Eilinen käsityöpaikkakin, se ihana paikka jossa kävin liittyi siis yllättäen kehräämiseen. Villa Laurila. Kameraa en näköjään ikinä muista ottaa mukaan mihinkään (tai jos muistan, en jotenkaan kehtaa kaivaa sitä esille ja kiusata ihmisiä kuvaamalla). Ajomatka Mikkelistä toi muistoja mieleen. Isäni oli 70-luvulla töissä Mikkelin meijerissä ja teki viikonloppuisin tilatankkipäivystyksiä. Minä olin pikkulikkana usein hänen kyydissään mukana. Ostettiin pennin karkkeja (läpinäkyvä "paperi" jossa oli erivärisiä pilkkuja) ja tilojen emännät tarjosivat tytölle pullaa ja mehua. Kivaa.
Nytkin oli kaunis tila. Vehreää maaseutua, iso talo ja paljon piharakennuksia, osa selvästi tosi vanhoja. Tilapuotikin oli sijoitettu vanhaa arvostaen pihan vanhaan rakennukseen - sanonpahan nyt vielä kerran, mutta ihana paikka! Tarjolla oli myös valmiita tuotteita mm. Katin ihania pupuja (ja muutakin), lankaa, kehräystarvikkeita. Ja tietysti villaa. Sitähän minä olin tullut hakemaan. Isot säkit jotain niiin..... ihanaa! Voisin tietysti käyttää vähän mielikuvitusta ja keksiä jonkin muun sanan välillä ;) Fantastista?!
Vasemmalla ylhäällä vaalein Ahvenanmaanlammasta (näin näitä livenäkin!), seuraava alaspäin ja astetta harmaampi Kainuun Harmasta (näitäkin näin määkimässä, söpöläisiä), alin vasemmalla suomalaista tod. näk. mutta Aulimaija ei tiennyt varmasti mitä sekoitusta. Oikealla ylimpänä lisää Ahvenanmaalaista, keskimmäisestä ja alimmasta ei tarkkaa tietoa mitä, mutta suloisen pehmeitä ja tuoksuvia. Alin näyttää kuvassa liian punaiselta, on oikeasti tumma punaruskea ja keskimmäinen on oikeasti tummanruskea (todella silkkisen tuntuista). En tiedä mistä aloittaisin.... Näistä saisi aivan mielettömän upean kirjoneuleen... Suurin työ on pitää kissat erossa, tuijottavat, tassuilevat, haistelevat, maistelevat ja näyttävät autuailta.Kaikista tarkemmat kuvat. Järjestys on sama kuin ylhäällä.
Tilalla oli myös maailman suloisimpia villapossuja, 4 kk neitokaisia. Niillä on semmoinen karhea (kuin hevosen jouhta), luonnonkihara, tällä hetkellä ehkä 3cm pituinen karva, joka kuulemma kasvaa vielä pitemmäksi. Tosi hauskan väristä, vaaleaa punakultaa! Ja laamoja, joilta oli viety turkki. Pääsin hipelöimään sitä kerittyä villaa - ihan kuin unelmankevyttä silkkiä! Ja vaikka mitä. Tuonne on ehdottomasti päästävä uudestaan!
Pisteenä i:n päällä oli innostunut emäntä. Toisinaan olen lankakaupoissa törmännyt myyjiin tahi omistajiin, jotka eivät tiedä mitään tämän hetken käsityöinnostuksesta tai neuleblogimaailmasta. Nyt oli tosi kiva jutella kaikista näistä ja tietysti kehräyksestä ja ajanpuutteesta ja mummoista ja papoista, jotka lähiseudulla olivat kuulemma olleet aikoinaan ihan vakuuttuneita, että lammas on vain syömistä varten ;)
