Kotonaan Mamma kyllä pärjää ihan ok. On tarpeeksi kompakti huusholli. Oma oloni on vain vaikea. En voi muuta tehdä kuin juosta puolesta asioilla, siivota ja yrittää piristää (ja kiukutella veljelleni, joka ei tee mitään). Tosin pirteä hän on omasta puolestaankin ja mieli terävä kuin partaveitsi. Ja nauttii kesäisten kaihileikkauksien jälkeen lukemisesta!
Telkkari ei ollut näkynyt viikkoon kun hän oli "sohaissut" jotain. Digiboxista scartti melkein irti. Jätin nyt ohjelapun boxin päälle, jotta kodinhoitajatkin osaisivat korjata tämän vian. Kodinhoitajista osa on ollut lomautettuina ja perjantaisin (kylpypäivä) on käynyt mies. Ihan on kuulemma ystävällinen ja nauravainen mies, osaa käydä kaupassa ja imuroida, mutta... Eihän nyt mies voi Mamman mielestä selkää pestä!
Herrat katzit saivat taas uuden viherkasvin ihmeteltäväkseen - yritän väsytystaktiikalla tuoda taloon entisen kotipuutarhan ;) Tänään kävimme aamulla rokotettavana. Ja kummallista - kumpikin meni koppaan (yhteinen, iso) enemmän kuin mielellään, Piki jopa istui siellä jo valmiiksi. Kaikki muut tuntemani katit ryntäävät hankalimpaan mahdolliseen piilopaikkaan kun näkevät koppaa otettavan esille. Kumpikaan ei inahtanutkaan autossa (entinen kissa Juulia rääkyi aina keuhkojensa täydellä voimalla) ja eläinlääkärissäkin oltiin kuin mallioppilaita - ei kynsitty, ei paettu, ei mau'uttu, ei mitään. Eli kyllä ne osaavat olla hienosti, koreasti, jos vain haluavat :)Palkkioksi hyvästä käytöksestä tarjosin kaupunkilaiskateille uutta herkkua, perattuja muikkuja (itse sanoisin kyllä, että siivottuja muikkuja, mutta sitä ei taida koko Suomi ymmärtää). Indy vilkaisi kerran ja siirtyi normaalisapuskan puolelle. Tämä oli kyllä arvattavissakin - ainut kala johon Indy on ikinä kiinnittänyt minkäänlaista huomiota olivat haukifileet kerran tiskipöydällä. Piki haisteli ja nuoli, haisteli ja nuoli. Pyöritteli, yritti ottaa tassuun ja nuoli lisää. Lopulta minulta meni hermo, ja katkoin saksilla muikut (pieniä jo ennestäänkin) pieniksi suupaloiksi. Ja kas, Piki söi kaiken! Nyt on vain lojuttu sohvalla, syöty joulutorttuja (joo, tein eilen ensimmäiset), neulottu ja katsottu boxiin ajat sitten tallennettuja ohjelmia. Vielä aion tänään raivata etupihan talvikuntoon, mutta muuten jatkan tällä löysällä ja perinteisellä lomaohjelmalla ;)
½-vuotiaan haalari on kainaloissa.
Ai niin! Soffan alusta on tosiaankin tämän talon paras kissojen lelujen piilotuspaikka. Se on niin matala, etten minä näe mitä siellä on, imuri ei mahdu, mutta kissan tassu mahtuu. On niiiiiin hauskaa kurotella sieltä jotain pois. Its.as. semmoinen jumppakeppi lojuu jatkuvasti sohvan alla, sillä on helppo sohia ne lelut pois. Toinen hyvä piilo on mun kumisaappaani.... Niissä on aina vähintään yksi pingispallo.
Eilen oli muuten Prisman kassan ilme kiva. Ostin 21 lootaa Mjau-kissanruokaa. Kattien lempiherkkua, mutta sitä ei saa Keuruulta.
