä verhonipuista koristeeksi. Jostain syystä en nyt edes harkitse moista....

Vaihdoinpa varmuuden varuiksi kissojen ruokakupit tuosta verhosta vasemmalla olevan kulman takaa keittiön vastapäiselle seinälle. Samalla tosin pöytä piti työntää tuohon seinälle ja sillä seinällä on yksi amppeli.... nyt, jos joku viisas kissanryökäle tajuaa, pöydältä yltää siihen kuningaskissukseen....

Huokailen...

Huokailen ihastuksesta! SNYn lokakuun paketti tuli, ilman mitään ennakkovaroituksia ;) Ajoituskin oli loistava - ensimmäinen työpäivä loman jälkeen on aina rankka. Kaunis, kaunis kaulahuivi, unelman pehmeä, silkkivillaa? Väri sopii loistavasti kaikkien takkieni kanssa (muinaismuisto - 94 tummanvihreä talvitakki, kirkkaan punainen toppatakki ja kirkkaan vihreä untuvatakki, ja tietysti rakas kaislakerttuneule, jota käytän takkina nyt juuri). Nameja - suklaa on jo tuhottu! Toiset ovat sen verran terveellisemmän oloisia, että niitä voinen mussuttaa töissä ;) Kortti ja silmukkamerkkejä! Näitä olen mestari kadottamaan, eli tarve oli erittäin akuutti. Kolme Lumisiiviltä, sellaisia ohuisiin puikkoihin (joista minä niin tykkään) sopivia. Nyt pitää kehittää joku hieno sukka- tai hanskamalli jossa voisin näitä heti käyttää (ehkä siitä Secret Woolin ihanasta langasta). Toiset ovat Maartsilta, jonka tapasin ihan livenä Seinäjoen messuilla - tosi hauska sattuma! Kummatkin ovat kauniita, paketin siniseen teemaan sopivia. Kiitos SNYni tosi mieluisasta paketista!

Kehräys jatkuu. Kissat kehräävät kanssa, Piki sohvalla ja Indy on yllättäen löytänyt lapsuuden (no, sanotaanko, että ensimmäisten kuukausien) nukkumispaikan. Eli vaihdoin olkkarissa järjestystä muutama viikko sitten, sohva päätyi vanhalle paikalleen naapurin seinää vasten ja nyt Indy nukkuu sohvan selkänojalla - ei tipu kovin helposti, sohva on muhkea (ei aikoinaan mahtunut ovesta, vaan tuotiin sisään makkarin ikkunasta).

Hassua ja kivaa. Eilen ei huvittanut ajatella töihin mennä puolen pennin vertaa - lähinnä väsytti, ärsytti, kiukutti, masensi. Mutta aamulla riiviöt herättivät minun hitusen vaille kuusi, ystävällisesti, kehräämällä ja kas, päivä olikin tosi mukava, aurinkoinen (siis kuvaannollisesti, ei se aurinko oikeasti paljoa paistanut). Ehkä se johtui siitä, että silloin viime viikolla jaksoin mennä tekemään sen tylsimmän homman kaikessa rauhassa ja nyt lukkarien tekeminen (opettamisen ohessa) alkoi sujua tosi näpsäkästi. Joka tapauksessa, töissä oli kivaa :)

Aaaaah!

SNY: Norosukat olivat eilen illalla koekäytössä ja voi että tykkään! Värien erilaisuus pisti aluksi silmään, mutta sitten päätin, että tykkään itse asiassa enemmän siitä "solmusukasta", josta puuttuu ne kirkkaimmat värit (jotka kyllä nekin ovat nättejä) ja kaikki ok. Periaatteessa tietenkin voisi valittaa, mutta en vaan jaksa... Hassua, mutta työkaverini oli viikko sitten käynyt Merletossa (Tampereella, Koskikeskuksessa), josta minä tämän langan nappasin ja katsellut, että onpas tuossa Villasukan väristä lankaa :)

Eilinen. Siis mietin vielä aamullakin, mutta lähdin kuitenkin - onneksi! Todella mukava ja antoisa päivä, vallan erinomaisessa seurassa. Ajelin aamulla äänikirjan seurassa (Anne of Green Gables) Virtojen kautta Seinäjoelle ja löysin ihan oikean paikankin. Matkan varrella muutama kilometri Alavuden jälkeen näin pellolla 30-40 joutsenta! Olivat siinä vielä takaisin päinkin ajaessa.

