Minun opiskelijani. Olen koko päivän lukenut ykkösten enkun aineita. Osalla on loistavia. Osalla on liki virheettömiä, mutta samalla hengettömiä. Osalla on taas henkeä, mutta virheiden takia vaikea ymmärtää. Toisaalta rakastan aineiden lukemista - siinä oppii tuntemaan opiskelijoita ihan eri tavalla. Toisaalta se on kyllä äärettömän raskasta ja rassaavaa hommaa.
Kissakuvahaasteena tällä kertaa perhe. Minun perheeni. Kissojen perhe. Me olemme perhe toisillemme. Vaikka eräät kyllä työpaikalla tuntuvat olevan enemmän kuin korviaan myöten täynnä minun kissajuttujani, mutta kun ne ovat perhe! Mutta miten tätä perhettä voisi kuvin ilmaista? Perhepotrettia en itselaukaisimella saa aikaiseksi - eivät mokomat pysy juuri silloin paikoillaan, enkä taida kehdata ketään pyytää ottamaan. Joten saatte jälleen kerran (koettakaa kestää) karvalasten kuvia.
Ensimmäinen Mister. On ollut tänään vähän vauhdikkaalla tuulella. Ja kovaäänisellä. Aurinko on Indyn mielestä sen merkki, että nyt pääsee ulos. Eihän se rassu tajua kuinka kylmä tuuli ja puhuri on tänään käynyt.
Tänään paistoi aurinko oikein kunnolla, joten herrat siirtyivät päiväunille saunasta olkkariin aurinkoläikkiin. Tämä tuoli on siis käytössä vain aurinkoaikoina. Pikin naamassa vaan on kamalasti irtokarvoja Indystä, kun just ennen tätä kuvaa herrat painivat railakkaasti. Tietenkään kamera ei silloin ollut lähellä...
Kaiken me teemme yhdessä. Leivotaan, siivotaan (eilen viimeksi), vaihdetaan lakanoita, nukutaan. Nukkuminen on viime aikoina sujunut kiitettävän hyvin illasta aamuun putkella (n. 23-5) mutta sänky ja aivan erityisesti minun kainaloni on liian pieni.
Ilun totinen saapui - ihanan keväisen lälly!
