28. joulukuuta 2008

Surrur

Eilen illalla ja tänään kehräsin. Nautiskelin. Hipelöin ensin villoja aikani, vertailin värejä vierekkäin, mietin ja pohdiskelin. Ja päädyin tällaiseen reseptiin:

Otetaan yksi säie Juulin Nauravan Lampaan kuituklubin Vaahteraa (merino) ja.... (Huom! Kumpikin kuvattu ehdassa ja aidossa auringonvalossa!)

toinen säie Villa Laurilan ahvenanmaanlammasta.

Lopputulos? Mielestäni rauhallinen ja kiva. Olen tähän mennessä kehrännyt ja kerranut noita maailman ihanimman värisiä merinolettejä vain itsensä kanssa. Kuitenkin, lopputulos on usein ollut minulle pettymys, jotenkin liian kirjava, kauniit värit ovat hukkuneet jonnekin kerratessa. Joten tällä kertaa vain yksi säie tuota ihanaa lettiä ja toinen jotain yksiväristä (tai melkein yksiväristä, vaihtelee valkoisista karvoista tummanharmaaseen). Testiversio, mutta kumpaakin jäi vielä ja ainakin nyt fiilis on, että teen lopuille saman homman. Tai ehkäpä kertaan tuon vaahteran jonkin tummemman kanssa?

Tänään tuli Annalta kommentteihin pyyntö:
Hei,Harkitsen uuden, tehdasvalmisteisen rukin ostamista, ja lueskeltuani kehräys- ja rukkikokemuksiasi tahtoisin tietää, oletko ollut Sonataasi tyytyväinen? Millainen se on muihin kokeilemiisi rukkeihin verrattuna? Jos olisit ostamassa rukkia nykyisillä tiedoillasi ja taidoillasi, ostaisitko edelleen Sonatan vai jonkin muun?

Koko päivän nämä kysymykset ovat pyörineet päässäni. Koen olevani huono vastaaja, koska olen kehrääjänä yhä vain vasta-alkaja. Rukki on ollut minulla vuoden, mutta kehrännyt olen oikeasti vasta keväästä. Toisekseen, en ole kokeillut kovinkaan montaa muuta rukkia. 1. perintörukkia - ei toiminut kenenkään käsissä. 2. Pirkon entistä Louetia (en osannut kehrätä sillä, liian nopea ja minun taitoni olivat siinä vaiheessa toooooosi vähäiset - tosin Pirkko puolestaan ei tykännyt Sonatasta, väärän korkuinen) 3. kehräyskurssilla Ashfordin Travelleria (vaikutti kivalta) 4. kaverin perintörukkia (jäykkä Sonataan verrattuna, mutta toimiva).

Jos nyt olisin ostamassa rukkia (valitettavasti tänne ei mahdu toista!), haluaisin päästä jonnekin testaamaan, koekehräämään eri malleja ja merkkejä. Miksei esim. käsityömessuilla ole ikinä rukkien maahantuojia? Varmaankin ostajia on liian vähän. Saattaisin silti päätyä Sonataan. Tykkään sen mahdollisuuksista, eli tarkoitan sen laajennusosia. Minulla on normilyhdyn lisäksi lace flyer (ohuelle langalle) ja jumbo flyer (kertaamiseen ja paksulle efektilangalle, tarvitsee oman mother-of-all (mikä tämä on suomeksi?), koska sen orifice (aukko josta lankaa kulkee) on isompi. Pelkäsin ja lykkäsin näiden lisäosien tilaamista omien taitojen tuntuessa niin vaatimattomilta, mutta ne ovat tuoneet todella paljon iloa ja intoa kehräämiseen - ja helppoutta! Tällä voi kehrätä millaista lankaa hyvänsä.

Sonatani ei kyllä toiminut sen alkuperäisellä jarrusysteemillä. Siinä on jousi ja jarrunaru joka ohjataan sopivaan rakoon jarruksi. Jouseni venähti heti kättelyssä (testailin vähän...) enkä löytänyt mistään samanlaista jousta. Pirkon avustuksella opin painosysteemin. Eli jarrunarun päässä ei olekaan jousta, vaan sopiva määrä painoja (pienessä muovipussissa - hmmm... miksi en ole neulonut/virkannut/ommellut nättiä painopussia?), lisään tai vähennän painoja tarpeen mukaan - helppoa!

Sonatan nähtävästi (ainakin Ravelryn Sonataryhmän mukaan) pitäisi olla hiljainen. Vaikka kuinka öljyän ja rasvaan, rulla "ratlattaa" jonkin verran pyöriessään (jumbo flyerin rullat eivät), riippuu vähän mikä rulla on käytössä, millainen ääni tulee, mutta ei paha. Rakastan double treadle eli kahden polkimen järjestelmää, jotenkin symmetristä, kuinka polkupyörällä ajaisi.

Jossain määrin pelkään "nyörin" (elastinen) joutumista kissaherrojen hampaisiin (missään muualla ei ole niin kiva leikkiä pallolla kuin rukin seassa), mutta nyt minulla on pari varanyöriä. Tykkään Sonatani väristä ja muodosta. Jotain perinteistä, mutta kuitenkin modernia. Helppo laittaa kasaan, kuljettaa ja koota. Pikku poikien mielestä mainio laivan ruori :) Vakaa ja vankka polkea. Minulle sopivan kokoinen - tuo koko juuri on sellainen asia, joka ei taida selvitä muuten kuin kokeilemalla.

Tilasin omani Ilonkalta, Wollinchenista. Kommunikointi onnistuu mainiosti myös englanniksi, palvelu on erinomaisen ystävällistä ja nopeaa. Hitsi, nyt kun hain tuon linkin, tekee heti mieli tilata kaikkia herkkuja.... Hei, näyttääpä siellä olevan Finnsheepwool - ihan selvästi Pirtin hahtuvaa?!?!?