Unia

Ensin. Kiitos jatkopalan ihasteluille. Systeemi oli todellakin yksinkertainen ja jotenkin kristallinkirkkaana mielessä heti kun jatkon tarve tuli esille. Langasta vielä - tilatessa kuvaruudun takaa näytti mielenkiintoisemmalta, petyin kun tuli (niin vaaleanharmaata), asettui pianon päälle liki puoleksi vuodeksi, mutta oli nappiosuma tähän malliin ja nyt olen tosiaankin rakastunut!

Viime päivinä
- olen istunut liikaa kokouksissa
- neulonut kovin vähän silti
- lukenut vielä vähemmän
- nähnyt mitä omituisempia unia (lumivyöryjä, kananmunanpaistamista k-kaupan katolla)
- pohtinut ja pähkäillyt ensi vuoden tuntitilannetta
- selannut kaikki omistamani neulelehdet läpi (ainakin melkein)
- neulonut muutaman mallitilkun ja kiroillut lahjakkaasti (mutta silti haluan itsepintaisesti boleron juuri tästä langasta)
- naurattanut opiskelijoita (nappasin mukaani nauhurin varastosta (JAO:lla), luokassa tajusin ettei ole virtajohtoa ja suusta pääsi se kuuluisa "voihan vessanovenkahva" - ne nauroivat ääneen!)
- ulkoillut jok'ikinen päivä riiviöiden kanssa (Indy yritti sorsametsästystä, mutta sorsat osaavat lentää paremmin ja nopeammin kuin Indy uida.)

Lohdutukseksi riiviöt pääsevät pitkästä aikaa kissakuvahaasteeseen. Aiheena tällä kertaa "Lämmin". No, tänään minusta oli ulkona kovin holotna päivä, mutta herrat juuttuivat tälle kivelle haistelemaan järvituulta piiiiiiitkäksi aikaa. Kivi oli auringossa lämmennyt ja edes vilukissa Pikillä ei ollut mihinkään kiire. Olisivat voineet jäädä tähän pitemmäksikin aikaa haaveilemaan... Mutta emännällä oli nälkä. Indyn on kyllä täytynyt olla edellisisssä elämissään laivakoira ja lintukoira.


Ja on ihan pakko suositella mahtavan kissan ja upeiden kuvien blogia. Herra Mäykynen.