Maailman pehmeintä turkkia, johon on ihana upottaa naamansa yön pimeydessä, varsinkin Pikin turkkiin (se mustempi katti), koska se yleensä myös kehrää ja kurraa samalla, sekä viihtyy öisin enemmän minun kainalossani.
Pikin selkä ja Indyn tassu. Vaaleanpunainen ei tosiaankaan kuulu lempiväreihin, mutta kissan tassuissa se on vastustamaton väri. Pikin suklaanruskeista anturoista on mahdotonta saada hyviä kuvia.
Herrat ovat olleet taas ahkeria (ja liikaa yksin kotona). Eilen kun tulin töistä kotiin, olivat kuivauskaapin ovet auki ja talouspaperirulla silppuna lattialla (talouspaperia säilytetään juuri tuosta syystä piilossa kaapissa). Illalla kävin kylässä ja kun tulin kotiin, oli osattu avata oman ruokakaapin ovi tiskipöydän päältä. Ruokapurkit olivat pitkin keittiötä....
Vieläkin, kiitos kaikille. Dick Francisin romaanissa The Edge (en tiedä miten on suomennettu) on kohtaus, joka hieman sovellettuna sopisi tähän. Siis tarinan sankari on salanimen takana töitä tekevä nuori mies, yrittää saada tarinan lurjuksen kiinni, jotta tämä voitaisiin karkoittaa laukkaradoilta loppuiäksi. Koko laukkaava maailma matkaa Kanadan halki erikoisjunassa, kilpailusta toiseen. Matkatoimiston kaunis neiti on myös mukana ja rakastuu tähän nuoreen "etsivään". Koska eivät voi ihan julkisesti näyttää tunteitaan, ettei kukaan paljastuisi lurjukselle, mies sanoo junan käytävällä:"Consider yourself kissed". Minä, koska en voi teitä kaikkia ihan konkreettisesti halata sanon teille:"Consider yourselves hugged".
