Edit2: Piti myös muistaa kommentoida, kiittää - joo kantapää on inha. Onneksi tätä vaivaa ei ole ollut ainakaan vuoteen, opiskeluaikoina kärsin tästä melkein jatkuvasti. Olen myös onneksi sitä laatua, että kantapääni paranee nopeasti, eli parhaimmillaan menee just ja just se viikko. Mutta pari päivää on niin, ettei voi astua. Ja koska en osaa opettaa istuallani, seison opepöydän takana kipeän jalan polvi nojaten tuoliin..... Heh, huomenna menen ruikuttamaan tohtorille tuosta kyynärpäästä. Ja tietenkin, heti kun varasin lääkärin, se on ollut paljon parempi.... Autokin paranee aina kun varaa sille huollon ;)
En tiedä pitäisikö tätä julistaa valmiiksi työksi, kun se voi hyvinkin päätyä purkuun.... Siksi langanpäitäkään ei ole vielä päätelty. Onko kenelläkään kokemusta, miten sari-silkki reagoi (jos ollenkaan) pingotukseen? Toisaalta tämä on painavaa, ehkäpä se venyy käytössä?
Ei sammalta, vaan äärettömän ihanan väristä ainaoikeaa sari-silkkiä. Yritin ja testailin ensiksi vaikka kuinka montaa erilaista pitsiä, mutta ei, eivät ne erottuneet tästä köydestä. Joten ainaoikeaa - se ei petä ikinä. Värit ovat upeat.
Alla kamalin kuva ikinä. Märät hiukset, yöpaita (jossa miljardi kissankarvaa) ja täysin asettelematon neule.
Sari-silkkiä meni 305 grammaa puikoilla nro 8. Isommatkin puikot olisivat voineet olla - minun käsialallani tuo "lanka" ei liiku puikoilla mihinkään suuntaan. Lanka ei jousta eikä palaudu muotoon, joten jos johonkin jää löysä silmukka, se on ja pysyy. Mutta nuo värit - mahtavat!Ne pystyraitaiset villasukat.... Tasona olen neulonut eläissäni kahdet sukat, enkä tykännyt neuloa enkä käyttää, vaikka kuinka koitti ujuttaa sauman johonkin huomaamattomaan kohtaan. Tulisiko sukista kovin pahkuraiset tai epämukavat, jos niitä yrittäisi pystyraidoittaa Rovaniemen lapasten tekniikalla? Ihan pakko testata joskus.
Ed. postauksen marrakuusta selviämiskeinoista unohtui yksi. Eli kissat, messut, lapaskuu ja tietysti KipAkoitten tapaaminen 8.11. Olen tulossa ellei jotain (tyyliin kaamea flunssa) tapahdu.
