Viikonloppuna kuulin ensimmäisen kerran Suvivirren esitettynä niin, että juhlaväki puhui körttityylistä. Minun korvissani se kuulosti liki marssilta.
Juhlan arvokkuuteen toi pikkiriikkisen, mutta niin mainion huumoripläyksen pienen pieni hämähäkki, joka kulki ympäri ämpäri sitä piirtoheitinkalvoa, jolla heijastettiin yhteislaulujen sanat seinälle.
Ylioppilaat olivat kauniita ja komeita. Moni tyttö taisi ihan ensimmäistä kertaa olla juhlakoltussa ja huikaisevan korkeissa koroissa. Lyhyet näyttävät olevan muotia. Tyylikästä, mutta silti luulen, että moni olisi tuntenut olonsa kotoisammaksi enemmän oman tyylisissä vaatteissa. Onneksi joukkoon mahtui myös rohkeita, jotka olivat valinneet oman, upean linjansa.
Kevään kakkutrendejä en käynyt tutkailemassa kovin tarkkaan. Väsynyt kun olin, kävin vain kolmissa yo-juhlissa. Perinteiset kerma- ja voileipäkakut näyttivät olevan suosittuja. Itse tykkään tosi paljon jälkimmäisistä, joten olin onnellinen vieras.
Kissaherrojen kanssa ulkoilu on tällä hetkellä kovin tyylitöntä. Herrat hidastelevat ja emäntä tahtoisi mennä vauhdilla. Halvatun itikat syövät kissoilta korvalehdet ja emännän kokonaisvaltaisesti. Mutta kaipa sen jaksaa kärsiä - kävelyn jälkeen kotona on niin kovin onnellisesti turkinhuoltoa harrastavia sylivauvoja. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, Piki on sylivauva (erittäin kehräävä ja kurraava sellainen), mutta Indy pesee varpaan välejään keittiön pöydällä :)
