Edit: unohtui - joulukuusi kaatui äsken klo 21.14. Indy. Kaatui tosin vain tuolia vasten ;)
Kiitos teille ihanat ihmiset. Yöllä lääkäri soitti (vaikka nimenomaan pyysin odottamaan aamuun), ja säikäytti minut niin maan perusteellisesti. Mutta ei hätää. Diagnoosina infarkti, sekava, mutta ei myöskään puhunut, keuhkopöhö. Aamulla soitin itse ja hoitajan mukaan jotenkin pysähtyneen oloinen.
Veljeni yllätti. Soitin, jätin viestin - arvasin, ettei se vielä yhdeksän jälkeen hereillä ole... Hän soitti takaisin ja ilmoitti menevänsä Mammaa katsomaan - ihan vapaaehtoisesti! Minä vain ilmoitin/käskin, että soita kotihoitoon, soita sukulaiselle x ja minä en jaksa ajaa Mikkeliin, ja minä soitan Mamman talon mummoille (etteivät huolestu). Ja kas - hän soitti pyytämäni asiat (tosin kyseli ensin puh.nrot). Soitti takaisinkin - hyvien uutisten kera! Mamma tunsi Veljen heti, puhui, tosin pulssi ravasi koko ajan satasta. Eli kyllä sieltä vielä kotiin ollaan tulossa, tosin minä aion pakottaa Mamman suostumaan turvarannekkeeseen ja joka päivä käyviin kotihoitajiin. Oman mielenrauhani vuoksi.
Olen siis viimeisen vuorokauden aikana itkenyt tulvien, surrut (turha surra etukäteen, tiedän, mutta kuitenkin), riemastunut, iloinnut ja ollut äärettömän onnellinen. Vuoristorata.
Tässä tulos pari päivää sitten blogatuista vaahterasta ja ahvenanmaanlampaasta. Kuvattu eilen auringonvalossa. Tykkään itse, rauhallinen, mutta värikäs. Mielenkiintoinen muttei räikeä. 76 grammaa. Tätä kehruureseptiä tulen aivan varmasti käyttämään jatkossakin.
Tänään on myös käynyt vieraita (ensin olivat tulossa lohdutusmeiningillä, mutta onneksi ei tarvinnut). Saivat mustikkapiirakkaa - nam! Kummallista, mutta jälkimmäistä vierasta (veljen avokki) Indy rakasti enemmän kuin ketään koskaan noin lyhyellä tutustumisella. Ja Piki pelkäsi syvästi. Voisikohan voimakas tupakanhaju aiheuttaa tuommoisen reaktion?
Olen myös puhunut puhelimessa pääni tyhjäksi, mieleni kirkkaaksi ja olotilan kevyeksi. Hyvät ystävät, sellaiset joille voi puhua kaksi tuntia putkeen ihan mistä vaan maan ja taivaan välillä (ja ylä- ja alapuolellakin) ovat kultaakin arvokkaampia. Kiitos Turkuun!