Ne söpöliinikengät jotka lupasin esitellä. Viimeiset vihreät ja vielä minun kokoani - ihan pakko ostaa :) Kunnon nahkaa eli eivät ihan halvat.
Koko viikon on särkenyt pää, enemmän tai vähemmän. Semmoista inhottavaa aaltoilevaa särkyä, joka tulee ja menee. Välillä hervottoman yököttävä olo, mutta en minä ikinä oksenna. Valheellisesti se tuntuu välillä häviävän, mutta on jo kohta, muutaman tunnin päästä takaisin. Ei voi kumartua eikä kyykistyä. Alkuviikosta oli vasen puoli, eilen ja tänään oikea. Aamulla heti troppia ja sen verran häipyi, että kävin markkinoilla. Iltapäivällä yltyi ihan kamalaksi ja piti ottaa jo tupla-annos lääkettä. Just nyt pää on "hienointa posliinia" eli pitää varoa, mutta vaikuttaa lupaavalta. Ja yleensä se häipyy kun molemmat puolet päätä on käyty läpi.
Markkinat. Keuruulaisten mielestä Keuruun markkinat ovat suurimmat ja kauneimmat. Pah. Mikkelin markkinat ovat paljon komeammat, täältä en tänä vuonna löytänyt edes markkinarinkeliä (= viipurinrinkeliä). Tällä kertaa sää suosi, vieraana oli Arponen (kuulin minäkin ja jos se livenä lauloi, niin sitten se tosiaankin osaa laulaa) ja tuttuja näki kivasti. Lankaa en nähnyt kuin Jämsän Huopatehtaan kojulla. Kangasmyyjiä oli yksi, Huvikangas, mutta sillä olikin sitten tosi nättejä kankaita.
Sorruin kuitenkin p-a-h-a-s-t-i. Minä, viisaana ja kokeneena markkinakävijänä olin käynyt pankkiautomaatilla jo perjantaina, joten rahaa sortumiseen oli. Kaikilla ei ollut, perinteisesti automaatit (koko kylässä on 2 kpl) tyhjenivät tehokkaasti. Tämä sortuminen on sitten Turun kaverin vika. Se siivosi keittiön kaappinsa pari viikkoa sitten ja juorusi samalla miun kanssa puhelimessa. Tartutti pöpön ja minäkin siivosin ja organisoin keittiön kaapit viime viikonloppuna. Heitin pois varmaan 50 kpl muovisia jäätelölootia ja sen seurauksena kaapeissa olikin äkkiä kummasti tilaa. Ei ole enää. Kaksi Helina Tilkin kissalautasta (yksi särkyi kesäkuussa eli sen tilalle yksi ja yksi varalle...). Ja kun vastaan tuli vielä toinen koju samoja tuotteita, piti ostaa neljä syvää lautasta tai aamiaiskulhoa (kissa, possu, kettu ja koira). Ne vaan on niin ihania... Ja kun keltasta Teemaakaan ei enää saa - seli, seli. Lupaan ja vannon, etten osta uusia astioita vuoteen.
Tätä en ostanut markkinoilta, vaan sain naapurilta. Samojedin karvaa. Aivan käsittämättömän ihanan pehmeää, puhtaan valkoista. Kehrään. Mutta ittekseen vai lampaan kanssa? Ja ensin se on piilotettava. Hilma ei välittänyt, Indy haisteli ja ihmetteli ja unohti sitten. Piki yrittää syödä tämän ihanuuden...
