Jaahas

Jessus mikä viikko - eikä se ole vielä ohi. Aamulla starttaan kohti Mikkeliä, Mamma kaipailee. Toivottavasti ei ole karmea ajokeli (ylen sääkartan mukaan osun kyllä tasan tarkkaan huomiseksi ennustettuihin vähäisiin lumisateisiin), toivottavasti ehdin Korunappiin (moneenko se on auki lauantaisin?), toivottavasti ehdi Suomalaiseen (joulu- ja synttärilahja ovat yhä käyttämättä, yksi tietty, blogimaailmaa ilahduttanut kirja syyhyttäisi hirmuisesti sormia ja mieltä...), toivottavasti ehtisin myös käydä Kenkäverossa. Harmi, ettei Pirtin Kehräämö ole lauantaisin auki.

Ei niin kamalan toivottavasti.... ei haluttaisi käydä sairaalassa, mutta olen luvannut käyttää Mammaa. Ei haluttaisi mennä sukulaisiin kahville, mutta toisaalta haluan kyllä kiittää Mammasta huolehtimisesta.

Kun itse ajaa, ei voi neuloa, mutta toisaalta ei voi myöskään korjata aineita. Voi kyllä kuunnella äänikirjoja ja haaveilla ja suunnitella. Ja heivata ohi mennessä jätesäkillisen vaatetta johonkin keräykseen (tältä pikkupaikkakunnalta sellaista ei löydy).

Hihat on aloitettu just äsken. Taito-lehti tuli tänään - muutama kertakaikkisen nami ohje, pakko toteuttaa jossain välissä.

Viime yönä katit eivät onnistuneet herättämään minua kertaakaan klo 21.30-5.40 välillä - ennätys tämän vuoden puolella. Sen sijaan mokomat olivat olleet ahkeria päivällä. Mulla roikkuu tiskipöydän päädyssä, seinässä takorautakaide (à la Ikea), jossa roikkuu kaiken maailman roipetta koukuissa. Se löytyi tänään kotiin tullessa lattialta... Joku oli siis taas roikkunut keittiöpyyhkeessä...

Postissa odottaa taas paketti, ei liity neulomiseen, mutta on erinomainen osoitus ylirajojen toimivasta avuliaisuudesta. Kerron myöhemmin.