Täällä siis käytiin. Maailman suurimmassa riisissä - 70-lukulaiset muistanevat vitsin. Perjantaina käytiin Notre Damessa ja yritettiin sisälle Pantheoniin, mutta jostain syystä oli kiinni normaalia aikaisemmin. Ja käytiin syömässä. Lapsukaiset (lukiolaiset) tilasivat kanaa. Ja järkyttyivät. Eivät saaneetkaan rintapaloja, vaan ihan kunnon kanaa nahkoineen, luineen päivineen. "Miten tätä syödään?" Mutta hyvää oli. Syötiin tosi hyvin koko reissun ajan, tosin perinteinen ranskalainen aamiainen alkoi tursuta korvista ulos:"Mää en syö ainakaan vuoteen croissantteja!" Hotellin vastapäätä oli leipomo, josta oli kuulemma ihan pakko käydä hakemassa patonki kainaloon ja sen jälkeen tassutella kadulla ja kikattaa päättömästi. Muutenkin leipomoiden tarjonta tarkastettiin todella perusteellisesti. Hotellin viereisen pikkukaupan Carambar-karkkilaatikon me onnistuimme tyhjentämään pariinkiin otteeseen. Noiden karkkien käärepapereissa on puujalkavitsejä, joita on myös kerätty meidän ranskan oppikirjaamme. Muutenkin opiskelijat onnistuivat kiitettävästi bongamaan oppikirjoista tuttuja maisemia tms.
Minä nautin kun pääsin puhumaan kunnolla ranskaa, ja oppilaatkin ihan kivasti väänsivät kaupassa päiväät, kiitokset ja osa enemmänkin. Tosin suosituimmat kysymykset koko reissun ajan olivat:"Ope missä on...?""Ope, onks siellä....?" Ja mistäs pirusta minä tietäisin? Mennään ja katsotaan.
Lauantaina käytiin open lempimuseossa, Musée d'Orsayssa. Voisin kulkea, istua ja katsella tuota paikkaa ja Monet'n tuotantoa (no, Degas'n myös) koko päivän. Eniten reissussa jäi harmittamaan, etten vieläkään päässyt Orangeriehen, nyt se oli kyllä avoinna, mutten yksinkertaisesti saanut irrotettua itseäni porukasta niin pitkäksi aikaa. Eli siis ihan pakko vielä mennä joskus takaisin ;) Eniten kuvia otettiin varmaankin Mr Bean leffasta tutusta Taiteilijan äiti -taulusta. Lauantaina myös kävimme läpi perusturistin pakollisia, eli Eiffelissä ja Riemukaarella. Jostain syystä oppilaat tykkäsivät jälkimmäisestä enemmän. Osa siksi, että palelimme ja portaissa tuli lämmin. Tosin minulta, toipilaalta, meinasi loppua kunto...
Tämä oli oppilaiden ehdoton suosikki. Louvre ja Egypti-osasto. Kyllä Mona-Lisaakin moikattiin, mutta siitä kommentti oli:"Miks se on niin suosittu? Ruma ja pieni."Sunnuntaina kävimme Versaillesissa, mutta sieltä minulla ei näköjään ole kuvia. Oppilailla varmasti on, innokkain otti kuuden vuorokauden reissulla tuhat kuvaa.... Tosin totesi lentsikassa kotia päin mennessä ja kuvia läpi plaratessa, että tässä on TAAS jonkun pää edessä. Versaillesissa oli toooooosi pitkä jono, joten jätin porukan jonottamaan (etukäteen lähetettyyn faksiin en ikinä saanut vastausta, vaikka soitinkin kaksi kertaa) ja lähdin tutkailemaan tilannetta. Bongasin virkailijan näköisen tädin pihalta, hyökkäsin ranskaksi kimppuun ja sain ohjeet toiseen, huomattavasti pienempään jonoon. Turvatarkastuksen jälkeen kävin kahdella eri luukulla, eka kommentoi, että täyttä on, menkää tuonne toiselle luukulle. No, siellä herra tutkaili minun etukäteen säveltämääni erittäin super-hyper-virallista, rehtorin allekirjoittamaa matka-osallistujalistaa ja päätti, että muuten ilmaiseksi sisään siitä vaan, mutta kymppi toisesta opettajasta. Byrokratia ja paljon leimoja, tehoaa aina Ranskassa ;)
Maanantaina Louvren lisäksi Sacré Coeur - voi luoja, että Pigallella pitää teini-ikäisen kikatella. Ja vähän shoppailua, mutta keskusta oli nuorille ihan liian kallis.
Tämä oli opettajien kukkarollekkin liian kallis, mutta silti tästä voi haaveilla... Tosin täytyy myöntää, nyt minulla on yksi taivaallisen ihana kashmir-neulepusero Galeries Lafayttesilta....
Parasta oli kuitenkin nuorten nauru, ranskan puhuminen ja kuuleminen (katsottiin yksi ilta-yö uusinta Bondia telkusta dupattuna - karseeta!) ja kevät!
Tiistaina lähinnä shoppailtiin Les Hallesin alueella, mutta aamusta tehtiin kävely Père Lachaisen hautausmaalle. Yksi tyttö kysyi pariinkiin kertaan, oikein inttäen, että missä oikein ne hautakivet ja haudat on?
Tietääkö kukaan mikä puu? Ihana!
Metro oli maailman kätevin kulkemiseen, jalkojen lepuuttamiseen, ihmisten tarkkailuun, eväitten pikahaukkaamiseen. Ja jopa opiskeluun. Muutamassa metrojunassa tuli kuulutuksina metroasemien nimet. Opiskelijat toistivat nimiä ääneen..... Ympärillä istuneet paikalliset tuijottivat ensin, sitten nauroivat...
Montako linkkiä? Lisää seuraa....
