24. syyskuuta 2009

Talveksi - For the winter

Siis selvennykseksi. Piki on suloinen pieni katti, joka pelkää kaikkea ja palelee helposti. Sen turkki on uskomattoman pehmeää silkkisamettia, jota ei voi kuitenkaan sanoa tuuheaksi tai paksuksi. Viime talvenakin se pyrki kovasti ulos ja joskus pääsikin, kun sää salli, mutta paleli sitten kuitenkin niin paljon, että lenkit jäivät lyhyiksi. Tämä puku on tehty ajatellen noita ulkoiluja, ei sitä normaalisti sisällä ole tarkoitus käyttää ;)


Malli: on saatu, kerron myöhemmin mistä - toistaiseksi hys, hys.
Lanka: Naturgarn no 1 ja Polar Ullgarn (ihania, rouheita villalankoja), 95 grammaa.
Puikot: 7 mm sukkikset

Kaulus ei vieläkään ole oikein täydellinen vaikka tein sen kahdesti. Mutta eipä ainakaan purista mistään. Pikin mielestä kaikkein kivointa on maata tämän puvun päällä, vaikka ei se pukemistakaan vastustele. Pois ottaminen ei oikein ole mieluista puuhaa. Mutta tämä jää siis odottamaan talven ulkoilukelejä. Pakkasella en herroja paljoa ulos vie, mutta jospas tulisi niitä kauniita aurinkoisia kevättalven päiviä, jolloin aurinko jo lämmittää.


Olen selvinnyt ensimmäisistä videoneuvottelutunneista. Muutama jippo selkeni heti (mm. dokukameran zoomaus (eri kamera kuin minulla normaalisti) aiheuttaa sen, että ei kannata käyttää A5:sta isompia papereita). Opiskelijoiden on oltava oma-aloitteisia siellä toisessa päässä ja kysyttävä neuvoa kun tehtävä tökkii - minä en voi videon välityksellä kierrellä luokassa neuvomassa. Mutta kyllä se toimii, selviämme.

Jännitin tuota videota ja olen myös stressannut montaa muuta asiaa. Väsynyt. Ja yöuni karttaa minua ensimmäisen kerran eläissäni. Yleensä nukun kuin tukki ja näen paljon unia, mutta nyt en osaa mennä nukkumaan ja herään viideltä... Niinpä menen Neuleretriittiinkin vasta lauantaiaamuna aikaisin, jospa saisin nukuttua pari yötä. Omassa sängyssä on toivoa nukkumisesta, vieraassa pyörin aina vähintään ensimmäisen yön väkkäränä ja nukun huonosti - sängystä riippumatta. Odotan kuitenkin hirmuisesti ihmisten tapaamista oikeasti - vaikka tavallaan jo tuntuu, että tunnen ainakin osan. Odotan samanhenkisiä hurahtaneita - saa kerrankin puhua langoista, malleista, puikoista, tekniikoista, lankakaupoista, villoista, rukeista ja vaikka mistä niin paljon kuin vaan jaksaa.

Pitäisi vain osata pakata. Kehruut pakkasin jo. Samoin "ole hyvä ja vie pois" -langat. Mutta neuleet? Kirjat? Lehdet? Omat kamat? Ei jaksa ihan vielä.

As you might have noticed, I have two cats, my furry children. Piki (the one in the pictures) is smaller, and has a really silky fur which isn't too thick. So he's always cold and in winter, when they want to go out, the walks remain short because he starts shivering. This outfit is for those walks. I don't intend to make him wear this at home - there's no need to. But outside, maybe we can enjoy winter walks more often. And it was nice to knit.

This weekend we have the first ever knitting weekend in Finland. It starts tomorrow evening, but after a couple of hard weeks at work I'm far too exhausted to drive there tomorrow. And I wouldn't be able to leave until quite late. So I'll on Saturday morning, really early. I'm so much looking forward to meeting the people from blogs and Ravelry "live". I'm looking forward to talking about yarns, needles, patterns, techniques, yarnshops, wool, spinning wheels - and nobody will get bored and turn away!