Keväällä 2006 sain lainaan kansalaisopiston pienimmät kangaspuut. Puissa oli valmiiksi karhea ja kapea juuttiloimi. Ensin testailin taitojani ja tein kaitaliinan (joka toimii joululiinana nytkin) ja tässä vihdoin ja viimein mitä siitä loimenlopusta syntyi. Tänä aamuna ompelin nuo reunukset. Tietenkään ei ollut oranssia ompelulankaa, eikä petrolia (reunat siis ovat petrolin väriset, eivät siniset), joten päädyin luonnonvalkoiseen - ei todellakaan paras mahdollinen ratkaisu, kaikki vinoon ompelut näkyvät ihan liian hyvin. Nyt kun vielä keksisi miten nämä saisi pysymään keittiönpöydällä - kissat..... Sinitarralla ?
Tykkään!
Kissoilla onkin tänään ollut oikea puuhapetepäivä. Aamulla heräsin kun herrat pelasivat jotain makkarin lattialla suuresti äristen. Nousin katsomaan ja löysin puolikkaan leluhiiren.... Käytyäni koko makkarin lattian läpi, mulla oli noin 3/4 leluhiirestä. Mietin (TAAS) että josko parafiiniöljyä, mutta kun vaikuttivat ihan normaalin touhukkailta ja kuonon muoviset palaset vaikuttivat aika pieniltä, annoin olla.
Muutamaa tuntia myöhemmin yritin ommella noita tablettien reunoja, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään innokkaiden avustajien kanssa. Varsinaisesti ompelukone ei kiinnostanut (Piki pelkää kovia ääniä), vaan ne langanpätkät....syötäviä taas vaihteeksi. Häädin katit työhuoneesta ja pistin oven kiinni. Ompelin sitkeästi kaikki kerralla, vaikka noin miljoona kertaa teki mieli mennä katsomaan, mitä herrat oikein puuhasivat, meteli oli aikamoinen... Lopulta viimeinenkin langanpää pois ja katsomaan muun huushollin puolelle. Matot rutussa (tai niitähän on vain makkarissa), sohvatyyny lattialla ja kas, se kadonnut leluhiiren pää! Sillähän sitä oli leikitty. No, hyvä, ei ollut syöty.
Päivä vaikutti hyvältä (=ei satanut kaatamalla), joten lähdimme yhdessä ulkoilemaan. Miksi muuten kaikki naapurit tulevat aina katsomaan pihalle asti kun me lähdemme kävelylle? No, metsäkävely oli oikein mukava, kävelevät (hölkkäävät) oikein hyvin hihnassa, mitä nyt välillä kumpikin eri suuntaan... Tultiin kotiovelle, ja pakotin herrat sisälle. Sillä aikaa kun otin Indyltä valjaita pois Piki ryntäsi sisälle (siis tuulikaapista sisälle) ja kamala rysäys! Herra kaatoi olkkarista jalkalampun - lasikupu rikki.... No, lamppu toimii yhä, ja itse asiassa.... Lamppu on ostettu Ikeasta vuonna 2001. Ensimmäinen versio ei toiminut. Lähetin postitse takaisin, sain uuden. Se toimi, mutta siinä oli rungossa värivirheitä. Soitin ja sovittiin, että lähetän vain lampun jalkaosan, en kupua, koska se oli ihan ok. Sain toisen uuden ja jostain käsittämättömästä syystä myös uuden kuvun. No, en koskaan lähettänyt ylimääräistä kupua takaisin vaan tuolla se on ollut eteisen yläkaapissa paketissa kaikki nämä vuodet. Nyt tuli tarpeeseen.
Hilma tulee taas huomenna.
