Eilen illalla aloitin yhden ja saman sukan viiteen kertaan. Tai siis sukkamalli vaihtui aina välillä, mutta lanka ja puikot pysyivät samana. Ei vaan kertakaikkiaan meinannut löytyä siitä oikeaa. Lanka kyllä huusi korkeelta ja kovaa, että neulotuksi tahdon tulla, mutta miten? Liian tumma lanka, mikään kuvio ei meinannut erottua. Onneksi on paljon sukkaneulekirjoja :) Joten se oikeakin löytyi lopulta. Ja aamulla huomasin, että ei se lanka niin tummaa olekaan, en vaan muistanut laittaa jalkalamppuun valoa...
Hullusti kävi kun järkkäsin ne langat. Nyt sukkalangat ovat kahdessa sängynaluslaatikossa (yksi on uusi, eli nyt niitä on kolme. Jos hätä tulee, vielä yksi mahtuu, ehkä.). Siinä sinisessä (31 litraa), jossa ennen oli suurin osa sukkalangoista on nyt täysin mykät langat ja mohairit. Pyysin kyllä mohaireilta nätisti anteeksi, kun joutuivat hylkiölaatikkoon. Kaksi valkoista (31 litraa) on yöpöydän alla ja nekin nyt toivottavasti jotenkin loogisemmin täytetty (toisessa ihkulankoja ja toisessa perusvillaa). Kolmas sängynalusloota on täynnä huivilankoja. Ja enemmänkin löytyy...
Hullusti siis kävi, koska pari mohairia (kuinka minä olenkaan voinut unohtaa nämä!) alkoi huutaa niin kovaa, että oli ihan pakko aloittaa huivia... Ihanan ohutta, ihanan väristä ja ihanan tuntuista! Etsin tarpeeksi pitkää Knitpicksin kaapelia ja kiskaisin siinä sitten puikot (kaapeleineen) irti siitä pitsihärpäkkeestä, jota ennen joulua tein... Pitäisi ihan oikeasti purkaa nuo ufot ennen kuin alan näin tehtailemaan uusia. Toinen mohair odottelee vielä sopivaa mallia. Ja alpakatkin kiljuvat tahtovansa hansikkaiksi. Koskahan saisin aikaiseksi kuvata kaikki langat ja lajitella ne Ravelryyn?
