Tänään on ollut aivan hillitön sekoilupäivä. Olen puhunut ihan omiani, unohtanut puolessa sekunnissa mitä ajattelin (ja sanoin ääneenkin), että tehdään seuraavaksi. Piti myös suunnitella yhtä isoa uudistusta, mutta enhän minä voinut keskittyä! Just kun olin päässyt vauhtiin paperille laittamisessa, toinen keskeytti kysymällä jotain... Olis antanut työrauhan niin ois ehkä saatu jotain aikaiseksikin. En ole siivonnut enkä tehnyt mitään muutakaan järkevää. Mutta sukka nro 1 on vihdoinkin valmis. Ja lisäähän näillä pakkasilla tarvitaankin.
Missä vaiheessa kevättä kissojen hormonihöyryt iskevät? Ei, ei ole nylkytetty, vaan aivan mahdotonta rallia ja painia, vähän väliä. Aamuisin mennään sellaista haipakkaa, että seinästä ohi mennen vauhtia kaikilla tassuilla, matot rutussa ja keittiön pöydältä tippuu kaikki välittömästi. Tai ehkä ne harrastaa tätä ihan vaan lämpimikseen...