Vajaan tunnin kerkesin kierrellä yksin ja ostaa jotain mitä ette kuvissa näe - SNY... Ja sitten tapasimme bloggaajat keskenämme. Oli tietysti Kaisa (kiitos sinulle aloitteesta!), yksi nopeasti paikalla blogittoman kaverinsa kanssa käynyt (molempien nimet ovat jo kadonneet tästä hattarapäästä), Maartsi (meillä oli molemmilla Swallow Tail hartioilla), blogiton Satu ja Mari (meitä yhdisti ammatti!).

Mitään en mennessä ajatellut erityisesti tarvitsevani (paitsi se kranssi ulko-oveen, muistin!), mutta..... noh.... miten tämän nyt nätisti sanoisi.... No, autolle kävellessä muilla ihmisillä oli max. yksi kassi per ihminen ja sekin yleensä pieni, ja yksi papparainen kommentoi rouvalleen, ettei siellä oikein mitään ollut.... Mulla oli reppu, käsityökassi (vaikken kyllä muistanut neuloa missään vaiheessa), yksi kirjakassi (ai niin, ne on kuvaamatta) ja kranssikassi ja yksi erittäin muhkea, täyteen ängetty kassi. Eli ihan liikaa ostin, mutta kun oli niin LOISTAVA kannustusporukka ;)

Nappeja - noita nyt vaan ei mitenkään voinut ohittaa! Tosin kissanappeja oli ihan liian vähän tarjolla.

Lankaa. Noro Sock yarn (rakastunut), Colinette (pehmeää ja mieletön punainen hehku, lapaset? ja ehkä pipokin?), Sari silkkiä (tätä olen himoinnut jo niin kauan, huivi!), Trekking pro natura (pitsisukkia).

Kehrättäväksi tämä mieletön väri-iloittelu. Tämän on myös tarkoitus olla kannustus omiin värjäyksiin - pitää uskaltaa rohkeasti eikä aina tehdä niitä pastellilällyjä. Tunnustus - kehrättäviä värikkäitä merinonyssäköitä tarttui mukaan enemmänkin... ja yksi pellavakuitupussi.

Parasta päivässä oli kuitenkin seura. Kuinka autuasta on kuljeskella hitaasti ja nautinnollisesti, kun seurue ymmärtää lankojen hiplailutarpeen, muiden messuihmisten villaneuleiden bongauksen, ei äimistele lankojen hintoja (joo, kyllä ne maksaa), on kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Ei tarvinnut tuntea itseään omituiseksi.... On se kumma kun opehuoneessakin moottoripyöristä, autoista, urheilusta tai liikunnasta päivät päästään puhuvat ihmiset ovat ihan ok, mutta kehräämisestä tai neulomista koko ajan pölisevää tuijotetaan kuin norsua Saimaassa uintiretkellä ;) Kiitos teille!

Rentoutumista

Nukuttu on. Univelkoja, työväsymystä, yleistä uupumusta pois. Päänsärkykin vaani taas eilen, mutta sain sen onneksi häivytettyä tuolla nukkumisella, venyttelyllä, kuumalla kaurapussilla ja yleisellä rentoutumisella. Tänä aamuna tosin raivasimme ja siivosimme kattien kanssa oikein kunnolla. Niin kunnolla, että hakkasin matotkin pihalla - tätä tapahtuu yleensä vain jouluna ;) Mutta eikös mulla ollutkin ihan oma joulu tässä viikolla? Ihanaa kun on puhdas huusholli, rento mieli, hyvää ruokaa.

Katzeilla on vehnänoraita kasvamassa ruokakuppien vieressä. Syövät niitä ihan mielellään ja niitä ei oksenneta. Kaikkein ihaninta (suorastaan sekoavat) on, kun minä vaivaudun katkomaan niitä oraita suoraan ruokakuppiin sapuskan päälle. Jostain syystä kuitenkin pihalla syödyt heinät (joita siis pitää syödä niin paljon kuin ehtii ahmia) aiheuttavat oksentamista, ehkä ne ovat kovempia? Näyttävät tulevan kokonaisina ulos.

