Kuinka muuten neuleet kuvastavat meidän luonnettamme, persoonallisuuttamme? Vai kuvastavatko? Siis ne työt, joihin itse valitsemme mallin, langat ja teemme itsellemme. Tilaustyöt tehdään usein tilaajan ehdoilla, mutta "miulle ittelle" tulevat? Minun omani ovat usein värikkäitä, jopa räikeitä - samoin luonteeni on iän myötä muuttunut yhä tempperamenttisemmaksi ja räjähtelevämmäksi. On minulla muutama tyyni ja rauhallinen neulekin ja kuulemma osaan luonteeltanikin sellainen olla - ainakin töissä. En tykkää bling-blingistä enkä mistään kummallisista tikapuu- tai pom-pom- tai muista sellaisista ihmelangoista. Samoin elävässä elämässäkin minusta rauhallinen ja luotettava peruselämä (villa?) on kaikkein parasta. Toisaalta, tykkään kyllä pitsistä eli elämässäkin on kiva olla jotain pientä ekstraa (lankaa, kissoja, kirjoja, suklaatia?)...
Piki oli tänään kovin kummastunut ja jossain määrin peloissaankin, mutta ihan hyvässä tarkoituksessa. Kävimme kävelyllä - naapurin tytön kanssa (täyttää kevättalvella 6). Tyttö suorastaan tihkui intoa ja iloa. Indy tottui nopeasti ja kulki välillä tytön jalkojen välistä (sepäs vasta riemastutti!), kiehnäsi jalkoihin ja viihtyi. Piki pelkäsi jokaista kiljahdusta, hypähdystä, juoksun pyrähdystä. Mutta Pikikin voisi tottua, jos useammin kävelisimme tällaisen pienen sähikäisen seurassa. Ehkäpä Pikistä tulisi vähän rohkeampi? Kokeillaan.
Tyttö siis lähti pihasta mukaamme, polun alkupuolella, oman takaoven näkyessä patistin tytön kysymään äidiltä lupaa. Tyttö kävi, juoksi kummallisen nopeasti takaisin. "Mitäs äiti sanoi?" "Öööö. Se sanoi.... Se...." "Käypäs kunnolla, tai et saa tulla." Kävi se. Tuli takin kanssa takaisin ja oli niin iloinen, että lämmitti sydäntä. Taitaa olla kaverin puute.
Tänään hain karvalapsille lisää leluja. Yksi tuhottiin jo. Löysin myös vaelluskengät 60 prosentin alennuksella! No, vanhat olivatkin jo kymmenen vuotiaat... Lankaa tietysti (Rowanin Felted Tweediä ja vähän Noroa) lempikaupastani tietysti :) Lopuksi päädyin vielä Mäki-Mattiin neulomaan. Meitä oli vain viisi (kaunis sää ja loppukesän perhejuhlat verottivat), mutta saimme kovin taiteellisia vieraita. Kiusaan teitä, enkä kerro enempää ennen kuin myöhemmin syksyllä!
