Tänään on ulkoiltu. Ulkoillessa takapihalla pihaovi on auki ja sisälle lentää milloin mitäkin. On muuten takuuvarma konsti saada herrat kissat sisälle muutoin kuin kantamalla - anna kissojen nähdä kun joku ötykäinen lentää sisälle - kissat juoksevat perässä. Eri asia on sitten miten se ötykkä saadaan lentämään sisälle juuri toivottuna ajankohtana ja kissojen nähden....
No, joka tapauksessa, kun tultiin sisälle, täällä oli ihan liian monta kärpästä. Ja siinä tuli taas pohdittua näiden kahden luonne-eroja. Indy, isoveli ja läskimpi, antaa Pikin hoitaa hommat. Päivällä oli ehkä Indyn mielestä liian kuuma minkään jahtaamiseen, koska se vain loikoili lattialla ja katseli toisen touhuja. No, Piki nautti ja jahtasi, hyppi, pomppi, loikki, juoksi, kiipeili kaikkialla paitsi katossa, yritti lentää, heitti kuperkeikkoja, tippui pöydiltä ja tuoleilta.... Siis vauhtia riitti. Ja kyllä, aika taitavasti se jahtasikin kaikki lentävät ötyt. Ja söi ne. Oikein kuuluvasti maiskutellen. Siipeäkään ei jäänyt jäljelle. Onkohan sillä jokin vitamiinipuutos?
Illalla käytiin sitten metsälenkillä ja taas jossain välissä meni lisää lentäviä sisälle. Nyt Piki vain tyynesti söi, kävi laatikolla, peseytyi ja meni minun sänkyyni nukkumaan. Indy alkoi nyt vuorostaan jahtimieheksi. Mutta ihan eri tyyli. Ei mitään päätöntä hillumista ja riehumista ja vaan tyylillä, piiiiiitkään tuijottaen (se harrastaa muutenkin tuijottelua kun se haluaa minulta jotain) ja vahtien. Se söi vain ja ainoastaan ensimmäisen saaliin. Muut jätettiin lattialle. Hassuja otuksia.
