Kirous on taas iskenyt. Neulon ja neulon ja neulon ja neulon. Ja mittanauha näyttää yhä edelleen samaa kahta ja puolta tuumaa... Neljä ei tule ikinä täyteen. Tykkään neuleestani mutta samalla olo on tuskainen. Haluaisin aloittaa tilaussukkia nro 1 ja 2. Haluaisin kehrätä - huskyt on vihdoinkin karstattu ja rukin uutta fast whorliakin pitäisi testata. Mutta kun pusero on saatava valmiiksi! Onneksi paras osa on vielä edessä.
Indyn hormonit ovat vähän asettuneet ja enää ei kiljuta ja nylkytetä ihan joka yö. Joka toinen vaan... Herra on myös ollut kovin hellyyden kipeä. Eilenkin suihkun jälkeen itseäni kuivaillessa herra kiipeili suihkuseinämän päällä ja kiehnäsi siihen kun ei minuun ylettynyt. Indy myös tietää tasan tarkkaan milloin on lisää fleecepalloja tiedossa. Aamulla istahdin kirjoituspöydän eteen ja laitoin liimapyssyn lämpenemään - herra oli tikkana paikalla ja yritti parhaansa mukaan liimata itsensä johonkin. Pallo yritettiin ryöstää käsistä, vaikka liima ei ollut vielä kunnolla kuivunut... Tämä oli siis kolmas kerta kun tein palloja. Nopea poika oppimaan. Halutessaan.
Tämä sylivauva on taas vetänyt melkein kaikki jääkaappimagneetit alas. Ne lähtee kun hyppii tarpeeksi korkealle ja huitasee sopivasti tassulla... Herra on myös ihastunut minun kuppieni pohjalle jäävään kylmään teehen.
Känny tuli huollosta. Nyt pitäis säädellä kaikki asetukset, sähköpostit ja muut. Toivottavasti toimii tällä kerralla kauemmin kuin yhdeksän päivää...
Opin uuden sanan. Lukion ykköset nimittivät minua datikseksi. Se on kuulemma ihminen joka viettää paljon aikaa tietokoneella. Ja ovat pommittaneet sen verran Facebookissakin, että luovutin. Kavereina on nyt muutama nykyinen oppilas (entisiä on ollut ennenkin), joten pitänee hiukan miettiä mitä kirjoittaa...