Ehkä

Kaikkihan sen tietävät. Langat ja villat puhuvat. Toisinaan suorastaan huutavat, ja sitten taas heittäytyvät mykiksi, välillä vuosikausiksi. Niillä on oma tahtonsa. Ne kertovat miksi haluavat isoina tulla. Toisinaan vaan homma ei silti oikein onnistu.

Malli: Ei ole, verkkoa vaan, vuorotellen 20 krs oikealle ja 20 krs vasemmalle kallistuen.
Puikot: Ehkä 2,5 tai 2,75 tai 3 mm? En muista.
Lanka: Sea Silk, 96 grammaa (70 % silkkiä ja 30 % seacelliä), väri muistaakseni Autumn.

Lanka kiljui ostovaiheessa kovin, kovin äänekkäästi ja ilmaisi kovin pikaisesti haluavansa huiviksi. Mutta millaiseksi? Sitäpä se sitten miettikin pari vuotta. Lopulta, epätoivon iskiessä (Neulemojo on ollut tänä vuonna kadoksissa, oli ihan pakko neuloa jotain, joka varmasti valmistuu - joo.), loin muutaman silmukan (aloitettu siis kolmion kapeasta kärjestä) ja posotin menemään. Vyyhti ja kerä olivat kauniit, neuloessa... No, se näytti jotenkin kamalan valjulta ja laimealta.

Tylsä oli mallineulekin, mutta ihan loistava kokousneule. Lanka ei joustanut yhtään, joten aluksi neulominen oli vähän hassua ennen kuin tottui. Ja sitten päättelykeijo oli kadoksissa pitkään ja hartaasti. Päättelykerroksen neulominen vei huikeat kaksi kuukautta. Pingottaminenkin vei pari päivää, kun unohdin mokoman petarin alle. Herrat eivät unohtaneet, vaan t-pinsejä löytyi tasaisin väliajoin lattialta.

Ehkä. Ehkä tuota voi käyttää. Värit paranivat pingotuksessa - nähtävästi pingotuksen magia koskee värejäkin pitsin lisäksi. Tuntuu mukavalta iholla. Huutaa seurakseen valkoista kesämekkoa ja ehkä lavatanssejakin... Laitan kaappiin odottamaan kesää. Testataan sitten.

Ps. Hyvää huomista syntymäpäivää Suomi!