Tänään todettua. Lukiolaisten aineiden korjaaminen kissojen kanssa on....
...puuduttavaa jaloille (minä sohvalla, jalat ojennettuina rottinkikorin päälle (=sohvapöytä) suoriksi, kissat jalkojen päällä "nukkumassa")
....himoja herättävää (en yletä teemukiin, kamera unohtui keittiön kaappiin, suklaata ei ole käden ulottuvilla)
....väkivaltaista aineille (muutamissa on kynsien tai hampaiden aiheuttamia reikiä ja pari on rutussa äkillisen loikan takia)
....traagista punakynille (ensimmäinen vietiin kädestä (Piki, the kynänarkkari) jonnekkin makkariin, toinen purtiin rei'ille, kolmas on nähtävästi sohvan alla)
....hankalaa lukiolaisille (eivät taatusti huomenna saa selvää minun kirjoittamista kommenteista...)
...mielenkiintoista kissoille (ks. kaikki edelliset kohdat, plus lisäksi, miksi kesken unien pitää aina välillä purra kaveria hellästi korvasta / kurkusta / hännästä / niskasta / koivesta / jostain? Tai kohentaa omaa uniasentoa ja siirtyä kaverin päälle nukkumaan?)
Hihat ovat kohta kavennuksissa. Päädyin sileään versioon helppouden ja nopeuden takia. Tahtoo jotain valmista!
"Mami toi meille lauantaina tällaisen ihmeen. Se jostain syystä kuvittelee vielä jonain kauniina päivänä pystyvänsä kasvattamaan urakalla viherkasveja, niin kuin ennen vanhaan. Mutta ei huolta! Kyllä me se järjestykseen laitetaan!"
Tuntematon mehikasvi on tähän päivään mennessä tiputettu alas noin 15 kertaa, multaa ei ole enää nimeksikään. Lehdet eivät nähtävästi maistu hyvältä, yksi maistelukerta riitti. Omat vehnän oraat ovat parempia, ja ne keittiön muurahaiset. Mikään myrkytön konsti ei tunnu tehoavan (ei kaneli, suola, neilikka, valkopippuri).
