Kyllä reissuun - vaikka pieneenkin - lähtö on kauheaa. En ole reissussa käynyt sitten edellisen läppärin hajoamisen ja näköjään erinomaisen hyvä "ota mukaan" -listani ei ole millään varmuuskopiolla parilta viimeiseltä vuodelta. Olen siis haalinut tavaraa sieltä ja täältä ja varmaan unohtanut jotain äärettömän tärkeää. Neuleita en ole unohtanut. Lanka (ja puikot) eivät lopu kesken, vaikka lankakaupat sattuisivatkin olemaan kiinni tai jotain.
Kun luette tätä, olen toivottavasti selvinnyt bussimatkan ja laivan kokoustilan rasittavasta tehtävästä - ops-päivityksestä ja olen jo nautiskelemassa maukkaasta herkkuateriasta.
Riiviöitä oli yöllä ikävä. Heräsin jossain vaiheessa, enkä ymmärtänyt miksi Piki ei ole kainalossa, kutsuin muutaman kerran ennen kuin tajusin. Illalla oli myös outoa imuroida kun kukaan ei kytännyt koko ajan.