Ei-kissaihmiset voivat hypätä suoraan loppuun, neuleosioon. Mutta kerrankin, pitkästä aikaa herrat olivat soffalla yhtä aikaa vieressäni. Useimpina iltoina sylissä on Piki. Kerran, pari viikossa syliin tunkee Indy ja näin viikonloppuisin molemmat. Pitkästä aikaa myös sain ihastella huolenpitokohtausta. Indy pesi Pikin korvat ja posket. Korvat niiiiiin tehokkaasti, että koko Indyn naama oli syvällä Pikin korvakäytävässä ;)

Tutkielma Pikin ah niin vaikeasti kuvattavasta naamasta. Umpiunessa. Salamalla ja ilman.



SNYn ihanainen lanka (Indykin riepotteli kerää äsken, vaikka eihän isoveli-aikuinen koskaan leiki langoilla!) sai ohjeen. Kiehtova, vaativa, ohje vähän vajaa tai sitten en ymmärrä jotain oikein, mutta sovellan. Huivi, tai ei oikeastaan huivi. Semmoinen asuste, etten tod.näk. osaa sitä käyttää, mutta ihan pakko tehdä! Fichu? Suomeksi?

SNY:lle piti myös kertoa - se ensimmäisen paketin ruusunnupputee. Avasin paketin ja se on ihan oikeasti ruusunnuppuja! Suloisia, vaaleanpunaisia. En minä niistä mitään teetä voi hauduttaa, nehän menevät pilalle! Jos jonain kauniina päivänä opin tekemään kortteja, tässä olisi siihen loistavaa materiaalia. Tai sitten siihen jo vuosia suunnitelmissa olleeseen tauluun, jossa on perintöpitsejä, äidin hääpanta ja näitä nuppuja tummalla samettipohjalla.

Joulu? - Christmas?

Jotenkin hyvä päivä töissä. Ahkeria opiskelijoita (olisi vissiin pitänyt tehdä tarjoilijoille kaikki mahdollinen ristikoiden muodossa), iloisia työkavereita, aurinko paistoi ja ruokakin oli hyvää. Kotiin tullessa postilaatikko oli ihan viattoman näköinen ulospäin. Kansi ylös - IHAN TÄYSI!!! Kortti Korkeasaaresta - kuvassa oikealla alhaalla! Ehdottomia lempparielukoitani, isoja kissoja - tykkään seurata niitä luonto-ohjelmissakin, kun ne muistuttavat (varsinkin pentuina) niin mahdottomasti kotikissoja (tai kotikissat muistuttavat isompia serkkujaan?). Ja keneltä? SP12! Siis suomalainen! Alussa, kun sovimme spostitse kahdesta paketista, olin varma, että olet jossain hiiiiiirmu kaukana. Sitten jossain blogissa (en taaskaan muista missä), joku mainitsi, että hänen SP:nsä olikin yllättäen suomalainen. Silloin mielessä vilahti ohimennen ajatus, että jospas.... Ajatus kuitenkin katosi, sillä viestisi olivat tosi sujuvaa englantia. Kunnes, kun nyt viimeisessä kerroit paketin tulevan perille nopeasti.... Silloin palasi mieleen Suomi, mutta Ruotsi ja Norjakin kävivät mielessä.

Ja mitä paketista (oli muuten kumpikin paketti samanlainen Edelfelt-laatikko!) löytyikään - aarteita! Iiiisot napit ja maailman kauneimpia silmukkamerkkejä (näille on todellakin tarvetta!), suklaateetä ja joulunpunaista Kamenaa. Kamenaa en itse asiassa ole koskaan vielä neulonut, vaikka laatikoista löytyy.... Huivi, toisaalta, voisi yhdistää niitä laatikoiden Kamenoita... Mietitään. Ja hahtuvaa! Jospas hahtuvabuumini muutaman vuoden takaa löytäisi tiensä takaisin tänne. Tai sitten voisin yhdistää tämän omiin kehruuksiin. Kiitos!!!! Tykkäsin :)

