Joko?

Joko minä olen sitkeä tai sitten vaan kovapäinen. Se Cadenza ja MTK. Yritin vielä kertaalleen, mutta eivät vaan lanka ja ohje kohdanneet toivotulla tavalla. Mutta Cadenza jatkoi huumaavaa kiljumistaan, haluaa takiksi. Joten armotonta kirjojen ja lehtien selailua - samalla tuli päivitettyä (ainakin luultavasti ajantasalle) tuo blogin sivussa oleva Book shelf (ja Ravelryn kirjalista myös). Ja malli löytyi - viides kerta toden sanoo? Tosin taaskaan en ole satavarma sopivuudesta ennen kuin työ on valmis.... Lanka on tietenkin eri kuin ohjeessa, ohjeessa ei ole kaavakuvaa mitoista ja meinasin myös lyhentää puolireiteen ulottuvaa takkia (tai lanka ei riitä). Osaisikohan sitä enää tehdä jotain ihan tasan tarkkaan ohjeen mukaan? 

Kaverini 10-vuotias poika on innostunut hopeakorujen tekemisestä äitinsä mukana. Eilen poika oli tehnyt kokonaisen rannekorun ja kuulemma todella siististi. Siitäpä tuleva ura urkenee? Äiti taas tunnusti puhelimessa, että korutarvikkeissa ja työkaluissa voi ajoittain ilmetä samantyylistä Sulo Vilen -ilmiötä kuin langoissa meikäläisellä...


Piki todistaa, että syödään sitä välillä ihan laillista vihreääkin eikä vain mamin kukkia. Tosin tuohon vehnänoraaseen vaikuttaa sen sijoituspaikka. Jos kippo on lattialla ruokakuppien vieressä, ruoho ei kelpaa. Jos se on lattialla missä tahansa muualla, Pikille kelpaa. Jos se on ikkunalaudalla muiden kasvien seurassa, molemmille kelpaa ;)

Indy on muuten hyväksynyt Furminaattorin! Yleensä se ei antaudu harjattavaksi, mutta furmistella saa, kunhan se tehdään niin, että ensin haistellaan harjaa, sitten harjataan varovasti ja vain tarjotusta kyljestä ;) Ja narrasin Indyn syömään tänään ihan pikkuisen raakaa nautaa. Piki veti puolestaan jättiläisannoksen autuaan onnellisena ja nukkui sen päälle kolme tuntia sylissä.