Kiitos pipokommenteista! Pipo toimitettiin äsken perille. Lahjan saaja (1v.) ei vielä oikein ymmärtänyt paketteja, mutta isoveli (huhtikuussa 4v) ymmärsi kyllä :) Pipo oli himpun iso, ja yksi kyläilijä (neiti helmikuussa 2v) ihastui siihen ikihyviksi. Hänelle se oli sopiva. Tosin tuli vertailtua lasten kokoja ja todettua, että aina on varminta kysyä suoraan. Tuon isomman neidin isoveli kun on perinyt molempien sukujen pituusgeenit. Poika on 3½-vuotias ja käyttää 116 cm vaatteita ja kengän koko on vaatimaton 31. Pituusennuste on kuulemma 205...
Ja tämä kyseinen pipomalli on hyvä neulomiskoukuttaja. Tein silloin to-aamuna pikakäännöksen parille työkaverille ja toinen väitti jo perjantaina melkein myöhästyneensä töistä kun piti vaan neuloa ;)
Nyt ihan oikeasti kaipaa näiden pienten juhlien kaltaisia iloisia tapahtumia, seuraa ja hyviä uutisia. Ahistaa niin moni asia. Eilen illalla panikoin kun Mamma ei vastannut puhelimeen, vaikka kello oli jo vaille yhdeksän ja olin yrittänyt jo useamman tunnin ajan. Velikään ei vastannut, Mamman hyvä ystävä ja auttaja ei vastannut, kummisetä vastasi ja sai minut rauhoittumaan. Lopulta Mammakin vastasi - oli ollut ystävänsä kanssa (autollinen) seurakunnan joulujuhlassa. Tosi iloisen kuuloinen ja pirteä. Ja minäkin rauhoituin ja nukuin hyvin. Miten oppisi olemaan heti stressaantunut ja paniikissa?