Toinen samanlainen laatikko! Nyt on kummallekin kissalle oma laatikko :) SNYni yllätti täysin, ei mitään ennakkovaroitusta. Ja sinä näköjään tiedät minun ajatukseni ennen kuin tiedän niitä itsekään. Nimittäin juuri tänä aamuna töihin mennessä, mietin eilisiltaista puhelua ja marraskuussa olevaa sukulaistädin (rakkaan sellaisen) 80-vuotisjuhlia. Käsityöihminen, eli ehdottomasti tahdon tehdä jotain. Pitsihuivi, sininen. JA tässä paketissa sain täydellisen langan tuohon huiviin! Namiherkkuja - joita its.as. söin lauantaina Mikkeliin ajaessa ekan kerran ja tykkäsin kovasti, servettejä, heijastin (sen kuva ei näy tässä kuvassa, mutta samanlainen kuin tuossa söpössä purkkapussissa - olen heijastin fani, joka takissa ja parissa laukussakin täytyy olla omansa ja just tuota kuvasarjaa löytyy myös yhdestä puserosta!). Ja tietysti kissoille namia, mutta se piti avata jo ennen kuvaa..... Oli muuten herrojen mielestä hyvää!

Kiitos molemmille ihanille ilahduttajille sydämestä! Ja kissoilta kiitoskurraukset - Tuota Teeteen Eleganttia (ihanan tuntuista) kävi Piki jo vähän riepottelemassa, vaikka kumpikaan ei ole pahemmin lankoihin koskenut pitkään aikaan. Nyt jaksaa huomisen, piiiiiiitkänpäivän töissä.

My SP12 surprised me completely. When the whole project began, we agreed on two packages. Somehow I thought that she might be from somewhere far, far away and wanted to save on the costs. Then one Finnish SPparticipant told that her sp was from Finland as well - for a second I pondered on the possibility of mine being Finnish as well - and forgot it. Last week, when she emailed me that she was sending the package and it would reach me really soon, I started to wonder again... Finnish, Swedish, Norwegian? And Finnish she is! And the package is awesome! Thank you!!!!

The second pic is of the package I got (also today) from my Finnish Knitting pal. This yarn will be perfect for a lace scarf for a dear aunt who will turn 80 in November. In this one, there was also some tasty bits for the cats as well, but that baggie had to be opened straight away :) Thank you to you too!!!

Ihana - Lovely

Tämä päivä töissä oli melkein yhtä kauhea kuin eilinen. Yhtä kiire, yhtä hiki, kopiokone ei yhä edelleenkään toiminut (paitsi iltapäivällä). Aamulla sitten päätin puoli kymmeneltä mennä Teletalolle (muinainen Soneran (tai sen edeltäjän Telen) talo, jossa pidetään kuviksen ja äikän tunnit kun ei pääkoululle mahdu ja laajennusta ei vieläkään ole alettu rakentamaan) kopioimaan. Polkaisu pyörällä edes takaisin kävi sukkelasti - takaisin tullessa koulun oven pielessä oli postin auto - arvatkaa vaan tuliko siinä kyydissä ne kasien ranskan työkirjat joiden eka aukeamaa kävin kopioimassa....

Lukkaripaniikki oli tänään taas tulipalolukemissa. Luojan kiitos mulla on tarkkasilmäisiä kollegoja. Tosin tämä oli minun mielestäni ohjelman moka - muistan tarkistaneeni asian toukokuussa!

Kotiin polkiessa klo 16.23 tajuntaan rysähti puolivälissä matkaa, että hierojan aika olisi klo 16.45..... No, armotonta sotkemista kotiin, kissoille silitykset, kassin vaihto ja autolla kylälle. Hieroja (iiiiiihanaaaa!) viimeisen kerran, eli nyt periaatteessa käden pitäisi olla kunnossa. Sitten vihdoinkin pääsin postiin asti!

Nappiosuma!!! Eli minun SNYni on ilmiselvästi telepaattinen enkeli! Mielettömän upea virolainen sukkakirja (pitää viedä äikänopettajille vähän suomennettavaksi, minkähän paksuista langoista?), suloisen vihreää ja ihanan ohutta merinoa (heti tekisi mieli tehdä uusi versio viime kesän mystery shawlista tai joku niistä ihanista islantilaisista tai....), vadelmasuklaata ja -keksejä (vadelma on ehdoton lempimarjani, puolukka + mustikka hyvät kakkoset - mansikasta en piittaa) ja teetä tosi södessä peltipurkissa. Voi kiitos!!!!

Vaikka eilen höpisinkin suklaalakkovahdista (no, olen vähentänyt radikaalisti suklaan syömistä - ennen meni levy (iso) illassa, nyt saan sen kestämään jopa kaksi viikkoa), tänään aion kyllä tämän rankan kaksipäiväisen työnaloituksen kunniaksi nautiskella tuon suklaan neuleen kera. Ja siinä sivussa katsella sukkaohjeita ja hypistellä merinoa = terapiaa työstä toipumiseen ;) Kiitos!!!!

