Katzeilla on vehnänoraita kasvamassa ruokakuppien vieressä. Syövät niitä ihan mielellään ja niitä ei oksenneta. Kaikkein ihaninta (suorastaan sekoavat) on, kun minä vaivaudun katkomaan niitä oraita suoraan ruokakuppiin sapuskan päälle. Jostain syystä kuitenkin pihalla syödyt heinät (joita siis pitää syödä niin paljon kuin ehtii ahmia) aiheuttavat oksentamista, ehkä ne ovat kovempia? Näyttävät tulevan kokonaisina ulos.
Ei-kissaihmiset voivat hypätä suoraan loppuun, neuleosioon. Mutta kerrankin, pitkästä aikaa herrat olivat soffalla yhtä aikaa vieressäni. Useimpina iltoina sylissä on Piki. Kerran, pari viikossa syliin tunkee Indy ja näin viikonloppuisin molemmat. Pitkästä aikaa myös sain ihastella huolenpitokohtausta. Indy pesi Pikin korvat ja posket. Korvat niiiiiin tehokkaasti, että koko Indyn naama oli syvällä Pikin korvakäytävässä ;)
Tutkielma Pikin ah niin vaikeasti kuvattavasta naamasta. Umpiunessa. Salamalla ja ilman.
SNYn ihanainen lanka (Indykin riepotteli kerää äsken, vaikka eihän isoveli-aikuinen koskaan leiki langoilla!) sai ohjeen. Kiehtova, vaativa, ohje vähän vajaa tai sitten en ymmärrä jotain oikein, mutta sovellan. Huivi, tai ei oikeastaan huivi. Semmoinen asuste, etten tod.näk. osaa sitä käyttää, mutta ihan pakko tehdä! Fichu? Suomeksi?SNY:lle piti myös kertoa - se ensimmäisen paketin ruusunnupputee. Avasin paketin ja se on ihan oikeasti ruusunnuppuja! Suloisia, vaaleanpunaisia. En minä niistä mitään teetä voi hauduttaa, nehän menevät pilalle! Jos jonain kauniina päivänä opin tekemään kortteja, tässä olisi siihen loistavaa materiaalia. Tai sitten siihen jo vuosia suunnitelmissa olleeseen tauluun, jossa on perintöpitsejä, äidin hääpanta ja näitä nuppuja tummalla samettipohjalla.
