Siispä, kymmenen vuoden asumisen jälkeen (tulee täyteen 31.7.) pitäisi kai pikku hiljaa alkaa tutustua paremmin tähän nykyiseen kotiseutuun. Eilen Pihlajavedellä. Ennen itsenäinen kunta, nykyään osa Keuruuta. Ja kaunein osa tätä pientä kylää on iso kirkko keskellä korpea, ylhäisessä yksinäisyydessä. Nähtävästi sen ihan lähellä ei koskaan ole ollut taloja, vaan kirkkoon on tultu aina pitemmästä matkasta ympäri seutua. Kirkko on äärimmäisen yksinkertainen ja karu. Kuitenkin näin aurinkoisena päivänä sen sisällä oli ihanan lämmin ja valoisa tunnelma. Kuvaa ei minulla valitettavasti ole, mutta tuolta Wikin linkistä löytyy, yhdellä seinällä on "varjokuvat", ihmishahmojen varjot, oletetaan, että matkasta ja rankasta elämästä väsynyt kirkkokansa nojasi uupuneena seinään jumalanpalveluksen aikana ja hahmot pinttyivät kiinni. Liikuttavaa.
Avain? Se roikkuu ovenpielessä odottamassa ohikulkijaa. Itsepalvelu.
About the links in the above text. They all refer to Finnish pages, but since all refer to Wikipedia, it's easy enough for you to change the language, so I (too lazy once again) won't link again.
These pictures are from my home town. Or rather from the town I've been living in for ten years now. It's a nice place, I do like living here, but my heat is in Etelä-Savo, which is in the Eastern Finland.
Well, these pics probably don't look like a town for you, do they? Well, this is from a village about 20 km from the center of the town. Keuruu is a biiiig city in land area, though we only have about 10 400 inhabitants. This village used to independent municipality but it joined Keuruu in 1969.
The church is much older though. If you have keen eyes, you can discern numbers 1780 in the metallic pennant on top of the stack. It's beautifully simple, the ghost-like shadows of the people who sat on the benches can still be seen on the walls (follow the link for "kirkko", there's a picture of those). I couldn't imagine anything else on the altar, but white handmade lace. And the key? It hangs by the door. There's a camera surveillance, but no guard or guide or anything. Just take the key, open the door and step into tranquillity.
Sitten siirryinkin nykyaikaan, porhalsin suoraan Tuuriin ja käyttäydyin erittäin laumaeläimen kaltaisesti. Löysin niiiiiiiin södet kengät, että heti kun muistan saatte kuvan. Onneksi viimeiset vihreät olivat juuri minun kokoani. Uudet Novitan langat eivät olleet vielä löytäneet tietään Keskisen hyllyihin (olisin ostanut puroa tähän kansainväliseen vaihtoon, jota en voi mainita nimeltä ettei parini vahingossa ymmärrä jotain, vaikka suomeksi onkin), mutta kangasosasto yllätti erittäin positiivisesti. En siis ollut käynyt liki vuoteen, joten laajennusosa oli nyt valmis. Oli tilaa kulkea, vaikka parkkipaikasta päätellen talo oli täynnä ihmisiä. Löysin siis kangasosastolta, en sentään intian puuvillaa, mutta kuitenkin ohutta vaaleaa puuvillaa, josta toivottavasti saan hameeseeni uuden vuorin.
Ja muuten - muutkin kuin Novita osaavat raivostuttavasti lopettaa jonkin värin. Keltaista Teemaa ei enää ole. Ja yhdestä miun mukista on lohjennut pala. No, päätin lopettaa minkään sarjan keräilyn ikinä ja keskittyä ostamaan vain niitä jotka näyttävät kivoilta :)
