Mistäs...

... aloittaisi tän stoorin? Aamusta. Pitkä päivä, paljon tapahtumia.

Ensin Jkylään (sitä ennen herätty viideltä, karvaiset herätyskellot toimivat liiankin hyvin, mitenköhän kellojen vääntö vaikuttaa?). Shoppailua kamalassa tungoksessa. Yritetty bongata autosta Terhin kuuleman huhun mukaan Jkylään Yliopistonkadulle avautuva uusi lankakauppa... En nähnyt, etsin uudestaan ensi viikon lauantaina. Mutta onnistuneesti löydetty synttärilahja 8-vuotiaalle kummipojalle. Ei löydetty 2-vuotiaalle. No, siihen on vielä viikko aikaa. Samoin löydetty lemppariteetä Ekolosta, joka muuten muuttaa lähemmäksi keskustaa. Bongattu Kauneimmat käsityöt 1, 2 ja 3 Päijännedivarissa, mutten edes katsonut hintaa, kun minulla on ne jo. Kävin Pikkulinnassakin ja jotain tarttui mukaan....

Osattu löytää tie Perhepuistoon ja pieneen punaiseen taloon - uusi paikka neuletapaamisille näin lauantaisin! Tosi kiva ja rauhallinen paikka, ja seura oli mukavaa ja samanhenkistä. Harmi etten seuraavalla kertalla pääse, mutta yritän sitten huhtikuun lopussa. Kiinnostuneet löytävät lisätietoa Yahoon Kipakat-listalta. Harkitaan kehruutapaamista/opetusta (voi kyllä neuloa, jos kehrääminen ei kiinnosta) ja vaikka mitä.

Sitten kurvailtu (Juuri ennen kiertoliittymää sanoin Pirkolle:"Ja nyt sitten EN aja Mikkeliin, muistan kääntyä...." - Ja pyh! Sinnehän niin sujuvasti kaarsin Mikkeliin päin...) naapuricityyn veljen luokse, saatu mukaan vino pino tavaraa (yhä edelleen iskän jäämistöä) mm. keittiön seinähylly (joka pitää sitten kesällä ja pihalla pestä, hioa ja maalata tai jotain) ja papereita, joita unohduin äsken lukemaan pitkäksi aikaa eteisen lattialle. Mm. elatusoikeudenkäyntipaperit 1940-luvulta. Mielenkiintoisia. Erästä todistajaa ei oltu hyväksytty, kun ko. henkilön mainetta ei varmasti tiedetty hyväksi! Paljon karmivampaa luettavaa oli oman äidin ruumiinavauspöytäkirja.

Vielä pikaisesti ostamaan ruokaa, siinä sivussa löysin hyvät kävelykengät (Pariisia ajatellen).

Tapaamisessa neuloin tuota eilistä Noroa. Ehdottomasti parempi kun tekee kappaleen kerrallaan, väriliu'ut ovat kauniit. Niin kauniit, että neulominen töksähtää vähän väliä, kun pitää pysähtyä ihailemaan.... Tähän mennessä jokaisesta kerästä on löytynyt yksi solmu. No, keriä on mennyt vasta kaksi - ensimmäisestä solmusta ei ollut ongelmia, väri jatkui luontevasti. Toisen solmun kohdalla väri vaihtui tosi yhtäkkisesti turkoosista oranssiksi.... Tein luovan ratkaisun ja vaihdoin kokonaan kerää... Ihana se on.