Today was again a really hard and tough day at work. I'm soooooo exhausted, my brain doesn't work anymore. But after all this I finally managed to find time to get to the post office and I got my first package from my Finnish secret pal. Chocolate, cookies, tea, an amazing Estonian sock book and my favourite yarn - thin and green! I'm so happy to have her (whoever she is) as my friend. Thank you!!!

Jakaantuisinko?

Voi jee mikä päivä! Eka koulupäivä. Kaikki sekaisin. Koko ajan joku huutaa tai kiljuu tai muuten vaan kysyy:"Heli! Heli! Heli! Miksi...? Miten...? Eikö...? Pitikö....? Missä...?!" Hetkittäin harkitsin vakavasti välittömästi alkavan virkavapauden ottamista loppuviikoksi. Tai jakaantumista useammaksi Villasukka-klooniksi. Tai muistin lisäämistä päähän.

Kopiokoneen korjaaja kävi kaksi kertaa. Kone ei toimi vieläkään.

Opekokouksen asialista oli ennätyspitkä, mutta onneksi pysyttiin suurin piirtein ruodussa ja sukkakin edistyi vähän, tosin täpötäyden opehuoneen kostean nahkeassa ilmastossa puikkojen luisto ei ollut paras mahdollinen. Ja sitten pizzalle. Kaikki nuo edelliset harmitukset voi unohtaa, kun pääsi pizzalle maailman parhaan porukan kanssa. Nautinto!

Ja vielä!!!! Kotona odotti postilaatikossa postin lappu - SNY:n eka paketti odottaa minua postissa. Ja odottaa vieläkin, sillä kotiuduin vartin yli kuusi.... Posti aukeaa yhdeksältä - olen töissä. Mitenköhän välituntivalvonnat - voisinkohan livahtaa ruokavälkällä postiin? Pienen kuntakeskuksen etuja ovat lyhyet kävelymatkat ;) Tosin sitten se paketti olisi ihan pakko avata töissä, ja luulen, että olen saanut uusien opettajien silmissä muutenkin jo hieman omituisen maineen.... En kestä tätä odotusta ;)

Huomenna, ekoja tunteja ei onneksi ole, sillä niille (lukion alkava ranska) minulla on itselleni kirjat, mutta ei äänitettä, ei tarkastuskirjaa, ei opeopasta eikä aavistustakaan mitkä kirjat oppilailla mahdollisesti, koska kustantaja antoi talvella sitä kysyessäni vain yhden ISBN-numeron ja kirjakauppa on nähtävästi tilannut vanhaa kirjaa sen uuden seuraksi....

Seuraaville kahdelle (lukion englannin nivelkurssi) minulla on kyllä kirja ja äänite, mutta ei tarkastuskirjaa eikä opeopasta. Seuraaville kahdelle (8:n alkava ranska) minulla on kyllä itselleni kirjat (työkirja tuli tänään), mutta oppilaille vain tekstikirjat, ei äänitettä, ei opeopasta, ei tarkastuskirjaa..... Kustannusyhtiön aikataulut ovat vissiin mättäneet tai minut on unohdettu.

Suklaalakkoavustaja. Ei voi liikkua hakemaan suklaata kun on sametin pehmeä ja huriseva sylivauva.....

Hipheijjaa!

Jee, elämä on vaihteeksi ihanaa! Poljin töihin, oli kylmä mutta raitista ja kaunista. Töissäkin oli kivaa (ei, koulu ei meillä ala kuin vasta ensi maanantaina, mutta ne kuuluisat lukkarit...) vaikka 3. jakso tuottaakin pirusti töitä. Kyllä mulla on onnea työkavereiden suhteen. Tosi monesta voi sanoa, että ollaan ihan oikeasti ystäviä

Mamma soitti ja kuulosti tosi iloiselta ja pirteältä. Kodinhoitaja käy kaksi kertaa viikossa ja yksi heistä on Mammalle aivan mahdottoman mieluinen ja tärkeä - ja tulee huomenna, pitää kuulemma imuroida.... Ja keskiviikkona Mamma pääsee taas arkeen kiinni kun Päiväkeskuksen vanhusten päivätoiminta alkaa. Siellä on kuulemma niin mukavaa ja hyvää seuraa.

