Äh

Tänään piti tehdä iloinen, aurinkoinen postaus noin viidestätoista aloitetusta neuleesta, hyvin edistyvistä vanhoista ja ihanasta kehräämisestä. Oli niin hyvä päivä. Kunnes kokous pisti kaiken taas hyrskyn myrskyn ja nyt minä stressaan asioista, jotka eivät murehtimalla miksikään muutu. Jos ei ranskan lukijoita tulevaisuudessa ole (eikä resursseja tai oppilaita yleensäkään muuttotappio- ja työttömyyskunnassa), niin ei ole töitäkään. No, se on sitten sen ajan murhe. Nyt ajattelen jotain muuta.

Vaikka näitä ihania karvalapsia, joista innostuin tänään pulisemaan aivan mahdottomasti yhdelle viattomalle työkaverille - mitäs kysyi tietsikan taustakuvasta.... Samalla tahattomasti joutuivat kuuntelijoiksi kaikki samassa huoneessa (kopperossa) olijat. Ja oven ohikulkijat. 

Hirmuinen hinku päästä ulos.... Kuva otettu pihan oven ulkopuolelta. Käviskös tämä sellaisesta erilaisesta painikuvasta, paini ovenkahvan kanssa? Kissakuvahaasteessa on aiheena paini. Tokihan meillä painitaan myös perinteisesti kamun kanssa, pitkin lattioita pyörien, matot rutaten, äristen ja muristen. Tai sitten sängyllä, niin että sieltä tipahtaa ja kumpikin on ihan pöllämystyneen näköinen. Tai sitten painia leluhiiren kanssa, sellaista missä välillä pompataan metri ilmaan (makuuasennosta lähtien) ja juostaan 100 km/h ympäri huushollia, sitten taas pyöritään ja painitaan korvattoman, viiksettömän, hännättömän leluhiiren kanssa... Siis tätä viimeistä vain yksi kissa kerrallaan, toinen tuijottaa kiinteästi noin metrin päästä, kunnes vuoro vaihtuu.

Pikipikkuinenpirulainen osaa viikonpäivät. Tai ainakin erottaa arjen ja pyhän. Lauantaina ja sunnuntaina minun sallittiin armollisesti nukkua puoli kahdeksaan. Mitä nyt kuuden jälkeen käytiin vähän kurraamassa korvaan ja kokeilemassa hiuksia (Piki) tai varpaita (Indy) tassulla. Tänään, maanantaina, Piki herätti tasan viideltä. Ja tekee taatusti niin huomennakin... Mihinkäs suuntaan ja milloin niitä kelloja väännellään?

Ai niin. Rusinatkin käyvät jalkapallosta.