Hilma:
Voi jee. Taas ne hylkäs mut tänne näiden riiviöiden seuraan. Tuo tossa on aina perässä. Kyllähän se ihan kissalta vaikuttaa, mutta pitääks sen seurata koko ajan. En saa edes syödä tai käydä laatikolla ilman, että se tuijottaa. Kai se haluais leikkiä. Kakara. Onneks se toinen on siedettävämpi. Tälle kyllä välillä sähähdän, tietääpähän paikkansa, mutta sille toiselle voin olla armollisempi. Hhmmmm.... hyvää ruokaa tässä paikassa kyllä saa.
Indy:
Hilmaaaaaa!!! Voi kun se on iiiiihana! Niin kaunis, tuoksuu hyvältä ja niin lady. En vaan ymmärrä miksei se leiki mun kanssa. Ois niin hienoo riehua vähän tollasen aikuisen naisen seurassa.
Piki:
Tadaa, tadaa, di dumppi damppi daa. Ai, missäs muut on? No, ei väliä, sylissä on lämmintä ja kivaa.
Huomio. Alpakkasukkalanka (se Secretwoolin klubilanka) on ihanaa. Tai siis tuohan tiedettiin jo ajat sitten, mutta siis ihanaa käytössä. Karvaisen näköistä, mutta ei ainakaan vielä puhkikulutettu, vaikka töissäkin olen pitänyt. Mutta ennen kaikkea maailman parasta yösukkina! Jopa minun pienet ja sievät viluvarpaani ovat suorastaan hehkuvan lämpimät ja aamuyöstä pitää vähentää peittoja...
Tunsin eilen itseni hysteeriseksi naiseksi. Soitin Mammalle. Ei vastausta. Useampaan kertaan. Muistellen edellistä tapausta uuden vuoden aikaan (alpakkalankalinkki vie siihenkin postaukseen), panikoin. Eilinen oli vielä isän kuoleman vuosipäivä. Suorastaan piiskasin itseni hysteriaan. Lopulta soitin kotihoitoon, ja he lupasivat käydä katsomassa. Ja kas, seuraavan kerran kun soitin, kotihoidon "tyttö" oli juuri käymässä ja Mamma kotiutunut. Siis hänhän sanoi, ettei pääse enää kotoa mihinkään!!! No, oli päässyt, taloyhtiön kerhohuoneeseen Lähetyskerhoon. Omalta ovelta hissille kolme askelta. Hissi kerros alemmas. Suoraa käytävää eteenpäin. Lupaan muistaa tulevina torstaina Lähetyskerhon. Lupaan rauhoittua. Lupaan yrittää elää normaalia elämää. Lupaan keksiä jotain kiitokseksi (edes oikean kirjeen) Kotihoidon ihanille ihmisille.
