25. heinäkuuta 2009

Maalla - Countryside

Eilen ei onneksi satanut, vaikka koko viikon säätiedotukset lupailivat kaikenlaista koiranilmaa. Sade tuli vasta aamuyöllä ja nyt tänään - rajusti. Eilen tutustuin jälleen kotiseutuuni. Suuntana tällä kertaa itäinen Keuruu ja Asunta, Rahikkalan tila. Olin niin intona päivästä ja erityisesti seurasta, että näköjään otin vain kolme kuvaa... Vanhojen punamultaisten rakennusten suojassa (Metellä on enemmän kuvia), erilaisten käsityöläisten seurassa pidimme neuletapaamisen. Yhdessä aitassa oli Aila Tapion kansallispukunäyttely ja paljon myytävää (mm. aivan ihania kansallispukutyylisiä irtotaskua (loistava idea töihin taskuttomien hameiden seuraksi - avaimet!), Vuorelman eri tuotteita ja mineily-näyttely (paikallisen opettajan tekemiä roomboxeja (mitä nämä ovat suomeksi?)). Muutamasta esineestä ehdin kuulla oikein syntytarinoita. Boxien tekijä, Maija Salo, keskittyi tällä kertaa lankojen värjäämiseen kieloilla. Kuulemma piti tulla jotain persikkaan vivahtavaa.
EDIT: Miniasioista joita näimme löytyy kuvia tekijöiden blogista.


Itse kehräsin naapurin samojedia - päädyin kokeilemaan pelkkää koiraa ja kas, sehän onnistui hyvin. Vieressäni kehräsi paikallinen vanhempi rouva perinnerukilla (noin 100-vuotias perintörukki, sininen ja Keuruulla tehty) pellavia, jotka oli aikoinaan kasvatettu omassa pellossa. Sain kokeilla minäkin ja kyllä se onnistui, vaikka rukki vain yhdellä polkimella kyllä tuntui aika oudolta aluksi. Rouvaa huvitti kovasti minun rukkini ja ennen kaikkea ohut kehruuni - mutta minä kun niin tykkään ohuista langoista! Vierailijat olivat kivan uteliaita ja kyselivät paljon rukista ja kehräämisestä. Hyvää harjoitusta Farmari-messuille ;)

Itse taisin onnistua koukuttamaan yhden toisen rouvan kehrääjäksi, hän saikin minun Kromskillani, jumbo flyerilla heti tosi kaunista lankaa aikaiseksi - luonnonlahjakkuus!


Toimitin perille myös Metelle Bosworthin iiiiiihanan vaahterapuisen värttinän. Vaatii harjoittelua, mutta kun se on niin kaunis ja kevyt. Pirkko opetti meille myös Andean Plying'ia värttinällä - helppoa kuin mikä kun tajusi systeemin, ja kätevää!


Pääsin kokeilemaan myös Pirkon uusinta rukkia, Majacraftin Suzie Pro'ta. Ihan erilainen fiilis kuin omalla, kevyet polkimet, mutta painava pyörä toi vakautta mukavasti, tosi herkkä, niin söpön pieni. Tähän mennessä olen ollut ihan tyytyväinen yhteen rukkiin, minun kehruumäärilläni se riittää loppuelämäksi... Vai riittääkö... Ihan vähän vaan surffailin tässä aamulla ja tutkailin...

Minulla ei ole tallessa kovinkaan paljoa itsekehräämi lankaa, koska yleensä neulon langan samantien. Onneksi kuitenkin älysin edes jotain ottaa mukaan näytille. Kiinnosti ihmisiä. Pirkolla taas oli ihanuuksia mukana... Jahkailin pitkään yhtä gotlannin lammas+silkki -lankaa ja se menikin sitten toiselle KipAkalle. Mutta kun se oli niin mielettömän ihanaa, piti minun ostaa se toinen vyyhti, jossa on vaaleanpuanista ja liilaa harmaan mukana. Vaaleanpunaista ja liilaa minulla? Ihanaa!



Illalla kuuntelimme vielä Ancient Bear Cult -bändin konsertin. Kivan erilaista, sopi ympäristöön ja illan tunnelmaan. Lopuksi söimme vielä itsemme täyteen hyvää ruokaa ja yöllä kyllä nukutti mainiosti. Tosin näin unta koulusta - taas.

The whole day yesterday was spent in a farm about 15 km from my home. They had organized a week called Rauta-aika = Iron Age. Yesterday there was an exhibition of Finnish national costumes, yarn dying with lily of the valley (I didn't see the end result, but it was supposed to come out sort of peach coloured), local traditional musicians, and us, the knitters and spinners. There was an old lady with a traditional Finnish wheel (no pic, sorry) spinning flax (to make linen yarn - in which stage does the term change?) from her own fields. Then there was me, with my neighbour's Samoyed's fur (that was surprisingly easy to spin) and of course Pirkko with her fabulous yarns (the last pic is gotland sheep and silk which I bought from her).

I tried both the old wheel and Pirkko's wheel. The old one was sort of funny because I'm not used to one treadle, but not too difficult. And the wheel was beautiful! Pirkko's wheel was so soft and easy to treadle, so small but sturdy though because of the heavy wheel. So far I've been satisfied with my own and only working wheel, but now.... I've done some surfing on the net... Who knows...

The lovely day ended with a concert by
Ancient Bear Cult, a band playing the really old and historic instruments. Nice and different.