Kyllä. Se on täällä tänään, vihdoinkin. Viime hetken epätoivoisten tuskailujen jälkeen. Nappeja on 10 (enemmän kuin ohjeessa). Napinreiät taitavat jossain vaiheessa kaivata hieman kiinni kuromista. Mutta se on lämmin, suloinen, kaunis, upea, lemppari.
Yes. Finally it is here. After some very desperate last minutes. The buttons (10) are from LYS. Somehow, I predict that the buttonholes will need some tightening later on. Warm, cute, lovely, favourite.
Rakastin erityisesti tätä kaarrokkeen upeaa palmikkokuviota. Yksinkertaisesti nerokas! Minun päähäni ei ikinä, kuuna herran päivänä olisi pälkähtänyt miten tuo kuvion yläreuna saadaan tuollain vaakaan tasaisesti. Neuloessa oli ihan pakko pysähtyä ihailemaan vähän väliä ;)
Especially I love this yoke pattern. It's just brilliant! I would never ever have thought of how to make the upper side of the pattern go level like that. When knitting, I just had to stop every now and then to admire ;)
Malli: Tangled Yoke Cardigan (Interweave Knits, Fall 2007)
Lanka: Drops Alpaca (väri 7238, 315 grammaa - eli ihan ohjeen mukaan, vaikka lanka oli eri, tein koon S silmukkamäärillä ja koon L senteillä.)
Puikot: 3,75 mm ja 3,5 mm (nappilistat ja kaulus) ja 2,00 mm (kauluksen kääntämisessä apuna)
Pattern: Tangled Yoke Cardigan (Interweave Knits, Fall 2007)
Yarn: Drops Alpaca (colour 7238, 315 grams - just the amount the pattern says, eventhough my yarn was different and I knit size S with the centimetres from size L.)
Needles: 3,75 mm and 3,5 mm (buttonbands and collar) and 2,00 mm (helping to turn the collar)
Koin aiemmin illalla, nappien ompelemisen jälkeen ihan mielettömän epätoivon hetken. Kuten edellisessä (tai sitä edellisessä) postauksessa totesin, tuo kaulus rullaa ihan hirmuisesti, päätin siis kokeilla kevyttä höyrytystä. Höyrytyksen jälkeen takki päälle ja.... Voi vessanovenkahva-ja-kaikki-mahdolliset-muut-kirosanan-korvikkeet! Kaulus lörpsähti ihan älyttömästi, aivan liian iso. Enkä voinut purkaa, koska nappilistat on tehty kauluksen jälkeen... Onneksi viisas ja ihana kaverini ehdotti mustaa, pyöreää kuminauhaa. Loistava ratkaisu! Ja jotenkin tuntui, että lörpsähtäminen väheni, kun kävin kaatosateessa viemässä kissat (ja hiekkalaatikon ja hiekkasäkin ja eväskassin ja ruokakupit ja lelut) hoitoon Hilman luokse. Mutta on tämä vaan ihana!
Muru ja möhkö menivät siis hoitoon. Ikävä on jo nyt iso. Kummallista. En muista kaivanneeni ja ikävöineeni Juuliskaista (Juulia - norjalainen metsäkissa 1991-2001) ollenkaan näin paljoa. Vaikka silloin kun Juulia jouduttin lopettamaan, itkin ja itkin ja itkin. Ja yhä vieläkin välillä, unisena tms. saatan hihkaista Pikille tai Indylle, että Juuuuliaaaa! No, Hilma murisi vieraat tervetulleeksi ja näytti myrtsiä naamaa, mutta ei kovin paljoa - taisi alistua kohtaloonsa. Indy lähti heti tutkimaan uteliaana pikku-J:n lelukoppaa. Piki veti suoraan sohvan alle (kun vedin sen pois kopasta). Mutta jo vartissa Pikikin uskalsi tutkimusretkelle. Kahden kissan koppa on muuten kätevä, mutta kun ne painavat yhdessä 10 kg.....