Kävin kampaajalla hakemassa oman värini takaisin. Voi, miksi en ole syntynyt puna-oranssipäiseksi. Se vaan on niiiiin minä, ihan kuin tulisi kotiin.

Oikeasti kotona polkaisin suoraan postilaatikolle. Outo kirjekuori, mutta voi tripla jihuu! SNYni ilmoittautui! Maailman södein kortti ja mulle niin onnellinen olo.

Oven takana mamin murut odottivat hellittelyjä. Piki on heti toisena työpäivänä jo oikeassa rytmissä. Kun tulen kotiin, se heittäytyy eteisen lattialle ketarat ojossa ja maha rapsutuksille ojennuksessa... Samassa asennossa jätän sen aamulla :) Indy kiehnää koivissa ja kyttää pihalle pääsyä. Ja aurinko paistaa :)

Testailua - Testing

Iiik! Osa kuitukerholaisista on jo saanut tänään ekan pakettinsa - minä en - posti nähtävästi kulkee hitaammin Keuruulle.... Blogikierros pitää tehdä varovaisesti, etten vahingossakaan näe vilaustakaan.... En halua etukäteispaljastuksia ;)
Iiik! Some participants of the first ever Finnish fiberclub have already received their first package - I haven't - it seems that the post travels slower to this part of the country.... I'll have to be careful reading the blogs, I really don't want to see in advance what I'll be getting....

Eilinen lanka kuivuu vielä. Se on kirkkaampaa ja tummempaa kuin kehrätessä kuvittelin. Se on ihanaa! Tämä on se aiemmin kesällä kehrätty lälly pastelli, joka itse asiassa ei olekaan niin kauhea neulottuna kuin kuvittelin. Jotenkin ihmeellisesti muistelin, että tässä olisi enemmän liilaa ja keltaista? Enhän minä edes värjännyt sitä keltaisella.... Muisti on kummallinen vehje. Kuva on kameran kanssa temppuilusta huolimatta hitusen valheellinen, värit ovat hieman tummemmat oikeasti. Mutta yllättävän tasaista, ei yksiväristä mutta ei pätkärääkättyäkään.
Yesterday's yarn is still drying. It's brighter and darker than I imagined while spinning it. It's lovely! This one was spun earlier this summer, the softie, which actually isn't as bad as I thought. I remembered wrong - I thought this had more lilac and yellow? I can't understand remembering yellow, I didn't even use yellow dye... Surprisingly even colouring.

Kuvio on testailua yhteen projektiin. Tilkussa näyttää hyvältä, mutta pyöröneuleena ei. Jostain syystä pyöröneuleena tuo kuvion vasen reuna katoaa melkein kokonaan ja näyttää kuin olisi tehty vain vinosti oikealle kulkeva oikea silmukkajono. Mietitään ja testataan tai vaihdetaan kokonaan kuviota?
The pattern is being tested for a project. The swatch looks fine, but when knitted in the round, it doesn't look the same. Somehow the left edge of the pattern disappears and it looks like there's only a one stitch diagonal row towards upper right corner. Have to think, test again, or maybe change the pattern?

Snyni taitaa olla kesälomareissulla kun ei vielä ole kuulunut mitään....

Viikonlopun minihelle sai pääni sekaisin. Särkee eikä mikään auta. Posket ovat kosketusarat. Ei ole poskiontelon tulehdus, on kyllä tutkittu vuosien varrella miljoona kertaa. On vaan helteestä (ja liian lämpimistä huoneista ja haju- ja partavesistä ja alkoholista) umpeen turpoavat ontelot ja limakalvot. Jees. Tähän mennessä tämä kesä olikin ihanan viileä!

Favourite knitting spot? Well, of course my very own sofa! And for it to be perfect I need a cold autumn night (or winter), fire in the fire place, a good movie on tv (or an audiobook), a blanket over my legs, my cats in my lap or beside me, hot tea and honey, chocolate, good wool yarn, preferably green (or red) and a well written pattern.

My dear SP12 tells me that my very first package should be leaving her (wherever she is) some time this week. She's already earlier told me that she'll send only two packages over the time of three months - this has made me guess that she might live some where far, far, far away.... ;)