Muistatteko lapsena - tai te joilla on lapsia, niin ehkäpä omanne tekevät näin - kun oli piiiiiitkiä sunnuntaipäiviä, jolloin ei ollut kerta kaikkiaan mitään tekemistä. Silloin kysyttiin vanhemmilta noin miljardi kertaa että:"Iskä, minä miä tekisin?" tai maleksittiin ympäri ämpäri huushollia venytellen ja paruttiin:"Ei oo mitäääään tekemistä". Jossain vaiheessa iskä kielsi nämä sanonnat ja vielä lisäksi kiellyttyihin kuului "en tiijä". Silloin tällöin siltä meni hermo, se lykkäsi viiden markan setelin kouraan ja käski ottaa veljen ja koiran ja mennä kioskille. Hhmmm. Ei muuten mitään, mutta minä olin 11v ja veli 6v ja kioski ei ollut ihan vieressä. Ja usein ostin noilla reissuilla iskälle tupakkaa...
Riiviöt ovat tässä suhteessa ihan kuin ihmislapsetkin. Ei ole mitään tekemistä. Kaikki lelut ovat vanhoja ja tylsiä. Mikään ei huvita. Mamikin vaan neuloo sohvalla tai lukee jotain. Tai istuu koneella eikä vie meitä ulos, kuulemma on liikaa jotain pakkasta. Niinpä herrat keksivät itse tekemistä. Piki on harrastanut tätä ennenkin, ei tosin ihan tässä laajuudessa. Indy innostui eilen ekan kerran.
Lopputuloksena ylähyllyn kirjat on uudelleen sijoitettu ihan seinää vasten. Kunhan ne oli ensin tiputettu moooooonta kertaa. Hyllyn päältä on poistettu painavimpia tavaroita (esim. nypläystyyny) ja modeemi on yritetty sijoittaa hitusen tukevampaan paikkaan (tuli kaksi kertaa alas, takapaneeli irti, toimii silti). Mitähän ne tänään keksii?
