Hilma-rouva on sopeutunut. No, viikkohan tässä jo on kyläillessä mennyt ja vielä pari päivää menee. Mistä sopeutumisen tietää? Murina ja sähinä ovat unohtuneet, joskus kun Indy tunkee liian lähelle haistelemaan perää tai samalle ruokakupille, yhtäkkiä Hilma muistaa, että tässähän piti olla vanha tiukka rouva ja rupeaa murisemaan. Viileämmät yöt nukutaan kaikki 3+1 samassa sängyssä, lämpimämpinä öinä Hilma siirtyy muualle. Iltaisin Hilma uskaltaa jo tulla hälinän keskelle sohvalle seurustelemaan - tätä ei ole poikien aikana aikaisemmin tapahtunut. Tai ehkä syynä on se, että hälinä siirtyi Hilman huoneeseen ((käsi)työhuoneeseen). Painia voi missä vaan...
Sohvalla Hilma valtaa Pikin paikan, minut se hyväksyy viereen. Hilma ei ole rellestäjä tai keikkuja tai kiipeäjä kuten pojat. Nostin Hilman ihan uteliaisuudesta poikien kiipeilytelineen ylätasolle. Rouvalta meni vartti rohkeuden keräämiseen, sitten vasta uskalsi hypätä alas. Kangaspuissa tosin Hilmakin kiipeilee, mutta varovaisesti, etsien jalansijaa, miettien seuraavaa liikettä. Jos oikein retee kohtaus iskee, niin sitten voi riepotella ympäri taloa seilaavia leluhiiriä.
Ihana rauha, ruuan jälkeen (nyt kelpaa jo ihan peruslatzikin, tosin sei, kuivattu kuore ja naudanjauheliha ovat paljon herkumpia).
Tai ehkei sittenkään niin yksinäistä ja rauhallista... Bongaa kuvasta kolme kissaa.
Indy osaa näytellä ah niin tyylikkäästi. En saanut kuvaa eilen illalla, mutta Piki riehui yksin. Indy ja Hilma soffalla. Indy tuossa Hilman yläpuolella ihan kohdalla. Sitten tyyyyyyylikäs, pitkä tassun venytys ja ihan vain vahingossa (takuulla!) hipaisi Hilman korvaa... No, Pikin leikit olivat liian mielenkiintoisia ja Indyn piti mennä osallistumaan riehuntaan. Hilma istui tarkkana kuin porkkana ja seurasi leikkejä. Ilmiselvästi kiinnosti.
Testasin myös Indyn valjaita Hilmalle. Kotonaan Hilma ulkoilee vapaana, mutta koska se on suurimman osan elämästään ollut sisäkissana, se ei lähde kauas, vaan pysyttelee melkein näköetäisyydellä kodista. Täällä, vieraassa ympäristössä en kuitenkaan Hilmaa vapaaksi päästä. Minua varoitettiin, että Hilma muuttuu "lötköpötköksi" valjaissa. Ja mitä vielä! Sehän käveli! Tosin max 1½ metriä kerrallaan, mutta kuitenkin. Hitaasti, valppaasti ja lopulta pysähtyi polun alkupäähän. Kannoin jonkin matkaa sylissä, käännyttiin takaisin ja kannoin kotiin. Tuo ulkoilu sylissä kannettuna oli Hilman mielestä jotain äärettömän upeaa! Näki miten sillä oli turvallinen olo, mutta silti sai haistella kaikkea mielenkiintoista. Katkerat herrat istuivat makkarin ikkunassa erittäin äänekkäinä...
