Pitkä päivä. Aamulla töihin (sitä ennen riiviöille kamalasti ruokaa ja vielä enemmän hellittelyjä). Kolme oppituntia. Sitten Mikkeliin. Hyvä keli ajaa ja runsaasti aikaa ihailla ihanaa aurinkoista Suomea. Tuli siinä katsellessa mieleen, että kaikki ne huurteiset lehtipuut eri harmaan-valkoisen sävyissä, synkeät kuusimetsät (enemmän murrettuja ruskeita kuin vihreää) ja satunnainen mänty välissä, nuo värit muistuttavat uskomattoman paljon rehellisen lampaan villan sävyjä. Kaunista!
Mamma oli hyväntuulinen ja pirteä. Vain kulkeminen on vaikeaa, jopa omassa pienessä yksiössä. Hoidin Mamman asioita ja shoppailin siinä sivussa itselleni kaksi kerää taivaallisen pehmeää Sublimen angoramerinoa - niistä tulee hienosteluhansikkaat ;)
EDIT!!! Hain nuo kerät Mikkelin Korunapista nimestä huolimatta myös lankoja - ja kuulemma harkitsevat ottavansa Noroja myyntiin!
Tuota.... paljonko riiviöille (=mun lapsille) pitää tuoda tuliaisia kun ne hylkää julmasti kotiin kokonaiseksi päiväksi? Ennen lähtöäni ajelmaan hain eläinlääkäriltä ehdottomasti
maailman universumin parasta (kissojen mielestä) hairball-kuivamuonaa (sikakallista), Virbac-nimistä. Kotiin tullessa herrat haistoivat ruoan jopa niiden kosteustiiviin ja tosi paksun pakkauksen läpi.... Sen sijaan, Mustista ja Mirristä löytyneet, eläinlääkärien hyväksymät ja vain luonnollisia materiaaleja sisältävät lelut eivät herättäneet kovinkaan suuria intohimoja. Miksi muuten nuo lelut, jotka niin mainiolta ajatukselta tuntuivat näiden "syödään-kaikki-mahdollinen-irti-lähtevä-varsinkin-muovi" leikkijöiden kanssa, oli kiinnitetty pahviinsa sellaisessa muovi"ampulla" (niin kuin hintalaput melkein kaikkeen)? Eihän muovi ole luonnon tuote?
Yksi polvisukka on päättelyä vaille valmis ja esitelty Mammalle. Toisen voisin aloittaa heti, mutta toisaalta pitäisi ehdottomasti vihdoinkin saada puikoille
Lankakomeron huivi! Ja sainhan minä kaveriltani turkiksen palasiakin, joten niitä ihan omia kissan lelujakin voisi koettaa väsätä... Ja kehrätä!
