Herrat saivat juoksunarun (pyykkinaru pihan halki aidasta aitaan). Se on maailman ihanin juttu tällä hetkellä. Keskellä päivää ei pihalla voi olla kun ei ole varjoa, mutta muuten koko ajan. Tänään on saatu kiinni yksi kimalainen, yksi ampiainen ja yksi perhonen. Tallottu tosi littanaan liuta liljoja (ei toivoa kukinnasta), revitty kärhöä alas (no, kun siellä tiiliseinällä oli joku lentävä ötykkä...), tuijotettu naapurien puuhia, syöty ja tuhottu makaamalla päällä mirrinmintun alku, painittu kukkapenkissä veljen kanssa. Emäntä nyhti voikukkia ylös ja jokainen voikukka piti käydä maistelemassa - miksi niitä ei voi syödä suoraan maasta? Säästyisi vähän vaivaa emännältä.
Siis täydellinen pienen (no, melkein vuoden ikäisen) kissan päivä. Kunhan vaan vielä pääsisi hiekkalaatikon, ruokailun ja päiväunien jälkeen uudestaan pihalle. Katsotaan, kaikki riippuu siitä jaksaako emäntä neuloa tai lukea pihalla. Ilman valvontaa ei näitä veijareita voi jättää.
