Tarinoita

Jouluaatto oli.... pitkiä ajomatkoja yksin (tai oikeastaan Rajattomien joulu täysillä, laulaen mukana täysillä minkä karkin mussutukselta pystyi), ruokaa (osan vein mukanani, osan oli Mamma hommannut), kirkko (tai oikeastaan kappeli jota inhoan syvästi), hautakynttilöitä (autoja niin paljon, että oli pakko mennä kävellen), ystävällisiä ihmisiä (Mamma väsyi liikaa takaisin kävellessä (hitaaaasti), auttoivat tukien, jotta sain haetuksi auton), Mamma. Kotiin lähtiessä kävin vielä viemässä kynttilät toiselle haudalle (Mummo, Pappa, täti (kummitätini) - onneksi menin, sillä ei siellä näköjään muut käy, ja näky hautausmaalla pimeydessä oli upea.

Kun oli aikaa, ruoan jälkeen, neuloin ja kyselin muutamia strategisia, etukäteen pohdittuja kysymyksiä suvun historiasta. Selvisi mm. miten isoisovanhempani tapasivat. Isoisoisäni (Taavetti) oli omalla kylällään, jonne ruvettiin rakentamaan sahaa. Isoisoäitini (Olga) veljet tulivat Hämeestä rakentamaan sahaa ja Olga tuli heidän talouttaan pitämään. Ja jotenkin Olga sitten eksyi Taavetin mukaan kirkkoon (siihen maailman aikaan treffit tehtiin kirkkoon).

He tekivät neljä poikaa ja kolme tyttöä. Nuorimman (tyttö) ollessa vain 1½-vuotias Taavetti kuoli keuhkotautiin. Mamma oli tullut jostain kotiin, Olga oli itkenyt pöydän ääressä, että Taavetti on kuollut. Mamma ei uskonut ja kävi kokeilemassa isänsä varpaita kamarissa. Varpaat olivat kylmät. Taavetti oli niin iso mies (kaksi metriä - enpäs tiennytkään), että hänelle piti teettää arkku Mikkelissä asti. Laskeskelin, että Mamma oli isänsä kuollessa 10-vuotias eli saman ikäinen kuin minä äitini kuollessa.

Kuulostaa varmaan rankalta aiheelta jouluaaton jutustelun aiheeksi, mutta minua kiinnostaa suvun historia ja Mamma tykkää puhua näistä vanhoista vaikka kuinka kauan! Kuulisittepa millä innolla ja miten elävästi puhe tulvii.

Malli: ei mallia, ihan vaan joustinta.
Lanka: Viininpunainen - Red Heart Carmen 2 kerää, Kirjava - Zitron Loft 3 kerää. Yhteensä 249 grammaa.
Puikot: 3,25 mm

Olen rakastunut säärystimiin toisen kerran eläissäni. Edellinen kerta oli 80-luvulla. Lämpö tuntuu ihanalta jaloissa, auttaa pohjekramppiin, estää lumen menon kenkään lunta kolatessa. Ne nyt vaan on niin ihanat. Mamman kommentti tosin oli, että kuinkas sinä noin tylsät teet? Jalassani oli ne edelliset kirjoneuleversiot ja niistä Mamma tykkäsi tosi paljon.


Jälkimmäisessä kuvassa salama haalistaa värejä. Mutta kuva oli pakko laittaa, kun siinä näkyvät maailman ihanimmat töppöset (Lahtisen huopatehdas) ja Piki juomassa vettä joulukuusen jalasta :) Kuusi on pysynyt pystyssä, tosin se on vinossa ja koristeet saa ripustaa uusiksi vähän väliä. Palloja on kiva käydä tassuttelemassa alas, mutta heti kun pallo iskeytyy lattiaan, se muuttuu tylsäksi...