Koko päivän töissä ajattelin korjaamattomia kokeita laukussa ja pöydällä röykkiönä, mutta sitkeästi väsäsin vain vitosjakson lukkareita. Kotona sentään pysyin aikataulussani. Tosin matot ovat yhä pihalla tuulettumassa... Kesken siivoamisen sain kummallisen puhelun. "Hei, olen Matti Meikäläinen Kotikatu 3:sta. Meille tuli sinun kirjeitäsi. Onkos sinulla varmasti asunnon nro postilaatikossasi?" Kyllä on. Siis jos Posti kerran seitsemässä vuodessa (niin kauan olen tässä jo asunut) erehtyy viemään 9 talon postit kolmoseen, ei kai sen takia tarvitse kiukkuiseksi ruveta. Olisi voinut viedä postiin, tarjota posteljoonille tai olisin voinut hakea. Hän toi. Onneksi, sillä joukossa oli hellyttävä joulukortti. Siis ihan perustavis, mutta se käsiala. Tutiseva ja koukeroinen 84v. Mammani, joka just puhelimessa totesi, ettei hän mitään kortteja lähetä, eihän hänellä ole osoitteitakaan. Snif :)Sukka nro 2 meni purkuun varren jälkeen. Käsiala oli tiukentunut huimasti! Missähän olen kiukkuisena sitä neulonut?
Töissä ihana nuori mies (sijainen ) kääntyi puoleeni:"Sinä varmaan tiedät. Mistä voi ostaa isoveli-lankaa? Käskettiin tuoda." Voi että hymyilytti.
En saanut teille kuvaa kynistä, teekannusta, kissoista ja aineiden lukemisesta.... Its.asiassa kyniä ei mennyt kovin montaa, Piki kävi läpsimässä punakynää, vaihdoin tavikseen ja pari se vei, mutta tuli sitten nukkumaan syliin kirjoitusalustaksi.
