Herrat ovat nopeasti tottuneet siihen, että emäntä on kotona päivisin. Klo 11 viimeistään alkaa juoksu ovelle, oven raavinta ja kamala mouruaminen/naukuminen/ulvominen/kiljunta. Ulos on ehdottomasti päästävä. Lumi ei haittaa yhtään. Yleensä aina kävellään kuvan mukaisessa järjestyksessä: Indy edellä (niin pitkällä kuin flexi antaa myöten, kiskoen kuin huonosti koulutettu koira) ja Piki perässä turvallisen lähellä emännän syliä.Eilen vahdittiin niin innolla isoa varisparvea, että lopulta Piki tärisi kylmästä ja pääsi syliin lämmittelemään. Tänään nähtiin koira (se isolla polulla ja me pienellä). Koira ei edes huomannut meitä, mutta Indy veti heti takaisin päin, olisi pitänyt päästä tekemään tuttavuutta. Piki taas pelkäsi hysteerisesti ja häntä pörhössä veti just vastakkaiseen suuntaan. Sain kuitenkin otettua huimat 35 kuvaa puolen tunnin kävelyreissulla. Pakkohan sitä oli kuvata kun aurinkokin näyttäytyi! Joskus saatte vielä ihailtaviksenne kuvasarjat "Indy ja tassut hyisessä järvessä", "Indy suuri seikkailija" "Piki suuri pelkuri" "Pienet kissat suurella jäällä"....
