Tuon eilisen spostin jälkeen huhhailin ja raivosin jonkin aikaa, sitten vasta laitoin palautetta. Totesin ottavani yhteyttä kuluttaja-asiamieheen, kuten aamulla sitten teinkin. Siellä mielipide oli, että kiintolevy on minun omaisuuttani eli siitä ei voida maksua periä, mutta postikulut voidaan.
Vajaan kymmenen minuutin kuluttua tästä, odotellessani Acerin huollon avautumista, minulle päin soitettiin! Eka kerta. Kohtelias, täysin suomenkielinen miesääni. Esitteli itsensä miellyttävän selkeästi. Ja kertoi, että kovalevy lähetetään minulle maksutta, ja saan uuden koneen. Hyväksyin vielä spostitse uuden koneen ominaisuudet. Ensimmäisen kerran tuli hyvä fiilis asioiden hoidosta. Ja myöhemmin iltapäivällä laitoin vielä postia, en nimittäin tajunnut sanoa, että vanhassa koneessa on kaksi kiintolevyä ja niistä toisessa on minun omat tiedostoni - eivätkä ne ole siinä perinteisessä "omat tiedostot" kohdassa, vaan juuri sillä toisella levyllä. Saankohan molemmat levyt, väärän levyn vai oikean levyn? Katsotaan sanoi Putkonen ja pieraisi puhelimeen.
EDIT: Voi tietenkin Anni on oikeassa kommentissaan! Yksi levy jaettuna kahtia... Sama pää kesät talvet....
Olen itsestäni ylpeä. En ole raivonnut, en kironnut enkä itkenyt. Keskimmäinen ei kyllä edes kuulu tapoihini, mutta kun oikein suutun, purskahdan usein itkuun. Tekee asioiden hoitamisesta hankalaa, enkä yhtään tykkää tästä piirteestä itsessäni. Palautetta aion antaa ja hitusen jo annoinkin. Toivoin sen eilisen viestin kirjoittajalle kerrottavan, että viralliseen spostiin kirjoitetaan allekirjoitukseksi kyllä myös sukunimi.
Käsityöt? Ei ole ollut aikaa, eikä kyllä aivokapasiteettiakaan. Novita tuli, ihan liian kesäinen fiilis kun maas' on hanki. Tiedän, että ne kuuluisat kesäneuleet pitäisi tehdä nyt jotta ehtivät käyttöön, mutta kun ei ole fiilistä. Boleroita oli useampi kiva. Ja taas lehti haisi aivan käsittämättömän pahalle.
